Johanna Ruohonen: Naisten laji. 2022. Kustantamo S&S. 384 s.
EM-kisat päättyivät dramaattisten vaiheiden jälkeen (se oli pilkku!) Englannin juhliin viime sunnuntaina. Helmarit jäi alkulohkoon, mutta suomalaisten otteita on aina hienoa seurata arvokisoissa. Kisojen myötä olin bongaavinani useamman kirjan koskien naisten jalkapalloa tai Helmareita. Esittelytekstien perusteella ainakin osa teoksista sisälsi samoja asioita, joten pientä ylitarjontaakin saattoi olla. Tiesin Ruohosen matkustelleen kirjaa varten ympäri Eurooppaa ja ainakin minulle se oli oikea myyntipuhe. Tämän eteen on nähty vaivaa!
Kuusi lukua täyttä asiaa
Kirjan matka alkaa Englannista ja etenee Ranskan, Italian sekä Espanjan kautta takaisin pohjolaan. Eräänlainen reissuraportti keventää mukavasti asiasisältöä. Ruohonen on tehnyt kotiläksyjään ja haastatteluista (Helmareita ja muita tuttuja nimiä Suomi-futiksen saralta) jää hyvä kuva, eivätkä ne ole pelkkää sanahelinää. Monin paikoin silmiä avaavaa tämmöiselle pitkälti miesten pelejä seuraavalle henkilölle.
Jokainen pääluku on jaettu pienempiin otsikoihin, mikä sujuvoittaa lukemista. Osassa mennään pintaa syvemmälle ja osassa raapaistaan vain vähän kuorta. Monesta aiheesta kun saisi varmasti kokonaisen kirjan kirjoitettua. Omaksi suosikiksi nousee heti kirjan toinen iso luku, jossa pyöritään Englannissa. Kenties EM-kisoillakin on osuutta asiaan ja aihe tuntuu enemmän kuin ajankohtaiselta.
Tulee olemaan erittäin mielenkiintoista nähdä, miten yleisömäärät kasvavat WSL:ssä, koska pakkohan niiden on kasvaa. Onhan? Nykyisin sarja on muuten BWSL, kun Valioliigastakin tuttu Barclays toimii nimisponsorina.
Paljon ikävää, paljon tukahdetettua
Raflaavasta otsikosta huolimatta lukukokemus ei ollut missään nimessä inhottava. Naisten kohtelussa jalkapallon saralla, ja ihan muutenkin, on vain ollut niin paljon asioita, jotka eivät nykyään kestäisi päivänvaloa. Paljon on myös jätetty kertomatta tai sitten asioita täytyy tuoda esiin anonyymisti. Ei tässä tekstissä tai kirjassa ole tarkoitus sääliä ketään, vaan kyse on yksinkertaisesti ikävienkin asioiden perkaamisesta.
Haastattelut ovat kirjassa pääosin hyviä. Olisin mielelläni lukenut osalta haastatelluista enemmänkin ajatuksia ja kokemuksia. Toisaalta liian isoksi kasvava sivumäärä voisi pelottaa osan lukijoista pois ja sitä löytäisi itsensäkin vajoamassa toisiin ajatuksiin. Vajaa neljäsataa sivua tuntui sopivalta.
Naisten laji -kirjaa voi lämpimästi suositella ensinnäkin jokaiselle futisihmiselle, mutta etenkin miehille! Moni asia on luultavasti tavalla tai toisella tuttuja naisfutareille tai heidän kanssaan tekemisissä oleville. Meille muille kuitenkin tässä on loistava mahdollisuus ottaa Naisten laji edes jotenkin haltuun.
Paluuta entiseen ei enää ole ja hyvä niin. Töitä riittää monella saralla ja isoja askelia on otettu oikeaan suuntaan. Eteenpäin on menty.
Tilaa omasi: https://kustantamo.sets.fi/kirja/naisten-laji-2/
