Kolumbia lähti uusimaan neljän vuoden takaista puolivälieräpaikkaansa. Englanti puolestaan pyrki pääsemään kahdeksan joukkoon ensi kertaa 12 vuoteen. Näistä asetelmista lähdettiin Venäjän MM-kisojen viimeiseen neljännesvälierään.
Energinen Englanti – passiivinen Kolumbia
Pelin alkumetreistä lähtien kävi selväksi, että Englanti on hallitsevampi osapuoli. Kolme Leijonaa pyöritti palloa tyylikkäästi ja saneli rytmin luoden tasaiseen tahtiin puolittaisia tilanteita. Kolumbian puolustuksella ei ehtinyt kuitenkaan tulla sen suurempia hädän päiviä ensimmäisen jakson aikana. Los Caferetos antoi Englannin pelaajien siirrellä palloa rauhassa alakerrassa, pyrkimättä aktiivisesti palloa heiltä riistämään.
Neljänkymmenen minuutin kohdalla nähtiin tietyllä lailla ottelun käännekohta. Kieran Trippier valmistui ampumaan vapaapotkua hyvältä etäisyydeltä Englannille. Tuolloin Wilmar Barrios puski Jordan Hendersonia muurissa. Käynnistyi melkoinen torikokous, jossa tunteet kävivät kuumana ja kaikilla oli asiaa yhdysvaltalaistuomari Mark Geigerille.
Geiger nosti Barriosille hänen tempustaan keltaisen kortin. Monet englantilaiset vaativat Barriosille punaista korttia kentällä ja sen ulkopuolella. Nykyinen kommentaattoriguru Gary Lineker esimerkiksi avautui twittertilillään nostamatta jääneestä punaisesta. Ottamatta kantaa menikö tuomio sitten oikein tai väärin, oli tämän jälkeen melkoiset Narvan Markkinat pystyssä tuon tuosta.
Kane jälleen ratkaisijana
Jos Gary Lineker oli tauolla tuohtuneessa mielentilassa, oli hän taatusti liikuttunut hetkeä myöhemmin.
Kun 10 minuuttia oli toista jaksoa tahkottu, kruunasi Kolumbian maajoukkueen ja Fiorentinan Carlos Sanchez surkeat kisansa kaatamalla Harry Kanen boksissa. Rike oli selvä, kun hän roikkui englantilaisen selässä kuin rodeossa konsanaan. Kolumbialaiset piirittivät jälleen kerran Geigerin, mutta tuomio ei muuttunut: pallo pilkulle.
Harry Kane painoi pilkun sisään kylmän viileästi keskelle maalia ja iski turnauksen kuudennen osumansa, nousten samalla mainitun Gary Linekerin rinnalle eniten yhden MM-turnauksen aikana maaleja tehneeksi englantilaispelaajaksi. Linekerin urotyöt sijoittuivat Meksikon MM-kisoihin 1986.
Tämän jälkeen kaikki näytti siltä, että Kolumbia keskittyy kaikkeen epäolennaiseen ja Englanti etenee kahdeksan joukkoon, kunnes. Lisäajalla vaihtomies Mateus Uribe päätti kokeilla kaukaa ja tuo kokeilu oli liki täydellinen. Englannin ykköskassariksi viimeisen kalenterivuoden aikana noussut Evertonin Jordan Pickford osoitti suuruutensa ja venyi pallon eteen.
Tästä mentiin kuitenkin kulmalle ja siitä Kolumbia iski. Yerry Mina puski kulman jälkitilanteesta tasoituksen ja edessä oli jatkoaika. Niin, se on jatkoaika eikä mikään ihmeen jatko-ottelu, näin ainakin meille viime vuosituhannella kisoja seuranneille.
Menneisyyden möröt Kolmen Leijonan kiusana
Englannin pudotuspelihistoria on vuoden 1966 maailmanmestaruuden jälkeen on synkkä. Menneisyyden möröt hiipivät selvästi englantilaisten olkapäille.
Jos Kolumbian mahdollisuudet syntyivät varsinaisella peliajalla englantilaisten omista hölmöilyistä tai kolumbialaisten yksittäisistä henkilökohtaisista oivalluksista, oli Kolumbia tämän jälkeen aktiivisempi osapuoli.
Jatkoilla sisään otettu Danny Rose oli Englannin valopilkku, joka tuntui olevan ainoa, jolla pelirohkeus pysyi tallella. Hänen ansiostaan Englanti heräsi mukaan taisteluun ja kun Kolumbia ei pystynyt hyödyntämään sille auenneita mahdollisuuksia, oli edessä turnauksen kolmas rangaistuspotkukilpailu.
Historian siipien havinaa
Pilkuilla Jordan Pickford Englannin maalilla oli kolmessa ensimmäisessä Kolumbian vedossa hukassa. Jordan Henderson puolestaan epäonnistumisensa jälkeen taatusti kelaili mielessään tiettyjä englantilaisia nimiä maansa pilkkuhistoriasta Chris Waddlesta lähtien.
Kaikki näytti siltä, että Moskovan Spartakin stadionilla käy jälleen kerran ”Englannit”, kunnes Mateus Uribe paukutti ylärimaan.
Tämän jälkeen hienon ottelun pelannut Kieran Trippier onnistui Englannille, Pickford poimi Carlos Baccan yrityksen ja Eric Dier pääsi viimeistelemään Englannin paikan kahdeksan joukossa.
Englannin nykyinen päävalmentaja Gareth Southgate on osa maansa synkkää rangaistuspotkuhistoriaa. Hän oli antisankari kotikisoissa vuonna 1996. Tällä kertaa hän oli kiinnittänyt poikkeuksellisen paljon huomiota juuri tähän osa-alueeseen ja se kannatti.
Englannin kantti kesti ja maa voitti ensimmäistä kertaa historiansa aikana rangaistuspotkukilpailun MM-kisoissa, selättäen samalla tämän karmean tilastomörön harteiltaan!
Miten tästä eteenpäin?
Englanti kohtaa seuraavaksi puolivälierässä Ruotsin Samarassa lauantaina klo 17 käynnistyvässä ottelussa. Jatkopaikasta huolimatta sille jää paljon mietittävää. Se ei pystynyt tappamaan peliä 1-0-johdossa, vaikka siihen avautui lukuisia mahdollisuuksia.
Kolmen Leijonan pelaaminen kolmella topparilla on viihdyttävää katsottavaa, mutta uskaltaako Southgate luottaa siihen, että Ruotsin kaltainen äärimmäisen organisoitu maa, ei tulisi rokottamaan niistä yksilövirheistä puolustuksessa, mitä Englanti Moskovassa esitti?
Southgaten ja hänen taustojensa työtä varmasti helpottaa myös se, että vastaan tulee kisojen selkein pelisuunnitelma.
Kolumbia voi olla suhteellisen tyytyväinen itseensä. Enemmänkin oli tarjolla, mutta Venäjältä toisaalta matkataan kotiin sen MM-historian toiseksi parhaan tuloksen kanssa.
Jose Pekerman on nyt luotsannut kahdet karsinnat, parit Copa Americat sekä kaksi onnistunutta MM-turnausta. Hän on varmasti antanut kaikkensa. On odotettavaa, että maa selviytyy jälleen seuraaviin MM-kisoihin. Terveen vaihtuvuuden kannalta on kuitenkin luontevaa, että Qatarissa on joku toinen kaveri tuolloin puikoissa.
