Aivan alkuun lienee syytä muistuttaa, keitä Evertoniin kesällä saapui. Sinisen paidan pukivat päälleen Gylfi Sigurdsson, Jordan Pickford, Michael Keane, Davy Klaassen, Nikola Vlasic, Sandro Ramirez ja Cuco Martina. Kirsikkana kakun päälle seuran oma poika Wayne Rooney palasi Goodison Parkille. Lisäksi hankittiin esimerkiksi nuori tulevaisuudenlupaus Henry Onyekuru, joka lainattiin suoraan täksi kaudeksi Anderlechtiin. Yhteensä pelaajiin paloi noin 142 miljoonaa puntaa.
Merkittäviä poislähtijöitä ei Romelu Lukakua lukuun ottamatta juuri ollut. Huomioitavaa on myös hankittujen pelaajien laatu. Onyekurun kaltainen nuori pelaaja saa suosiolla kasvaa korkoa lainasopimuksella Belgiassa vielä yhden vuoden, mutta muilla uusilla pelaajilla on heti annettavaa. Signaali oli selvä – menestystä halutaan nyt.
Pokaalit ovat kiertäneet viime vuosina takavuosien menestysjoukkueen. Edellinen pysti on vuodelta 1995, kun Everton sai juhlia FA Cupin voittoa. Se on pitkä aika seuralle, jolta löytyy kaapista neljä muutakin cup-kannua, yhdeksän liigamestaruutta sekä yksi europokaalikin 80-luvun menestysvuosilta. Kun helmikuussa 2016 omien sanojensa mukaan Arsenalin kunnianhimottomuuteen kyllästynyt Farhad Moshiri myi osuutensa tykkimiehistä ja osti 49,9 % Evertonista, nousivat odotukset Merseysiden sinisellä puolella.
Moshiri onkin tehnyt niitä kuuluisia peliliikkeitä. Uusi stadionprojekti on edennyt, ja kesällä 2016 miljardööri hankki manageriksi hyvää työtä siihenastisella urallaan tehneen Ronald Koemanin sekä lupasi tälle rahaa pelaajiin. Nyt sitä käytettiin. Kaikki edellä mainittu nosti Evertonin kannattajien odotusarvon tälle kaudelle suuremmaksi kuin se oli koskaan kauteen lähdettäessä tällä vuosituhannella ollut.
Kuinkas sitten kävikään
Harjoitusottelut Toffeesilla menivät suhteellisen hyvin. Neljästä ottelusta tuloksena oli kaksi voittoa ja kaksi tasapeliä. Pre-seasonia sanelivat suurelta osin Eurooppa-liigan karsinnat, joissa Everton kaatoi Ruzomberokin sekä Hajduk Splitin ja eteni näin lohkovaiheeseen. Evertonin kannattajat pystyivät siis lähtemään kauteen suhteellisen levollisin mielin. Eniten askarrutti kova otteluohjelma. Viisi ensimmäistä Valioliiga-ottelua pitäisivät sisällään Manchester Cityn, Chelsean, Tottenhamin ja Manchester Unitedin kohtaamiset: näistä neljästä vieläpä kolme vieraskentällä. Oli näin ollensanomattakin selvää, kuinka tärkeä ottelu sarja-avaus Goodison Parkilla Stokea vastaan oli.
Tuon kohtaamisen Everton hoitikin nimiinsä maalein 1-0, maalintekijänä kukapa muukaan kuin Wayne Rooney. Toisella ottelukierroksella joukkue matkasi lyhyen reissun Manchester Cityn vieraaksi. Rooney maalasi jälleen ja huudatti Evertonin faneja 0-1 -osumallaan. Hetkeä myöhemmin kotijoukkue, aivan ensimmäisen jakson loppuhetkillä City joutui vielä yhden miehen vajaalle. Niin vain kuitenkin kävi, että City tuli tasoihin. Jälkikäteen olen arvioinut, että Raheem Sterlingin tasoitusmaali toimi tietynlaisena käännekohtana Evertonin kaudelle.
Kolme päivää myöhemmin joukkue pelasi UEL-karsinnan jälkimmäistä osaa Splitissa ja oli luvalla sanoen aivan hukassa. Hajduk Split oli ensimmäisellä jaksolla selvästi parempi joukkue, ja Evertonilla oli suuria vaikeuksia oman pallollisen pelaamisensa kanssa. Se oli huono. Joukkueen pelasti islantilainen Gylfi Sigurdsson, joka aivan toisen jakson kärkeen viimeisteli mielettömän osuman puolesta kentästä. Se oli vierasmaali, joka toivotti hyvät yöt kotijoukkueelle. Everton jatkoi lohkoon.
Tuo maali syntyi 24. elokuuta. Seuraavaa saatiin odottaa aina 20.9. asti, kun Dominic Calvert-Lewin viimeisteli Sunderlandin verkkoon liigacupissa. Splitin illassa havaittu suo alkoi sillä välin uhkaavasti upottaa. Chelseaa ja Tottenhamia vastaan Toffees oli täydellinen vastaantulija. 3-0 -konttaus Atalantan vieraana Eurooppa-liigassa järkytti kaikkia seuratoimijoita, ja paljon kohutussa Rooneyn paluuottelussa Old Traffordille joukkue esitti lähinnä aneemista sontaa.
Liverpoolin kaupungin ja Manchesterin välillä on aina ollut suuri keskinäinen kilpailu. Manchester Unitedin kohtaamiset ovat olleet Evertonin faneille kauden kohokohtia – niitä pelejä, joiden ajankohta tarkistetaan välittömästi, kun sarjaohjelmat saapuvat. Asetelma kasvoi vielä pari potenssia suuremmaksi, kun Wayne Rooney aikoinaan lähti Unitediin. Vaikka Old Trafford on ollut Evertonille vaikea paikka, sinne on aina lähtenyt valtaisa määrä vieraskannattajia ja siellä on esiinnytty kunniakkaasti.
Nyt Everton hävisi 4-0. Tuloksen takana ei ole mitään jossiteltavaa. Vieraat pystyivät luomaan koko ottelussa ainoastaan yhden maalipaikan ja esittivät kokonaisvaltaisesti heikoimman ysikymppisensä, jonka muistan Evertonilta koskaan Manchester Unitedin vieraana nähneeni. Allekirjoittanut on muuten seurannut Evertonin pelejä 27 vuotta.
Niasse nostaa päätään
ManU-tappion jälkeen manageri Ronald Koemanin asema on ollut vähintäänkin tukala. Kritiikkiä on tullut paljon: laitapelaamisen puutteesta, kyvyttömyydestä muuttaa pelijärjestelmää, reagoinnin puutteesta, pelaajien peluutuksista, motivointitaidon puutteesta, kovuuden puutteesta ja ties mistä. Wayne Rooneyn siviilisekoilut eivät voi olla heijastumatta miehen joka päiväiseen työskentelyyn valokeilassa. Sigurdssonin hintalappu tuntuu painavan selässä todella paljon, ja esimerkiksi toppari Ashley Williams on ollut alkukauden aivan yössä. Old Traffordin vierailun jälkeen Evertonilla oli edessä neljän kotiottelun sarja ennen maaottelutaukoa. Sunderland (Liigacup), Bournemouth (Valioliiga), Apollon Limassol (UEL) ja Burnley (Valioliiga). Yleinen näkemys oli, että Koemanilla oli nämä ottelut aikaa kääntää kelkka.
Dominic Calvert-Lewinin 1-0 osuma Sunderlandia vastaan tulikin jo mainittua. Toisella jaksolla tapahtui ihmeellisiä asioita, kun Oumar Niasse painoi 3-0 -voittoon päättyneen ottelun viimeisen osuman. Niasse on mielletty Koemanin edeltäjän Roberto Martinezin floppiostokseksi, ja Koeman itseasiassa kielsikin alkukaudesta 2016–17 Niassen harjoittelun joukkueen kanssa, koska hän näki miehen olevan niin pahasti jaloissa, että lupaava senegalilainen vaikuttaisi negatiivisesti treenien tasoon. Niasseta on yritetty myydä jo kolmessa siirtoikkunassa, mutta viime kevään lainapestiä Hullissa lukuun ottamatta mihinkään konkreettiseen ei olla päästy. Nyt Koeman päästi kovassa otteluruuhkassa Niassen irti, ja hyökkääjä maalasi heti.
Kotiottelunipun toisessa osassa Goodison Parkille saapui Bournemouth. Vieraat menivät toisen jakson alussa johtoon, mutta sitten ilmestyi kuvioihin jälleen Oumar Niasse, jonka kaksi maalia toivat Evertonille kolme sarjapistettä – ensi kertaa sitten avauskierroksen. Kuvaavaa on, että hyljeksitty pelaaja teki 1.5 ottelussa saman verran maaleja kuin Wayne Rooney tähän mennessä koko kaudella. Muut kesällä saapuneet pelaajat ovat tähän mennessä tehneet yhteensä yhden maalin. Oli miten oli, valo alkoi jälleen paistaa tunnelin päässä.
Tunnelin päästä näkyneet valot olivat kuitenkin junan valot. Vain muutaman päivän päästä Everton menetti johtoasemansa Eurooppa-liigassa vajaalla pelanneelle Apollon Limassolille ottelun loppuhetkillä. Mieleen tuli väistämättä vierailu Manchester Cityn Etihad Stadiumilla. Maaottelutauolle lähdettäessä Toffees otti vielä tukkaan Burnleylta.
Miten tästä eteenpäin?
Evertonin tilanne on nyt äärimmäisen tukala. Valioliigassa on seuraavaksi edessä pakkovoitto Brightonista. Tämän jälkeen katseet suunnataan Eurooppa-liigaan, kilpailuun, jonka voittamisestakin on seuran sisällä avoimesti puhuttu. Saldona on tähän mennessä kaksi peliä ja yksi piste, kun seuraavaksi edessä ovat tuplapelit kovaa Lyonia vastaan. Ne tulevat sanelemaan tämän euroseikkailun kulun. Lyon-pelien väliin mahtuvat kohtaamiset sellaisten joukkueiden kuin Arsenal, Chelsea (liigacup) ja Leicester kanssa.
Vaikka pelaajien pitää katsoa peiliin, eniten katseita kohdistuu nyt Ronald Koemaniin. Onko hänestä enää kääntämään Evertonin kurssia? Monen mielestä ei ole. Maanantaina Koeman sai Farhad Moshirilta paljon pelätyn luottamuslauseen. ”Seuran managerilla on takanaan täysi seurajohdon luottamus”. Näiden luottamuslauseiden jälkeenhän on yleensä tupannut tapahtumaan. Esimerkiksi vedonlyöntiyhtiö Unibet tarjoaa tällä hetkellä kerrointa 1,40 sille, että Ronald Koeman on seuraava potkut saava Valioliiga-manageri.
Ei olisi suurikaan ihme, jos seuraavalla maajoukkuetauolla, marraskuussa, Finch Farmin harjoituskeskuksessa kuvioita juonisi uusi mies.
