Kohti MM-kisoja: Englannin suuri juhla

Byyri pohjustaa kesän MM-kisoja julkaisemalla 25 tarinaa unohtumattomista kisamuistoista. Sarjan aiemmat jutut ovat luettavissa täältä. Lue, liikutu ja kommentoi somessa!

28.6.2010 aamun saksalaislehdet toistivat samaa hokemaa: oikeus on vihdoin tapahtunut!

Saksa oli kaatanut edellisenä iltana toisen kierroksen kamppailussa Englannin lukemin 4-1 ja edennyt Etelä-Afrikan MM-viheriöllä kahdeksan parhaan joukkoon.

Tulos olisi voinut selvistä lukemista huolimatta olla toinen. Ottelun 38:lla peliminuutilla Saksa johti ottelua 2-1. Englannin Frank Lampard pääsi väläyttämään muulinpotkuaan ja pallo tippui ylärimasta maalin puolelle. Ottelun tuomaristolta maali jäi havaitsematta, ja Saksa marssi lopulta vakuuttavaan voittoon. On täysin perusteltua todeta, että ottelun luonne olisi ollut aivan toinen, jos tauolle olisi menty tasalukemissa.

Vastausta sille, miksi saksalaiset kokivat tuolloin oikeuden tapahtuneen, tarvitsee hakea 44 vuoden takaa.

Kadonneen kunnian metsästys

Kesällä 1966 Englanti lähti kotikisoihinsa metsästämään menetettyä jalkapallokunniaansa. Kuningaslajin kehittäjät olivat alkuun boikotoineet MM-näyttämöä ja sinne ilmestyttyään flopanneet kerta toisensa jälkeen, suurista odotuksista huolimatta. Odotusarvo sumujen saarilla oli kotikisojen alla valtaisa. Kaikki halusivat todistaa, että Englanti on yhä lajin valtias!

Kisojen alkulohkot tarjosivat yllätyksiä. Hallitsevan maailmanmestarin Brasilian tie pysähtyi C-lohkoon, kun se hävisi Unkarille ja Portugalille, jääden näiden maiden taakse kolmanneksi. Myös lajin suurmaiksi luettava Italia sai shokkihoitoa lohkon päätöspelissään Middlesbroughin Ayresome Parkilla. 1-0-yllätystappio Pohjois-Korealle tiesi italialaisten kisojen päättymistä.

Isäntämaa Englanti pelasi kaikki ottelunsa Wembleyllä. Urakan aloitti nihkeähkö maaliton tasapeli Uruguayta vastaan. Tämän jälkeen englantilaisten marssi oli vakuuttavaa. Maa voitti alkulohkonsa, tiputti puolivälierässä Argentiinan ja tämän jälkeen välierässä Portugalin.

Viidessä ottelussa isännät olivat päästäneet vain yhden osuman, sen teki muuan Eusebio välierän loppuhetkillä.

Loppuotteluun Englanti sai vastaansa kivikovan Länsi-Saksan. Saksalaiset olivat edenneet finaaliin aivan yhtä vakuuttavasti. Maa oli pelannut alkulohkossaan tasapelin Argentiinaa vastaan, mutta muuten voittanut matkalla Wembleylle kaikki ottelunsa.

Kaikki katseet Wembleyllä

Englannin selviytyminen MM-finaaliin kotikisoissa oli saarivaltakunnassa valtaisa tapaus. Ottelua katseli tuolloin suorana lähetyksenä Englannissa yli 32 miljoonaa katsojaa, ja se on yhä maan historian katsotuin televisio-ohjelma! Ainoastaan prinsessa Dianan hautajaiset vuonna 1997 on kunnolla hätyytellyt tuota lukemaa.

Itse ottelussa Länsi-Saksa aloitti maalinteon jo 12.peliminuutilla Helmut Hallerin toimesta. Englanti iski kuitenkin vain muutamaa minuuttia myöhemmin, kun kapteeni Bobby Mooren nopea vapaapotku tavoitti Geoff Hurstin pään. Oikein ajoitettu juoksu ja tyylikäs pusku lähietäisyydeltä toivat tasoituksen.

Hieman reilut 10 minuuttia ennen varsinaisen peliajan päättymistä Englanti otti vahvan otteen kohti kunniaa ja unelmaa. Martin Peters pääsi kulman jälkitilanteesta tuikkaamaan pallon ohi saksalaisvahti Hans Tilkowskin, vieden Englannin 2-1-johtoon. Täpötäysi Wembley ja kymmenet miljoonat englantilaiset kotona odottivat jo päätösvihellystä, mutta Länsi-Saksalla oli vielä sanansa sanottavana. Saksalaiset saivat vielä lopussa yhden tilanteen luotua ja se riitti. Kaamean flipperipallon jälkeen oikeaan aikaan oikeassa paikassa oli puolustaja Wolfgang Weber, tuoden Länsi-Saksan tasoihin. Edessä oli jatkoaika.

Oliko se sisällä?

Kun kymmenisen minuuttia jatkoaikaa oli pelattu, koettiin tilanne johon saksalaislehdistö vielä 44 vuotta myöhemmin viittasi. Alan Ball keskitti oikeasta laidasta maalin eteen. Geoff Hurst sai hieman taakse tulleen syötön haltuunsa, päästen laukomaan takapainoisesta asennosta saksalaispuolustuksen puristuksissa. Veto tärähti ylärimaan, josta se tippui suoraan alaspäin maaliviivalle ja siitä ulospäin maalista.

Ottelun sveitsiläinen tuomari Gottfried Dienst ei ollut varma kävikö pallo maalissa. Hän otti päätökseensä tukea linjamieheltä, Neuvostoliiton kansalaiselta, Tofiq Bahramovilta. Bahramov totesi tuossa hetkessä pelivälineen ylittäneen maaliviivan. Päätöksentekoa vaikeutti se, että herroilla ei ollut yhteistä kieltä ja päätös tehtiin elekieltä tulkiten. Näin Englanti siirtyi 3-2-johtoon ja saksalaisten pasmat menivät tilanteesta täysin sekaisin.

Jälkikäteen lähimpänä tilanteessa ollut Englannin hyökkääjä Roger Hunt vannoi, että pallo ylitti maaliviivan sääntöjen mukaisesti kokonaan. Saksalaiset puolestaan syyttivät linjamiestä ottelun jälkeen kostonhaluiseksi, koska Länsi-Saksa oli kaatanut välierässä juurikin Neuvostoliiton.

Modernia teknologiaa hyödyntäen tilanne on sittemmin tutkittu Oxfordin yliopistossa. Työryhmä päätyi lopputulokseen, että pallo ei koskaan ylittänyt maaliviivaa.

Länsi-Saksa yritti kentällä vielä tehdä sen mitä tehtävissä oli, ja satsasi tämän jälkeen voimakkaasti hyökkäyksiin. Viimeisten sekuntien vastaisku lopetti Länsi-Saksan pyristelyn. Geoff Hurst vahvan juoksunsa päätteeksi niittasi vasempaan yläpeltiin komean maalin ja viimeisteli hattutempunsa. Hurst on yhä tänä päivänä ainoa hattutempun MM-finaalissa tehnyt pelaaja.

Kansakunnan suuri juhla

Kun Bobby Moore vastaanotti pokaalin Wembleyllä kuningatar Elisabet II:lta, oli se englannin jalkapallon kunniakkain hetki. Se on sitä yhä. Englannissa tuntuu olevan aina vahva usko siihen, että juuri he ovat suurimmat suosikit voittamaan MM-turnauksen. Vuoden 1966 jälkeen maa on edennyt kuitenkin vain kertaalleen välieriin. Tämä tapahtui Italiassa 1990. Englanti oli tuolloin lopulta neljäs.

Englanti sai kesällä 1966 sen mitä se halusi eli lajin valtikan takaisin kouriinsa. Kotikisat ja loppuottelu ovat yhä edelleen kiinteä osa, ei pelkästään englantilaisten laji-identiteettiä, vaan myös koko kansakunnan minäkuvaa. Kisojen sankareista on kirjoitettu satoja kirjoja, painettu postimerkkejä, pystytetty patsaita ja tehty musiikkikappaleita. Esimerkiksi The Beatles käytti kappaleessaan ”Glass Onion” finaalia innoittajana ja sen alussa on mukana suoraa englantilaisselostajan Kenneth Wolstenholmesin lainausta kiistanalaisesta jatkoaikamaalista.

Myös yritysmaailma on ottanut myyttisestä osumasta kaiken irti. Viimeksi vielä vuonna 2006, kun tapahtumista tuli kuluneeksi tasan 40 vuotta, Adidas rekonsturoi maalin televisiomainokseensa.

Kuva: National Media Museum



Byyri.com