SD Eibar on outolintu eurooppalaisessa jalkapalloskenessä. Noin 27 000 asukkaan baskikaupungin ylpeys on pelannut La Ligassa kaikkien rationaalisten syiden vastapainoksi jo vuodesta 2014 lähtien, jopa varsin hyvällä menestyksellä.
Seuran kotistadion, Ipurua, on todella sympaattinen kokonaisuus. 7 000 hengen stadion on Euroopan top-5-liigojen pienin, eivätkä Eibarin ottelut ole silti yleensä loppuunmyytyjä.
Joukkueella on silti kuitenkin varsin uskollinen ja suuri kannattajaporukka, Eskozia la Brava, jonka vapaamuotoinen suomennus on urhea Skotlanti. Tarinan mukaan kannattajaporukka nimettiin, kun eibarilaisryhmä katsoi Skotlannin rugbyottelua. Skotlanti hävisi ottelun selkein lukemin, mutta katsomossa kannustettiin omia ylpeästi loppuun asti. Tätä urheutta seuran kannattajat totesivat tarvittavan sekä pelikentillä että katsomoissa.
Terceran perinneseura
Eibar perustettiin vuonna 1940, mutta seuran toiminta oli säännöllisen epäsäännöllistä, kunnes kaudelle 1943-1944 seura ”täysipäiväistyi”. Tuona kautena tapahtui toinen seuran historiaa muovannut tapahtuma. Baskiseura ei eräänä pelipäivänä löytänyt joukkueelleen pelipaitoja, joten pelaajat joutuivat tyytymään paikallisen jalkapalloliiton tarjoamiin peliasuihin. Ne oli lahjoittanut Barcelona, ja kaksi ”blaugranaa” ovat olleet lämpimissä väleissä tästä hetkestä lähtien. Tarkemmin sanottuna Eibarin värit ovat sininen ja karmiininpunainen, ja seurasta käytetään nimitystä azulgranas.
Tercera Division muodostui eibarilaisille todella tutuksi vuosien varrella. Seura vietti käytännössä 1950-luvulta 1970-luvulle Espanjan kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla, käväisten välillä Segundassa.
1970-luvun lopulla alkoi vaikuttaa siltä, että tämä pienestä ja karusta kotoisin oleva pikkuseura oli löytänyt oman sarjaportaansa – 4. sarjaportaaksi muuttuneen Terceran. Mikään seurassa ei viitannut, että se muodostaisi yhden espanjalaisen jalkapallon sympaattisimmista tuhkimotarinoista.
Pikku hiljaa seuran tulokset vakiintuivat: vuonna 1989 Eibar nousi jo Segundaan. Tästä hetkestä eteenpäin Eibar, paria putoamista lukuun ottamatta, vietti aikansa Segundassa, kunnes vuonna 2014 ihme tapahtui: Eibar voitti Segundan, ja nousi sensaatiomaisesti La Ligaan.
Jose saapuu seuraan
Seurahistorian ensimmäinen kausi oli kaikkea muuta kuin ikimuistoisen ihana, ja seura onnistui säilymään lopulta vasta kun sarjan 13:nneksi sijoittunut Elche tiputettiin Segundaan taloudellisista syistä. Eibarin heikko kausi oli lopulta suuri siunaus, sillä seuraavalle kaudelle lähdettiin uuden valmentajan, José Luis Mendilibarin, johdolla.
Jose toikin miltei välittömästi upeita tuloksia, ja debyyttikaudellaan hän luotsasi joukkueen 14. sijalle. Seuraavalla kaudella sijoitus oli jo 10., minkä jälkeen joukkue yllätti kaikki uudelleen sijoittumalla upeasti yhdeksänneksi.
Nämä tulokset toivat paitsi rahaa seuran kassaan, myös uskoa Eibarin mahdollisuuksiin säilyä liigassa. Tämä näkyi esimerkiksi Ipuruan stadionremontissa: aiemmin seurajohto ei ollut uskaltanut remontoida stadionia, sillä he uskoivat Eibarin tippuvan pian sarjaporrasta alaspäin.
2018-2019-kausi oli Mendilibarin heikoin, mutta Eibar sijoittui kuitenkin kunnioittavasti sijalle 12. Kuluvalla kaudella, kirjoitushetkellä, Eibar on 15., mutta on kohdannut sarjan suurista joukkueista kaikki.
Fanien omistama seura
Eibar on siitä harvinainen pikkuseura, että sen talous on aina ollut loistavasti hoidettu. Velkaa seuralla ei ole ollut käytännössä koskaan.
Tämä ei kuitenkaan ole johtanut vauhtisokeuteen, vaan joukkueen rakennus on hoidettu aina kollektiivi edellä. Eibar olisi luultavasti voinut houkutella yksilöinä nykyistä parempia pelaajia, joista tunnetuimmat lienevät yhden kauden ihme Borja Baston ja Real Madridissakin pyörähtänyt Pedro Leon, mutta tälle ei ole ollut mitään syytä: Josen pelitavassa yksilöt eivät pääsisi loistamaan, vaan kollektiivinen pelitapa on tärkein.
Seura oli omalla tavallaan edelläkävijä, sillä vuonna 2014 Eibar julisti seuran tarjoavan osakkeitaan avoimeen myyntiin. Tämä Defiende al Eibar osoittautui suureksi menestykseksi, ja heinäkuussa osakkeet olivat jo myytyjä. Kampanja sai todella suurta tukea espanjalaispelaajilta, ja muun muassa Xabi Alonso osoitti tukensa osakemyynnille.
Tuhkimotarina
Vaikka Eibar ei todennäköisesti tule koskaan voittamaan mitään suurta, on joukkue ansainnut paikkansa sympaattisuudellaan. Paikalliset suhtautuvat seuraan intohimoisesti,ja suurella rakkaudella. Seuraa voisi kuvata tietyllä tavalla Espanjan Leicester Cityksi tai oikeastaan kuvaavammin Sassuoloksi. Budjetin ja resurssien ylärajoissa pelaamalla on mahdollista luoda omanlaistaan menestystarinaa.
Eibar ei välttämättä ole suurseura, mutta historia kaikkinensa osoittaa, että suuri seura on kyseessä.
LaLiga: Eibar – Alaves 24. marraskuuta klo 17.00 C More
