Kohti MM-kisoja: Etelä-Korean skandaalinkäryinen taival 2002

Byyri pohjustaa kesän MM-kisoja julkaisemalla 25 tarinaa unohtumattomista kisamuistoista. Sarjan aiemmat jutut ovat luettavissa täältä. Lue, liikutu ja kommentoi somessa!

Vuosituhannen ensimmäiset MM-karkelot, Etelä-Korean ja Japanin kisat, ovat yhä ainoa MM-turnaus, jonka isännyys on jaettu kahden eri valtion välillä.

Ennen turnausta odotukset kohdistuivat kisaisännistä Japaniin, joka oli neljä vuotta aikaisemmin Ranskassa jättänyt itsestään maailman jalkapalloyleisölle positiivisen ja pirteän vaikutelman. Japani selviytyikin alkulohkostaan jatkoon, mutta tie pysähtyi toiselle kierrokselle Turkin käsittelyssä.

Etelä-Korealta juuri kukaan ei osannut odottaa mitään. Sen avausottelu oli kisojen viidentenä päivänä Puolaa vastaan, ja Etelä-Korea voitti lukemin 2-0. Ottelu käynnisti hurmion ja ilmiön, jonka seurauksena aika moni eteläkorealainen Guus-niminen nuorimies pääsee pian viettämään jo 16-vuotissynttäreitään.

Lohkovoittoon

Etelä-Korean toinen ottelu oli Yhdysvaltoja vastaan. Jenkit johtivat pitkään 0-1, mutta reilut kymmenen minuuttia ennen päätösvihellystä isäntämaan Ahn Jung-Hwan puski vapaapotkun lähietäisyydeltä ohi Brad Friedelin. Tasapeli takaisi Etelä-Korealle hyvät asetelmat lohkon päätöspeliin Portugalia vastaan.

Korealaiset tulivat otteluun hyvällä jalalla, ja portugalilaisilla oli suuria vaikeuksia pysyä kyydissä mukana. Ottelun käännekohta tapahtui 27. peliminuutilla. Joao Pinto tuli Park Ji-Sungin jaloille keskialueella ja tuomari näytti välittömästi suoraa punaista portugalilaiselle.

Reilun tunnin pelin jälkeen Portugalin tuska lisääntyi entisestään, kun laitapuolustaja Beto sai toisen keltaisensa ja Portugali joutui jo kahden miehen vajaalle. Isännät hyödynsivät avautuneen tilaisuutensa, ja ensimmäisellä jaksolla ulosajon arvoisesti rikottu Park Ji-Sung iski 1-0-maalin muutamaa minuuttia myöhemmin. Tämä riitti voittoon niin ottelussa kuin lohkossa. Tuomarille hyvin katkeran portugalilaismiehistön kisaurakka päättyi tähän kamppailuun.

Etelä-Koreassa futiskiima nousi ennennäkemättömäksi. Sadat tuhannet ihmiset kokoontuivat seuraamaan pelejä kaduille pystytetyiltä jättiscreeneiltä, ja maan suurin sankari oli hollantilainen päävalmentaja Guus Hiddink. Guus-nimisiä poikia alkoi syntyä pitkin Etelä-Koreaa kuin sieniä sateella.

Skandaalimainen puolivälieräpaikka

18. kesäkuuta Etelä-Korea kohtasi Daejeonissa toisen kierroksen ottelussa Italian. Christian Vieri vei Italian ottelun alussa 0-1-johtoon. Kohtaaminen muistetaan rumista otteista puolin ja toisin, mutta varsinkin Etelä-Korean fyysiset otteet olivat ajoittain todella tylyjä.

Ihme ja kumma, ulosajoja ei nähty, vaikka pariin otteeseen olisi ollut paljonkin syytä ajaa eteläkorealainen ulos kentältä. Esimerkiksi Gianluca Zambrotta joutui pelinaikana kahdella jalalla tehdyn liukutaklauksen kohteeksi, ja Alessandro del Piero sai puolestaan kyynärpäästä naamaansa.

Kaksi minuuttia ennen ottelun päätöstä Etelä-Korea tasoitti Seol Ki-Hyeonin maalilla ja edessä oli jatkoaika.

Kun jatkoaikaa oli pelattu 13 minuuttia, nähtiin ehkä koko kisojen puhutuin tilanne. Etelä-Korean jo aiemmin ottelussa varoitettu puolustaja Song Chong-Gug lanasi rangaistusalueella Italian Francesco Tottin kumoon. Ottelun ecuadorilainen tuomari Byron Moreno oli päätöksessään järkkymätön. Hän kaivoi taskustaan keltaisen kortin Totille sukeltamisesta, vaikka kontakti tilanteessa oli päivänselvä.

Varoitus oli Totille ottelussa toinen ja italialainen sai katsella punaista. Muutama viikko myöhemmin italialainen WC-pyttyjen valmistaja lanseerasi nerokkaasti tuomarin nimellä kulkevan vessanpytyn, ja yhä tänäkin päivänä tuhannet italialaiset suorittavat päivittäiset sontimisensa omaan Byron Morenoonsa.

Pian tämän jälkeen vajaalla pelannut Italia onnistui luomaan tilanteen, jossa heidän pelaajansa saatiin syötettyä läpiajoon, mutta avustava nosti lippunsa paitsion merkiksi. Hidastus osoitti, että tilanteessa ei ollut paitsiota.

Miesylivoimalla pelannut Etelä-Korea hyödynsi lopulta etunsa Portugali-pelin tapaan ja kolme minuuttia ennen jatkoajan päättymistä Ahn Jung-Hwan niittasi kultaisen maalin vieden Etelä-Korean kahdeksan joukkoon.

Ottelusta saattaa kertoa jotain myös se, että tuomari Byron Moreno joutui samana syksynä kieltoon kotimaansa Ecuadorin liigassa epäilyttävistä virheistä. Vuosia myöhemmin hän joutui vankilaan yritettyään tuoda kuusi kiloa heroiinia Yhdysvaltoihin.

Seuraavaksi kumoon Espanja

Rajut otteet olivat jälleen läsnä, kun Etelä-Korea kohtasi puolivälierässään Espanjan. Varsinkin Joaquin sai useampaan otteeseen tuta eteläkorealaisten kovan kohtelun.

Espanja sai toimitettua pallon verkon perukoille varsinaisella peliajalla, mutta maali hylättiin boksissa tapahtuneen rikkeen seurauksena. Myös jatkoajalla pallo saatiin eteläkorealaisten maaliin, mutta osuma hylättiin, koska pallo oli tuomarin mielestä hetkeä aikaisemmin käynyt päätyrajan väärällä puolella. Hidastus osoitti, että näin ei ollut tapahtunut.

Jatkoajan lopussa oli hyvin samantyyppinen tilanne kuin Italia-pelin jatkoajalla. Espanjan hyökkääjä vapautettiin läpiajoon, mutta lippu nousi paitsion merkiksi. Tilanne ei ollut paitsio.

0-0-tilanteessa mentiin lopulta rangaistuspotkukilpailuun, jossa Etelä-Korea oli vahvempi ja eteni näin sensaatiomaisesti välieriin Saksaa vastaan.

Luu kouraan

Välierässä Etelä-Korean taistelu ei enää riittänyt ja kun avut jäivät tuomaristolta saamatta, eteni Saksa loppuotteluun maalein 1-0. Pronssiottelussa kisaisännät hävisivät vielä Turkille värikkään ottelun jälkeen lukemin 2-3.

Etelä-Korean kisataival ihastutti ja vihastutti ympäri maailmaa. Maan esitykset herättivät tunteita tuolloin ja herättävät yhä.

Skandaalimaisista tapahtumista on tehty koostevideo, joka paljastaa useat virheellisesti hylätyt maalit ja absurdit varoitukset sekä varoittamatta jättämiset.

Mikään ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että Etelä-Korean venyminen neljän joukkoon on yksi kansainvälisen jalkapallon suurimpia yllätyksiä tällä vuosituhannella.

Kuva: ijs / Wikimedia Commons