Kauden 2020-21 Mestarien liiga sai huipennuksensa lauantaina 29.5., kun Porton Estádio do Dragão -stadionilla Portugalissa Manchester City sai vastaansa Chelsean. Kesken kauden Chelseaan tullut manageri Thomas Tuchel johdatti miehistönsä voittoon Pep Guardiolan joukoista jo kolmannen kerran tämän vuoden puolella. Näin Mestarien liigan pysti lähti Chelsean mukaan toisen kerran seuran historiassa.
Myös edellisellä voitokkaalla kaudella 2011-12 Chelsean manageri vaihtui kesken kauden, tuolloin Roberto Di Matteon korvattua André Villas-Boasin.
Molempien joukkueiden osalta ennakoidut kokoonpanot toteutuivat yhtä pelaajaa lukuunottamatta. Chelsealla Christian Pulisicin sijaan aiemmissa otteluissa hyvin esiintynyt Kai Havertz sai avauspaikan. Manchester City kuitenkin yllätti, sillä City lähti liikkeelle kokonaan ilman puolustavaa keskikenttäpelaajaa, eli Fernandinhon tai Rodrin sijasta kentällä nähtiin Bernardo Silva.
Ankkurin puuttuessa Cityn laiva oli tuuliajolla.
Edouard Mendyn sekä N’Golo Kantén pelikunnosta oli hieman epäselvyyttä ennen ottelua, mutta molemmat oli saatu Chelsean avausmiehistöön. Kanté osoittautui erittäin tärkeäksi palaseksi Chelsealle, sillä ranskalaisen väsymätön uurastus keskikentällä ei varmasti jäänyt keneltäkään huomaamatta. Kanté oli lopulta selkeä valinta ottelun parhaaksi pelaajaksi.
Guardiolan kentälle marssittamassa City-kokoonpanossa oli kaksi huomionarvoista seikkaa. Ensinnäkin, kuten jo mainittu, keskikentältä puuttui puolustava keskikenttäpelaaja. Kolmikosta Bernardo Silva – Ilkay Gündogan – Phil Foden puolustavin vaihtoehto lienee Gündogan, joka hänkin on selvästi hyökkäävä pelaaja. Siitä kielivät jo valioliigakauden 13 maalia selvää sanomaansa.
Keskikentältä Cityltä siis löytyi hyökkäysvoimaa ja taitoa, mutta kukaan ei ollut rytmittämässä peliä eikä suojaamassa puolustuslinjaa.
Toinen puuttuva palanen oli puhdas kärkipelaaja. Tälläkin kertaa Guardiola lähti liikkelle 4-3-3:lla, jossa Kevin De Bruyne oli merkitty piilokärjeksi. Valinta ei siinä mielessä tullut yllätyksenä, sillä City lähti samaan tyyliin myös edelliseen voittamaansa otteluun Chelseaa vastaan, eikä Guardiola ole usein ennenkään tarvinnut varsinaista kärkeä.
Chelsean kokoonpanosta mainittakoon, että Reece James palasi jälleen oikean wingbackin rooliin ja César Azpilicueta palasi kolmen linjaan oikeanpuoleiseksi toppariksi. James dominoi laidalla Raheem Sterlingiä, kunnes tämä otettiin vaihtoon 77 minuutin jälkeen.
Ottelu alkoi kohtuullisen vauhdikkaasti, ja jo ensimmäiseen kymmeneen minuuttiin oli molemmilla loistavat maalipaikat. Chelsean Timo Werner jatkoi tuhlailua kahdesta loistopaikasta, kun vajaa vartti oli pelattu. Antonio Rüdiger sai 26 minuutin kohdalla puolestaan jalkansa Phil Fodenin laukauksen eteen, ja Chelsean maali varjeltui. Samankaltaisen uroteon teki kymmenisen minuuttia myöhemmin myös Cityn Oleksandr Zintšenko toisessa päässä.
Chelsealle murheita aiheutti puolustuskolmikossa keskellä pelanneen Thiago Silvan loukkaantuminen jo ensimmäisen jakson lopulla. Andreas Christensen tuli hänen tilalleen ja suoriutui lopulta mainiosti.
Kolmisen minuuttia ennen ensimmäisen jakson päättymistä Chelsea iski.
Hyökkäys lähti vasemmalta laidalta nopealla syötöllä Ben Chilwellille, joka jatkoi pallon saman tien Mason Mountille. Mount näki pystyjuoksuun lähteneen Kai Havertzin, jolle aukeni yllättävän paljon tilaa citypuolustuksen keskellä. Tilanteessa Werner teki älykkään juoksun sitoen yhden puolustajista seuraamaan itseään. Mountin syöttö oli tarkka ja Havertz sai sen hyvin haltuunsa vauhdissa. Maaliltaan vastaan tullut Ederson Moraes osui palloon kädellään boksin ulkopuolella, kun nuori saksalainen tökkäsi sen hänen ohitseen. Sillä ei kuitenkaan ollut väliä, sillä Havertz pääsi viimeistelemään tyhjiin ja siirsi lontoolaiset 1–0-johtoon. Maali oli Havertzin uran ensimmäinen Mestarien liigassa.
Ensimmäisellä jaksolla Chelsea oli kenties vastoin odotuksia hallinnut ottelua manchesterilaisten tyytyessä enimmäkseen nopeisiin vastahyökkäyksiin. Toisella jaksolla Chelsea tiivisti puolustustaan ja City otti pallonhallintaa entistä enemmän itselleen. Taivaansiniset eivät kuitenkaan onnistuneet luomaan vaarallisia maalintekopaikkoja. Suurta roolia tässä näytteli Chelsean keskikentän dynamo N’Golo Kanté.
Väsymätön ikiliikkuja Kanté riisti pallon vastustajilta 10 kertaa ja voitti 11 kaksinkamppailua. Hän oli koko kentän lyhin pelaaja, mutta vei siitä huolimatta nimiinsä neljä pääpalloa kaksinkamppailutilanteissa – eniten koko Chelsean joukkueesta. Tällä aktiivisuudella on täysin käsittämätöntä, että Kanté ei rikkonut ottelussa yhden yhtä kertaa.
Eittämättä tärkeä palanen lontoolaisten palapelissä oli myös Edouard Mendy, joka piti jälleen oman pään puhtaana. Nollapeli oli jo Mendyn yhdeksäs Mestarien liigassa. Samaan ovat yltäneet aiemmin vain Santiago Cañizares sekä Keylor Navas. Ensimmäistä kauttaan Mestarien liigassa pelaavista maalivahdeista samaan ei ole yltänyt aiemmin kukaan. Tuchelin alaisuudessa Chelsea on pitänyt nyt 19 kertaa nollan ja pelattuja otteluita on kertynyt 30.
Toisen jakson alussa City koki henkisesti kovan kolauksen, kun Kevin De Bruyne koki kolauksen ihan konkreettisesti.
Rüdiger törmäsi belgialaiseen rajusti keltaisen kortin arvoisesti. Molemmat jäivät hetkeksi maahan makaamaan tilanteen jälkeen, mutta De Bruyne merkittävästi pidemmäksi aikaa. Silmä mustana lopulta kentän pinnasta nostettu De Bruyne poistui kentältä kyyneleet silmissään ja antoi tilaa Gabriel Jesusille.
Myös Belgiassa varmasti seurattiin tilannetta huolestuneina, sillä EM-kisoihin on enää pari viikkoa aikaa. De Bruyne kertoi myöhemmin Twitterissä, että hänellä on murtuma sekä nenässä että silmäkuopassa, mikä voi asettaa De Bruynen avauspaikan vaakalaudalle.
Werner teki tilaa Pulisicille 66 minuutin pelin jälkeen. Tuchelin ajatuksena oli varmastikin hyödyntää Pulisicin nopeutta vastahyökkäyksissä, kun Cityn oli pakko nostaa pakkaansa ylemmäs tasoitusmaalin toivossa. Parikymmentä minuuttia ennen peliajan loppua aukesikin Pulisicille loistava maalipaikka Havertzin syötöstä nopean hyökkäyksen päätteeksi. Viimeistely kuitenkin karkasi ohi maalin ja Cityn unelma pysyi vielä hengissä.
Viitisen minuuttia myöhemmin Sergio Agüero pääsi kentälle. Agüeron ura Cityssä ei kuitenkaan saanut sitä upeinta kruunua hänen viimeiseksi jääneessä ottelussaan, sillä argentiinalainen ei pystynyt luomaan sen kummempia tilanteita Chelsean maalille.
Tuchel tsemppasi omiaan ottelun loppuvaiheilla raivokkaasti ja pyysi tukea yleisöltä ja sitä myös sai. Chelsea puolusti loppuun saakka maltilla ja sai Cityn nollattua, vaikka lisäaikaa tuli peräti seitsemän minuuttia De Bruynen loukkaantumisesta johtuen.
Chelsea puolusti yksilötasolla ja joukkueena läpi ottelun aivan upeasti, eikä City onnistunut millään murtautumaan läpi. Kyse ei kuitenkaan suinkaan ollut mistään bussin parkkeeraamisesta, vaan Chelsea otti pelin hallintaansa ja toteutti pelisuunnitelmaansa tyylikkäästi loppuun asti.
Manchester Cityn kannattajille kuitenkin vielä pieni lohdutuksen sana: myös kahdeksan edellistä Mestarien liigan finaalin ensikertalaisjoukkuetta on hävinnyt sen. Niin kävi myös Chelsealle vuonna 2008. Kenties seuraavalla kerralla on siis Cityn aika, mutta nyt soi blues.
Tilastot: ESPN.
