Sain arvosteltavaksi Pauli Kallion & Pentti Otsamon Huuhkajia ja Helmareita -sarjakuvakirjan (Suuri Kurpitsa 2018). Kallion käsikirjoittama ja Otsamon piirtämä kirja juhlistaa Suomen Palloliiton 111-vuotista toimintaa. Pertti Alajan aloitteesta aikansa saanut, ja muutaman mutkan kautta valmistunut teos on napakka kokonaisuus kotimaisen futiksen viimeisestä kymmenestä vuodesta.
Avaintapahtumista ruohonjuuritasolle
Sarjakuvakirja alkaa pohjustuksella teoksen synnystä ja sen tekijöistä. Siinä missä satavuotisteos, Rakas jalkapallo, tarjosi paksun ja raskaamman luku-urakan suomalaisen jalkapallon historiasta, on Kallion ja Otsamon sarjakuvakirja luonnollisesti helpommin lähestettyvä ja kevyt teos viimeisestä kymmenestä vuodesta.
Tekijäkaksikko tunnetaan futisväen piireissä etenkin FC Palloseura -sarjakuvasta, josta on ilmestynyt viisi sarjakuva-albumia, ja jonka on voinut bongata muun muassa Ilta-Sanomien sivuilta ja Palloliiton julkaisuista.
Huuhkajia ja Helmareita -teoksen sivuilla seikkailevat otsikossa mainittujen miesten ja naisten maajoukkueiden lisäksi muun muassa junnufutarit Kokkola Cupissa sekä temppuvideoillaan tutuksi tullut Lassi Hurskainen. Maajoukkueiden lähimenneisyyden avaintapahtumien lisäksi päästään tutustumaan ruohonjuuritason arkeen, aivan kuten esittelytekstissä luvataan.
Otsamon piirrostyyli on eloisa, ja piirtäjä onnistuu välittämään tiukkojen pelitilanteiden luoman kohonneen pulssin ja jännityksen lukijan ylle. Myös Kallion käsikirjoitus on erinomainen. Tarinat etenevät loogisesti ja ruuduissa on puhekuplien lisäksi paljon taustatietoa kustakin tapahtumasta. Jalkapallosta kiinnostuneille valtaosa tapahtumista on vähintään etäisesti tuttuja, mutta tarkan ja tärkeän informaation ansiosta, sarjakuvakirjan uskaltaa tyrkätä myös tuulipukukansan käteen.
Eloisasta tyylistä ja tietopaketista huolimatta Huuhkajia ja Helmareita jättää lukijalle mahdollisuuden tulkita pelaajien ja muiden henkilöiden ilmeitä ja eleitä juuri niin kuin haluaa. Lukija pystyy asettumaan tarinoissa olevien katsojien saappaisiin, vaikka ei juuri itse olisi ollutkaan pelissä paikan päällä. Ja jos on ollut, niin tarinat tuovat mieleen niin mukavia kuin karvaitakin muistoja.
Huuhkajia ja Helmareita on harvinaista herkkua, sillä kotimaiset futissarjakuvat ovat ensinnäkin todella harvassa, ja vaikka niitä on voinut lukea isoista päivälehdistä, niin onhan kyseessä silti melko hipsterimäinen taiteenlajinsa. Suosittelen sarjakuvakirjaa lämpimästi, vaikka yksi tähti viidestä putoaakin pois teoksen lyhyyden vuoksi (56 s.). Mielellään olisin lukenut lisää tarinoita – etenkin alasarjoista!
Huuhkajia ja Helmareita -sarjakuvakirjan löydät Suuren Kurpitsan verkkokaupasta.
Artikkelikuva – @suuri.kurpitsa
