Kohti MM-kisoja: Napolin erikoinen ilta

Byyri pohjustaa kesän MM-kisoja julkaisemalla 25 tarinaa unohtumattomista kisamuistoista. Sarjan aiemmat jutut ovat luettavissa täältä. Lue, liikutu ja kommentoi somessa!

Stadio San Paolo, 3. heinäkuuta 1990

MM-kisojen välieräottelun alkuun on aikaa vajaa tunti. Isäntämaa Italia kohtaa pian Argentiinan. Ottelun voittajalle on luvassa paikka Rooman loppuotteluun, joten tunnelma ja jännitys ovat korkealla. Joukkueiden astellessa lämmittelemään koetaan kuitenkin jotain sellaista, mistä voidaan aavistaa, että ottelu tulee päätymään MM-kisojen historiaan.

Kotijoukkue Italia saa luonnollisesti valtaisat suosionosoitukset, mutta niin saa myös Argentiinakin. Napolilaisyleisö hurraa erityisesti sen kapteenille Diego Maradonalle, joka johdattaa joukkueensa omalle kotinurmelleen.

Napoli – Maradonan kaupunki

Vuonna 1984 Napoliin saapunut Maradona on kaupungin suurin sankari, pari askelta Jumalasta ylöspäin. Napolin vuosien aikana hän on kasvanut maailman parhaimmaksi jalkapalloilijaksi. Ennen argentiinalaisen saapumista ei S.S.C. Napoli ollut voittanut historiassaan kuin kaksi kertaa Italian Cupin. Toukokuussa 1990, eli reilua kuukautta aikaisemmin, samaisella stadionilla juhlittiin toistamiseen muutaman vuoden sisään Scudettoa, Italian mestaruutta. Myös cupin voitto keväältä 1987 sekä varsinkin UEFA Cupin voitto 1989 olivat tuoreessa muistissa.

Maradonan asema napolilaisten rakastamana ikonisena hahmona tiedettiin olevan kiistaton. Hän oli ristiriitainen hahmo, joka loisti kentällä, mutta jonka siviilielämää värittivät erinäisen käänteet. Monen mielestä juuri hänen epätäydellisyytensä ihmisenä teki hänestä Napolissa niin kovin suositun – maagisten peliesitysten ohessa. Jos jollain oli hänestä kaupungissa jotain pahaa sanottava, oli parempi pitää se omana tietonaan.

Siksi olikin erityisen kuumottavaa, kun Maradona onnistui suututtamaan ottelun alla ison joukon kaupunkilaisia ja italialaisia.

Pari päivää ennen ottelua oli järjestetty perinteinen lehdistötilaisuus, jossa kaikki huomio oli keskittynyt vähemmän yllättäen Diego Maradonaan. Argentiinalainen sai myrskyn aikaiseksi, sillä hän vetosi napolilaisiin, että nämä kannattaisivat välierässä Argentiinaa. Lausuntoa pidettiin yleisesti ottaen ylimielisenä ja röyhkeänä. Koko saapasmaan media antoi kuulua täyslaidallisen Maradonan suuntaan.

Siksi se hetki, jona napolilaiskatsomo osoitti tukea myös Argentiinalle joukkueen saapuessa kentälle, oli kaikessa yksinkertaisuudessaan hämmentävä. Mitä tänään oikein tapahtuu?

Numero 10 kaiken keskiössä

Ottelun aloituspotkun yhteydessä Maradona saa poikkeuksellisen suuren vihellyskonsertin. Lämmittelyn aplodit ovat saaneet monet Italian kannattajat varpailleen: tämä on meidän ilta, ei tuon pienikokoisen argentiinalaisen! Silti stadionilla on pieni joukko, joka toteuttaa sankarinsa toivettaan. Ilmapiiri San Paololla muuttuu hetkessä poikkeuksellisen sähköiseksi koko ottelun ajaksi, ja Diego Maradona on kaiken keskiössä.

Peli alkaa Argentiinan lievällä hallinnalla ja Jorge Burruchagalle siunaantuu paikka viedä vierailijat johtoon, mutta Walter Zenga Italian maalilla saa pidettyä tilanteen maalittomana. Hetken kuluttua tapahtuu toisessa päässä.  Argentiinan maalivahti Sergio Goycochea torjuu flipperipalloilun jälkeen Italian ensimmäisen yrityksen eteensä, mutta on voimaton, kun hyökkäyksen alkuun laittanut Salvatore Schillaci tulee painamaan karan sisään. Italia menee 1-0-johtoon ottelun 17. minuutilla. Näissä numeroissa mennään myös tauolle.

67. minuutin kohdalla tulee tasoitus. Diego Maradona on pallossa 30 metriä Italian maalista. Hän pelaa sen vasemmalle, josta keskitys tavoittaa korkeuksiin ponnistaneen Claudio Caniggian. Hän saa puskettua pallon ohi myöhässä ja tarpeettomasti palloa nyrkkeilemään tulleen Walter Zengan. Ottelun varsinainen peliaika päättyy tilanteessa 1-1; edessä on jatkoaika.

Vajamiehisen Argentiinan selviytymistaisto

Jatkoajan Italia aloittaa vahvasti. Sergio Coycochea Argentiinan maalilla saa vain vaivoin torjuttua oikeasta ylänurkasta Roberto Baggion antaman erinomaisen vapaapotkun. Hetkeä myöhemmin Argentiina joutuu vajamiehiseksi, kun Ricardo Giusti saa katsella punaista korttia.

Tästä eteenpäin ottelu onkin sitten aivan yhtä maalia. Italia vyöryttää hyökkäyksiä lähes taukoamatta, ja varsinkin ottelun toisen jakson loppupuolella sisään otettu Roberto Baggio on erityisen vaarallinen. Argentiinalla on enää yksi tavoite: selviytyä, saada jatkoaika loppuun ilman takaiskua ja päästä rangaistuspotkukilpailuun.

Kun ottelun ranskalaiserotuomari Michel Vautrot puhaltaa pilliinsä jatkoajan päättyneeksi, tuulettaa Maradona provosoivasti, kuin Argentiina olisi voittanut juuri jotain suurta. Hän saa italialaiskatsomon vielä suurempaan raivoon – ja sen pienen osan katsomosta entistä haltioituneemmaksi hänen suuruudestaan.

Coycochea voiton takuumiehenä

Italia aloittaa rangaistuspotkut. Kaikki onnistuvat, kunnes tulee Italian neljäs laukoja: Roberto Donadoni. Erinomaisesti aiemmissa pilkuissa mukana ollut Coycochea aavistaa oikein ja venyttää palloon.

Tulee Argentiinan neljännen laukojan vuoro. Hän on Diego Maradona.

Vihellyskonsertti yltyy San Paolon stadionilla. Maradona sijoittaa pallon rauhallisesti vasemmalle, Walter Zengan aavistaessa toiseen nurkkaan. Yleisöstä kuuluu kummallisen paljon hurraahuutoja.

Argentiina on nyt todella lähellä lippua Rooman finaaliin. Maalistaan haltioitunut Maradona tuulettaa ja juoksee kohti Argentiinan vaihtopenkkiä. Videoilta voi yhä kuulla äänimaailman eron Maradonan maalin ja muiden argentiinalaisonnistumisten kesken.

Tulee Italian viidennen laukojan vuoro, hänen on onnistuttava. Aldo Serena asettuu pallon taakse ja ottaa lyhyen vauhdin. Coycochea haistaa keskelle ja alhaalle tuleva vedon. Argentiina voittaa ja etenee loppuotteluun Länsi-Saksaa vastaan.

Italialaislehdistö hyökkää napolilaisia vastaan

On sanottu, että Italia olisi voittanut välierän, jos se olisi pelattu missä tahansa muualla kuin Napolissa. Uskon väitteen olevan yliampuva. On kuitenkin myönnettävä, että yksittäiset Maradonan ja Argentiinan saamat suosionosoitushetket olivat riittäviä saamaan iltaan sellaisen jännitteen, jota missään muualla Italiassa ei olisi syntynyt.

Oliko jännite sitten riittävä siihen, että italialaisten usko ei riittänyt miesylivoimalla jatkoajalla? Sen saa jokainen päättää itse. Parhaiten tuohon osaavat vastata ne 60 000 onnekasta ihmistä, jotka olivat tuona iltana San Paololla ottelua todistamassa.

Heti ottelun jälkeen italialaislehdistö nosti suuresti esille stadionilla olleen argentiinamyönteisen ilmapiirin. Italia pelasi vuoden 1990 kisoissa hienoa jalkapalloa, ja on myös inhimillisesti ymmärrettävää, että kansa ja erityisesti sen lehdistö tarvitsi sylkykuppia.  Italian maajoukkueen eli Azzurrin eri historiankirjateoksissa on väitetty, että Napolin välierä jätti vuosiksi jäljen myös siihen, miten muualla Italiassa suhtauduttiin napolilaisiin. Heitä pidettiin yleisesti maanpettureina, Maradonan narreina. Olisiko näin tapahtunut, jos asiasta ei olisi kirjoitettu niin paljon ottelun jälkeisinä päivinä?

Jälkikäteen on mahdotonta arvioida, kuinka moni stadionilla olleista oikeasti kannatti Argentiinaa ja kuinka moni halusi vain antaa aplodit omalle pojalleen ja kannattaa muutoin Italiaa. Ottelu on kuitenkin tarjonnut mahdollisuuden tuhansiin tarinoihin siitä, mitä tapahtui heinäkuun kolmantena päivänä vuonna 1990. Ja juuri tarinoiden takia jalkapallo on maailman kaunein asia.

 

Rangaistuspotkukilpailu YouTubessa

Kuva: El Grafico / Wikimedia