Byyri pohjustaa kesän MM-kisoja julkaisemalla 25 tarinaa unohtumattomista kisamuistoista. Sarjan aiemmat jutut ovat luettavissa täältä. Lue, liikutu ja kommentoi somessa!
Heinäkuun 7. päivänä 1974 Länsi-Saksassa järjestetyt jalkapallon MM-kilpailut huipentuivat Münchenin loppuotteluun. Finaaliin olivat raivanneet tiensä isäntämaa Länsi-Saksa sekä naapurimaa Hollanti.
Elettiin paitsi mauttomien ylipitkien hiuksien, myös hollantilaisten kehittämän niin kutsutun totaalisen jalkapallon, Totaal Voetbalin, kulta-aikaa. Pelijärjestelmän keskeinen ajatus oli, että kuka tahansa kenttäpelaaja pystyi hetkellisesti täydentämään kenen tahansa joukkuetoverin pelipaikan. Lopputulos oli sujuvaa, liikkuvaa pelaamista, jossa vastustajalla kuin vastustajalla oli suuria vaikeuksia roikkua mukana.
Kaiken tämän moottorina toimi kentällä yksi kaikkien aikojen suurimmista, Johan Cruyff. Erityisesti Hollannin turnauksessa ottama 4-0-voitto Argentiinasta on jäänyt mieliin osoituksena totaalisen jalkapallon voimasta.
Jos hollantilaisilla oli Cruyff, oli saksalaisilla puolestaan Franz Beckenbauer. Finaalissa kaksi tuon ajan suurta pelaajaa ja oman kansakuntansa ikonia johdattelivat miehistönsä loppuunmyydylle Münchenin Olympiastadionille.
Ottelua edeltävä erikoinen episodi siirsi kuitenkin itse pelin alkamista. Tuohon aikaan päättäjäisseremoniat olivat alkaneet vakiintua loppuotteluiden yhteyteen, ja näin oli ollut myös Münchenissä. Kun ottelun oli tarkoitus alkaa, havaittiin seremonioiden alta pois otettujen kulmalippujen puuttuvan. Voitaneen vain kuvitella, millaisella juoksutahdilla ja ajatuksilla paikallinen kenttämestari on lippuja tuolloin etsinyt.
Historialliset pilkut
Kun peli lopulta saatiin käyntiin, koettiin lähes välittömästi jalkapallon MM-kisojen historiaa. Johan Cruyff suoritti pitkän soolojuoksun pallon kanssa ja ajoi väkisin sisään Länsi-Saksan boxiin. Uli Hoeneß laittoi jalkansa Cruyffin juoksulinjalle, ja lentävä hollantilainen kaatui tilanteessa kumoon. Ottelun englantilaiserotuomari Jack Taylor ei epäröinyt hetkeäkään ja osoitti pallon pilkulle. Historiallisen tilanteesta teki se, että kyseessä oli kautta aikain ensimmäinen MM-finaalissa tuomittu rangaistuspotku.
Historiallista pilkkua asettui ampumaan keskikenttämies Johan Neeskens. Hän pyssytti pallon voimalla keskelle vieden lievänä ennakkosuosikkina otteluun lähteen Hollannin johtoon.
Reilut 20 minuuttia myöhemmin tapahtui puolestaan Hollannin rangaistusalueella. Puolustava keskikenttäpelaaja Wim Jansen liukui takaapäin ja hieman tarpeettomasti Bernd Hölzenbeinin kumoon. Seurasi jälleen rangaistuspotku, josta kantoi vastuun Paul Breiner. Bayern Münchenin puolustaja sijoitti pallon omalla kotistadionillaan tarkasti vasempaan alanurkkaan tuoden isäntämaan tasoihin.
Ennen Münchenin finaalia oli ehditty pelata yhdeksän MM-finaalia, joissa ei ollut annettu ainuttakaan rangaistuspotkua. Tuolloin niitä tuomittiin kaksi ottelun ensimmäiseen 25 minuuttiin. Kolmatta MM-finaalin pilkkua saatiin tuon jälkeen odottaa 16 vuotta ja ylipäätään niitä on tuomittu tähän päivään mennessä neljä – joista siis kaksi samana Münchenin iltana.
Länsi-Saksa sai tasoituksesta uutta virtaa, ja lopulta Gerd Müller oli mies, joka onnistui. Vain hetkeä ennen taukovihellystä Rainer Bonhof siirsi pallon maalinedustalle Müllerille, joka otti ensin pelivälineen haltuunsa ja toisella kosketuksellaan siirsi sen ohi Jongbloedin.
Tässäkin osumassa oli historian siipien havinaa. Osuma oli Gerd Müllerin MM-kisauran 14., ja hänestä tuli tuossa hetkessä historian eniten maaleja MM-lopputurnauksessa tehnyt pelaaja. Gerd Müllerin ohi tuossa tilastossa ovat tuon jälkeen menneet vain maamies Miroslav Klose 16 osumallaan sekä Brasilian Ronaldo, jolla lopputurnausmaaleja on vyöllään 15.
Totaalinen jalkapallo vyöryttää
Jos ottelun ensimmäisen jakson jälkimmäinen puolisko oli Länsi-Saksan ilotulitusta, olivat isäntien paikat jälkimmäisellä nelivitosella harvassa. Hollanti alkoi antamaan maailmalle oppituntia kuuluisasta totaalisesta jalkapallostaan.
Paikkoja piisasi. Erityisesti Hollannin erikoistilanteet tuottivat Länsi-Saksan puolustukselle päänvaivaa, ja palloa siivottiin välillä maaliviivaltakin. Johnny Repilla oli kaksikin huippupaikkaa aivan lähietäisyydeltä. Omat mahdollisuutensa oli myös jo aiemmin pilkulta onnistuneella Neeskensilla. Hän tykitti kertaalleen huikean volleyn epäonnekseen päin saksalaisvahti Sepp Maieria. Hieman myöhemmin kaukoveto oli upota sisään, mutta meni sunnuntaihesarin verran vasemmalta ohi.
Tämän lähemmäksi ei tuolloin ensimmäistä MM-finaaliaan pelannut Hollanti kuitenkaan päässyt, ja Länsi-Saksa sai juhlia kotiyleisönsä edessä 20 vuoden tauon jälkeen historiansa toista maailmanmestaruutta. Saksalaisille voittoja on tämän jälkeen siunaantunut vielä kaksi lisää, Hollanti on puolestaan selviytynyt Münchenin jälkeen loppuotteluun vielä vuosina 1978 ja 2010, mutta saanut joka kerta lähteä kotiin hopea kourassaan.
Kuva: Bert Verhoeff / Anedo
