Byyri pohjustaa kesän MM-kisoja julkaisemalla 25 tarinaa unohtumattomista kisamuistoista. Sarjan aiemmat jutut ovat luettavissa täältä. Lue, liikutu ja kommentoi somessa!
Kuvittele itsesi seuraavaan tilanteeseen:
Olet jalkapalloilija, joka rakastaa lajia. Olet antanut sille kaikkesi ja päässyt siihen etuoikeutettuun tilanteeseen, että pystyt elättämään itsesi tekemällä sitä mistä nautit. Etkä pelkästään elätä itseäsi. Tienaat oikeastaan pirun hyvin.
Olet jo pikkupojasta lähtien haaveillut lajin maailmanmestaruuskilpailuissa pelaamisesta. Olet nuorena miehenalkuna seurannut lähietäisyydeltä kisoista rannalle jäämistä. Neljä vuotta myöhemmin olet jo osa joukkuetta, kasvamassa suureksi pelaajaksi, mutta edessä on jälleen karsiutuminen. Se syö.
Jälleen neljä vuotta on kulunut ja olet parhaassa peli-iässäsi. Sinusta on tullut johtaja. Maajoukkueesi kapteeni. Nyt ei tarvitse edes karsia. Edessä ovat kotikisat. Kuinka harva pelaaja pääsee johdattamaan kapteenina joukkueensa kotikisoihin?
Turnaus menee loistavasti. Viikko viikolta jopa sen voittaminen alkaa tuntumaan yhä mahdollisemmalta. Olette välierissä. Joukkueesi johtaa peliä maalilla, kun ottelua on vajaa varttitunti jäljellä. Olette menossa kohti MM-finaalia. Edessäsi on urasi tärkein peli.
Kunnes. Havaitset olevasi kontaktitilanteessa maalin edustalla. Tuuppaiset vastustajaa rintakehästä, aivan kuten olet tuhansia kertoja aikaisemminkin urallasi tehnyt. Jatkat peliä, mutta muut pysähtyvät. Tuomari on viheltänyt pilliin. Tönäisemäsi kaveri makaa maassa. Tuomari kävelee luoksesi ja nostaa punaisen kortin.
Olet tullut ulosajetuksi ensimmäistä kertaa urallasi. Olet sivussa elämäsi suurimmasta ottelusta. Katsomossa. Mitä liikkuu mielessäsi?
Vain ja ainoastaan Laurent Blanc osaa vastata tähän kysymykseen.
Tapaus Slaven Bilic
Kaatunut pelaaja oli Kroatian Slaven Bilic. Blanc tönäisi häntä kevyesti olkapäähän, mutta Bilic kaatui kasvojaan pidellen kentän pintaan.
Teko oli päivänselvä ja törkeä filmaus, joka johti mielipuoliseen vääryyteen – Laurent Blancin pelikieltoon MM-finaalissa.
Ranska voitti kuitenkin välierän ja eteni loppuotteluun Brasiliaa vastaan.
Tapaus Ronaldo
Ranskan vuoden 1998 MM-kisojen aikaan Brasilian Ronaldo oli kiistatta maailman paras pelaaja.
Finaalipäivän aamuna alkoi kuulua kummia. Ronaldo ei pelaisi ottelussa. Käynnistyi mieletön huhumylly, joka piti sisällään mitä villeimpiä salaliittoteorioita sisäisistä ristiriidoista vedonlyönteihin.
Vain tunti ja 12 minuuttia ennen ottelun alkua Ronaldon nimi ilmestyi sittenkin avauskokoonpanoon. Mitä aamulla tapahtui, siitä ei ole täydellistä selvyyttä oikein vieläkään. Varmimpana pidetyn version mukaan Ronaldo olisi ollut pelipäivän aamuna todella korkeassa kuumeessa, mutta hänet olisi lääkitty pelikuntoon.
Myös väittämät siitä, että Ronaldo olisi itse sanonut olleensa niin kipeä, ettei pystyisi pelaamaan, ovat yleisiä. Oli miten oli, mies oli koko ottelun kuin varjojen mailla.
Tapaus Didier Deschamps
Ranska oli loppuottelussa selvästi parempi.
Se voitti ottelun 3-0 kahdella Zinedine Zidanen ja yhdellä Emmanuel Petitin osumalla.
Pelaaja voi joskus pienessä hetkessä tehdä itsestään selvästi suuremman kuin mitä oikeastaan on. Tällainen hetki avautui Didier Deschampsille, joka ottelussa Ranskan kapteenina luovutti voittopokaalin Laurent Blancin käsiin. Näin vääryydellä finaalista sivussa ollut mies sai kuitenkin lopulta nostaa palkinnoista suurimman.
Tilaa tarinoille
Ranskan MM-kisojen finaali ei pelillisesti jättänyt juurikaan pohdittavaa, mutta ottelun ympärillä oli niin monta liikkuvaa tekijää ja tarinaa, että Saint-Denisin ilta on jäänyt niiden ansiosta elämään.
Bilicin tapaus ja siitä seurannut FIFAn kyvyttömyys kumota Blancin pelikielto. Mikä oli oikeasti Ronaldon pelikunto 12.7.1998? Mitä tapahtui niille parille sadalle loppuottelun pääsylipulle, jotka varastettiin FIFAn pääkonttorista finaalia edeltävänä päivänä?
Paljon kysymyksiä, puhetta ja spekulaatioita, joihin tuskin saadaan kunnollisia vastauksia koskaan. Samalla tilaa jää mitä hulluimmille teorioille.
Faktaa on, että loppuottelutappio repi jälleen Brasiliassa vuoden 1950 tragedian haavoja auki ja osoitti myös maan futisfanaattisuuden karua puolta. Brasiliassa rekisteröitiin reilut parikymmentä itsemurhaa muutaman tunnin sisään loppuottelun päättymisestä.
