Kirja-arvostelu: Eerik Kuuselan omakohtaisiin kokemuksiin perustuva Himmeämpien valojen kentät kertoo loppuunpalamisesta

Himmeämpien valojen kentät. BRIK. 218 s.

Himmeämpien valojen kentät on erilainen futiskirja kuin mihin Suomessa on totuttu. Se käsittelee vaikeita asioita, jotka pohjautuvat kirjailijan omakohtaisiin kokemuksiin ja joihin lukuisat nuoret voivat samaistua. Eerik Kuuselan debyyttiteos on tarina kolmesta nuoresta jalkapalloilijasta, jotka painivat fyysisten ja henkisten ongelmien äärellä.

Kirjassa seurataan Ilarin, Lassin ja Veetin elämää niin jalkapallon kuin kuhunkin nuoren elämänvaiheeseen liittyvien haasteiden kautta. Veeti käy toista vuottaan yliopistossa, Ilari aloittelee itenäistä elämää ja lukioikäinen Lassi kamppailee mm. yksinäisyyden kanssa. Hyvin tuttuja ja arkisia asioita siis monelle, mutta jotka voivat pahimmillaan uuvuttaa henkilön täysin.

Tärkeä aihe

Kirjassa käsiteltävät teemat ovat erittäin tärkeitä ja niistä tulisi voida ja uskaltaa puhua tänä päivänä. Kynnys puhumiseen varmasti madaltuu tämänkaltaisen kirjojen ja esimerkiksi Katarina Naumasen tuoreen Helsingin Sanomissa olleen haastattelun avulla.

Tärkeitä teemoja käsittelevä kirja on ajoittain kerronnassaan kömpelö ja kolmen henkilön seuraaminen hyppelee liikaa, mutta debyyttikirjailijalle tämä suotakoon. Kirjoittamaan oppii kirjoittamalla ja Kuuselalla on varmasti annettavaa vielä tällä saralla.

Suosittelen Himmeämpien valojen kenttiä teini-iässä oleville futisjunioreille, mutta myös heidän vanhempansa voisivat oppia siitä asian jos toisenkin. Kuinka kuunnella nuoria ja kuinka kannustaa puhumaan vaikeistakin asioista?

Varttuneemmille lukijoille voin suositella samankaltaisia teemoja käsittelevää Robert Enken elämäkertaa. Tärkeitä kirjoja vakavista asioista.