Huuhkajien historiallinen arvokisapaikka on ollut ykköspuheenaihe futiskeskusteluissa Teemu Pukin ohella viime aikoina. Keskusteluihin on liittynyt niin sosiaalisessa mediassa kuin kahvipöydissä uusia lajista kiinnostuneita ihmisiä. On voitu puhua futisbuumista – ihan ilman värilasejakin.
Veikkausliiga ja viime viikolla käynnistynyt Suomen Cup ovat sen sijaan herättäneet maltillisesti keskustelua, kuten yleensä talven aikana on ollut tapana. Kohuiltakaan ei olla vältytty Hongan kenttäfarssin ja KuPS-uutisoinnin myötä. Toisaalta joku on sanonut, ettei huonoa julkisuutta ole olemassa.
Veikkausliigaa vuosikausia seuranneena on aina hienoa, kun sarjasta puhutaan ja se on pinnalla, mutta valitettavan usein puheen taustalla ovat negatiiviset asiat ja mielikuvat. Tuoreimpana esimerkkinä toimii sarjan näkyminen sosiaalisen median kanavissa.
Veikkausliigan Twitter-tilille putkahtaa linkkejä seurojen sivuilta kierrätettyihin uutisiin mielikuvituksettomilla kuvituskuvilla höystettynä, mutta millään muulla tavalla kyseistä kanavaa ei hyödynnetä. Facebookin puolella on sentään vähän yritystä saada seuraajat keskustelemaan ja kommentoimaan sarjaan liittyvistä uutisista, kun taas nuorten tavoittamiseen elintärkeässä Instagramissa Veikkausliiga ei ole tarpeeksi aktiivinen.
Tammikuun aikana Veikkausliigan Instagram-tilillä on ollut seitsemän julkaisua, kun Ruotsin Allsvenskan on lisännyt niitä 31 ja Tanskan Superliiga 22. Norjan Eliteserien ei ole vielä lisännyt yhtään julkaisua tammikuussa, mutta mielestäni meidän pitääkin katsoa Ruotsiin ja Tanskaan päin, mitä tulee jalkapallokulttuurin kasvattamiseen ja sometekemiseen.
Tärkeintä on tietysti olla superaktiivinen kauden ollessa käynnissä, mutta myös muulloin aktiivisuutta kaivataan, sillä seuraajamäärä ei korreloi tavoitettujen tilien suhteen. Byyrin omien lukujen perusteella uskallan väittää Veikkausliigan yhden keskiverron Instagram-julkaisun tavoittavan noin 3000-5000 ihmistä ilman mainostamista. Tuo luku on erittäin pieni jalkapallon pääsarjalle, kun näissä tavoitetuissa on jo otteluissa käyvää porukkaa.
Nyt pitäisi pystyä tavoittamaan ja houkuttelemaan uusia katsojia. Kaikkea ei voi jättää seurojen vastuulle, vaan kaikki hyötyvät, kun liiga kantaa oman kortensa kekoon.
Eikä tämä kaikki liity pelkkään sosiaaliseen mediaan. Sen kuntoon laittaminen tulee ennemmin tai myöhemmin Veikkausliigan toimiston harteille.
Ensimmäinen hyvä pelinavaus historialliselle vuodelle oli ilmoitus Veikkausliigan ja kuopiolaisen pienpanimo RPS Brewingin yhteistyöstä. Samaan aikaan solmittiin yhteistyösopimus myös Unileverin Rexona-brändin ja autovuokraamo Sixtin kanssa.
RPS-yhteistyö on koko Suomen mittakaavassa näkyvin. Jokaisen liigajoukkueen kannattajaryhmä saa oman oluensa ja liiga saa vastineeksi sitä kaivattua näkyvyyttä ja sponsorituloja. Soraääniäkin on kuulunut panimoyhteistyöstä, mutta jos kotimaiselle futikselle halutaan kasvua, niin kaikki näkyvyys todellakin on hyvästä.
Nyt niitä pelinavauksia tarvittaisiin lisää. Koripallon miesten maajoukkueen, Susijengin, nostattama huuma muutama vuosi takaperin ei siirtynyt Korisliigaan asti, mutta se ei tarkoita, että Veikkausliigan tehtävä olisi mahdoton, vaikka pääsponsori kitsaalta vaikuttaakin.
Urheilu on täynnä tarinoita ja Veikkausliigan ympärille olisi mahdollista luoda hypeä, jos niin päätettäisiin tehdä. Tekijöitä ilmaantuisi varmasti ja rakennuspalikat löytyisivät omasta takaa. Uusia teemupukkeja, maajoukkuetaustaisia paluumuuttajia ja mielenkiintoisia ulkomaalaispelaajia kun voi nähdä tälläkin kaudella kotimaisilla kentillä.
Uudet sponsorit ja kasvupotentiaali kielivät siitä, että rahaa olisi enemmän käytössä lähitulevaisuudessa. Toivottavasti sitä osataan käyttää oikein ja toivottavasti jo tänä vuonna kääritään hihat, kun futis on kaikkien huulilla.