Veikkausliigan nuoret pelaajat 2017

Veikkausliiga oli tänä vuonna nuorten pelaajien ilahduttava esiinmarssi. Lähes jokaisesta joukkueesta ponnahti esille vähintään yksi poikkeuksellisen lahjakas nuori pelaaja. Byyri TV:n kauden viimeisessä Veikkausliigamakasiinissa (video) nuoret pelaajat nostettiin esiin yhtenä kauden kohokohdista. Seuraavassa hieman laajempi kertaus liigakauden kiinnostavimmista lupauksista. 

 

HJK

Suomen mestaruuden voittanut HJK peluutti nuoria pelaajia aktiivisesti ja tarjosi huippulahjakkaille yksilöille suurta roolia. Vasta 19-vuotias ghanalainen Evans Mensah säväytti laidalla varsinkin kauden ensimmäisellä puoliskolla. Räjähtävä ja juoksuvoimainen pelaaja väläytteli aika ajoin vaarallista laukaustaan. Mensah sortuu edelleen ajoittain pelitapaa rikkoviin ratkaisuihin, mutta ominaisuuksiensa puolesta hänen tulevaisuutensa on Suomen rajojen ulkopuolella.

 

Saman ikäluokan topparilupaus Aapo Halme esiintyi kesällä vahvasti siirtohuhuissa, ja nuori mies nappasi avauspaikan nimekkään joukkueen keskuspuolustuksesta. Ikävä kyllä loukkaantumiset tulivat sotkemaan tälläkin kaudella Halmeen nousujohteista kehitystä.

Loukkaantumisista loppukaudesta kärsinyt HJK sai 18-vuotiaasta Valtteri Vesiahosta luotettavan keskuspuolustajan paikkaamaan poissaolijoita. Vesiaho vakuutti erityisesti pallollisena ja kykeni nykyjalkapallossa topparilta vaadittavaan pelinavaukseen. Varsinkin pitkät syötöt olivat ihailtavalla tasolla, mutta Bonucciin on vielä pieni hetki aikaa.

Erityismainintana nostettakoon 21-vuotias Sebastian Dahlström, joka otti vihdoin suuremman pelillisen askeleen eteenpäin. Varsinkin kauden jälkimmäisellä puoliskolla vaikutti siltä, että HJK:n vaarallisimpien tilanteiden rakentelussa Dahlström oli lähes järjestäen kriittisessä roolissa.

 

KuPS

Hopeaa voittanut kuopiolaisryhmä oli loistava sekoitus nuorta talenttia ja vauhtia, sekä kokemuksen tuomaa rauhallisuutta. Lopputuloksen näkee sarjataulukosta. Nuorten tähtien joukosta löytyy jo aiemmin esiin nousseita pelaajia sekä ihmisten mieleen tällä kaudella jääneitä tulevaisuuden tähtiä.

Itseoikeutetusti ensimmäisenä mainittakoon Urho Nissilä. Hänestä on puhuttu ylistävin sanoin jo muutaman vuoden ajan. Tällä kaudella keskikenttäpelaaja voitti joukkueensa sisäisen maalipörssin yhdeksällä osumallaan vain hyökkääjä Gbolahan Salamin kyetessä samaan maalimäärään. Nissilä on röyhkeä ja teknisesti huipputaitava. Hän ei kaihda kaksinkamppailuja ja menee myös pääpalloihin 172 sentin varrestaan huolimatta säälimättömällä asenteella. 21-vuotiaan Nissilän tulevaisuus on muualla kuin Kuopiossa. Toivottavasti pääsemme nauttimaan hänestä Veikkausliigassa vielä kauden verran.

Norsunluurannikkolainen Hamed Coulibaly esiintyi kuopiolaisten keskuspuolustuksessa isännän elkein. 187-senttinen toppari on erittäin vahva ja atleettinen pelaaja, jonka suoritusvarmuus on mahtavalla tasolla. Coulibaly on jo 20-vuotiaana niin luotettava toppari, että hänen ympärilleen on helppo rakentaa koko puolustuslinja.

Jiri ja Joni Nissinen tiedettiin Kuopion suunnalla lupaaviksi pelaajiksi, mutta kaksikko nousi liigarinkiin silti aika puskista. Edukseen erottui varsinkin 20-vuotias Jiri. Hän pääsi kentälle 18. kesäkuuta KuPS:n kotiottelussa HJK:ta vastaan. Siitä hetkestä alkaen hän aloitti jäljellä olevista 20 ottelusta peräti 19. Täydet minuutit Jiri Nissinen pelasi kauden aikana peräti 16 kertaa. Kyseessä on todella juoksuvoimainen pelaaja, ja hyvin modernia jalkapalloa laidallaan pelannut Nissinen on ensi kauden KuPS:n ydinpalasia.

 

Ilves

Tampereella trendi oli hyvin vastaavanlainen kuin Kuopiossa. Joukkue oli kokonaisuudessaan erittäin nuori, mutta seassa oli muutama erittäin kokenut pelaaja liimaamassa palaset yhteen. Myös Ilveksen osalta lopputuloksena oli täydellisen ansaittu mitali ja europelit ensi kesälle.

Felipe Aspegren on 23-vuoden iästään huolimatta ehtinyt viettämään Veikkausliigan valoissa jo useamman sesongin. Tällä kaudella lupaavaksi tiedetty laitapelaaja lunasti odotukset ensimmäistä kertaa – tyylillä. Ujo ja anteeksipyytelevä pelitapa olivat tiessään; Aspegren teki jatkuvasti oikeita asioita. Hän pystyi jakamaan palloa luotettavasti tai yksinkertaisesti kuljettamaan pallon itse hyökkäysalueelle. Joitakin ajatuskatkoja sattui edelleen, mutta Aspegren on ensi kauden Ilveksessä itseoikeutetusti avauksen pelaaja.

Tatu Miettunen jatkoi siitä, mihin edelliskaudella jäi. 22-vuotias keskuspuolustaja kuului Ilveksen vakiokalustoon läpi kauden. Nuorille toppareille sattuu luonnollisesti virheitä, mutta Miettunen ei lopeta pelaamista virheeseen, vaan tappelee tilanteet loppuun. Miettunen on uhka myös vastustajan rangaistusalueella.

Iiro Järvinen oli joukkueen pelitavan näköinen pelaaja. Aina pallon riiston jälkeen Järvinen oli valmis kääntämään pelin vauhdilla kohti vastustajan kenttäpäätyä. Vaarallinen pelaaja, jolla on 20-vuotiaaksi poikkeuksellisen laaja ja varma syöttövalikoima. Tällä kehitystahdilla mahdollisuudet uraan Suomen ulkopuolella.

 

FC Lahti

Kenties yksi kauden suurimpia yllättäjiä. Oli tiukasti kiinni mitalisijassa, mutta viimeisten kierrosten pelin hajoaminen vei arvometallit muille paikkakunnille. Silti kausi oli lahtelaisilta hieno, ja viimeisen kierroksen ottelu HIFK:ta vastaan varmisti paikan europeleihin.

Aleksander Vasjutin saapui Lahteen lainapestillä Pietarin Zenitistä. 22-vuotias venäläisvahti oli kiistatta koko sarjan paras pelipaikallaan. Vasjutin pelasti lahtelaiset useasti niissä otteluissa, kun peli ei kulkenut. Hän päästi pelaamissaan 23 ottelussa vain 16 maalia. Nollapelejä tilille kertyi peräti kymmenen. Sopimus Zenitin kanssa kattaa vielä ensi kauden. Lahdelle olisi lottovoitto saada Vasjutin myös ensi kaudeksi tolppien väliin.

Santeri Hostikka oli yksi koko kauden viihdyttävimmistä pelaajista. Erittäin nopea ja taitava pelaaja pystyi haastamaan yksi vastaan yksi -tilanteissa Veikkausliigan mittapuulla lähes kenet tahansa onnistuneesti. Kauden loppua kohden 20-vuotias superlupaus alkoi hivenen hyytymään: kenties suuri huomio ja kuormitus alkoivat näkymään nuoren miehen otteissa. Tulevaisuus on silti kovemmissa ympyröissä.

 

IFK Mariehamn

Saarelaiset joutuivat pakon edessä hivenen uusiutumaan mestaruuskauden jälkeen. Kauden ensimmäinen puolisko oli suorastaan surullisen tahmea, jos ottaa huomioon, että ahvenanmaalaiset olivat hallitseva mestari. Loppua kohden MIFK kuitenkin nosti asemiaan sarjataulukossa kierros kierrokselta. Aivan neljän kärkeen asti kiri ei silti riittänyt.

Virolaismaalivahti Andreas Vaikla pelasi mukiinmenevän kauden, mutta ei välttämättä aivan pystynyt vastaamaan hänelle asetettuihin odotuksiin. Tässä kuussa vasta 20-vuotispäiviään viettänyt Marc Nordqvist oli kauteen lähdettäessä selvä kakkosvaihtoehto. Hän oli kuitenkin lopulta se maalivahti, joka takasi loppukauden vakuuttavilla otteillaan MIFK:n nousun takaisin taistelemaan eurosijoista. Nordqvist pelasi kauden kuusi viimeistä ottelua ja päästi niissä vain neljä maalia. Todettakoon, että myös Vaikla on vasta 20-vuotias, eikä saarelaisten kausi tähän nuoreen maalivahtikaksikkoon kaatunut.

Robin Sid kasvatti rooliaan kauden edetessä. Inkoolainen oli terävä vaihdosta tullessaan jo viime kaudella, mutta vastuu oli rajallista ja roolitus ei tukenut täysin hänen vahvuuksiaan. Keskikenttäpelaajaksi profiloitunut Sid oli vaarallisempi ja käyttökelpoisempi hyökkäävämmässä roolissa ja saadessaan palloja juoksuun. Sid haastaa yksi vastaan yksi -tilanteissa hanakasti, muttei välttämättä edes pyri ohi, vaan ainoastaan saamaan jalan vapaaksi laukaukselle. Hän teki kauden kuudesta maalistaan peräti kolme viimeisessä viidessä ottelussa. Päätä ei palele, ja Robin Sid tulee olemaan ensi kaudella entistäkin vaarallisempi.

 

SJK

Kausi oli SJK:lle valtava pettymys, ja tapahtumat kentän ulkopuolella täyttivät farssin ainekset. Valmentajia tuli ja meni, kun taas pelaajia lähinnä tuli. Kentällä pääsi piipahtamaan hurja määrä pelaajia. Suurin osa heistä oli hieman kokeneempaa kaartia, mutta muutama nuori talentti erottui sekasorron keskeltä edukseen.

Aston Villan organisaatiosta saapunut 19-vuotias Joonas Sundman pelasi aina kentälle päästyään miehekkään varmaa peruspeliä laidallaan. Jopa niissä otteluissa, kun omissa kolisi, Sundman hoiti oman tonttinsa mainiosti. Hän taisteli, juoksi, repi ja riisti. Sundman kykenee myös pelaamaan jalalla pallon varmasti eteenpäin. Sijoittumisvirheitä tapahtui ajoittain, mutta toimivassa joukkueessa sellaiset pystytään yleensä paikkaamaan.

22-vuotias Joel Mero sekä 23-vuotias Dani Hatakka toivat ryhtiä SJK:n keskuspuolustukseen. Kumpikin hoiti topparin perustehtävät varsin ansiokkaasti, ja yksikään peli ei heihin kaatunut.

Obed Malolo jäi Helsingissä ikuisen lupauksen sivuraiteelle. Hän ei pystynyt täysin lunastamaan odotuksia päästyään kentälle, ja perisynniksi muodostui pehmeys sekä avaavien ja linjoja rikkovien syöttöjen välttely. Seinäjoella nähtiin täysin erilainen Malolo. Hän pelasi aggressiivisesti ja meni kaksinkamppailuihin voimalla. Ajoittain tunteet ottivat vallan 20-vuotiaasta, ja kiukku purkautui huolimattomuutena tai ylilyönteinä. Silti kehityksestä oli nähtävissä erittäin positiivisia merkkejä. SJK:ssa suurelle yleisölle selvisi myös, että hirmuisella laukauksella varustettu Malolo on myös erikoistilanneuhka. Tulevaisuus edelleen valoisa.

 

RoPS

Joukkue kärsi merkittävistä lähtijöistä ja suuresta vaihtuvuudesta läpi kauden. RoPS pelasi valmentajansa Juha Malisen näköistä aktiivista jalkapalloa, mutta tällä kertaa laihoin tuloksin. Joukkueessa esiintyi silti useita nuoria ja lupaavia pelaajia, jotka ansaitsevat maininnan.

Vasta 17-vuotias Juho Hyvärinen pelasi läpimurtokautensa. Laitapuolustaja pääsi avaukseen heinäkuun alussa, kun HIFK saapui vierailulle Rovaniemen keskuskentälle. Tuosta hetkestä alkaen Hyvärinen kuului joukkueensa vakiokalustoon ja esiintyi ottelusta toiseen edukseen. Fysiikassa on vielä tekemistä, ja Hyvärinen menee tilanteisiin välillä turhankin suurella nuoruuden innolla. Silti kokonaiskuva on laadukas. Kuten moni muu nuori puolustaja tänä päivänä, myös Hyvärinen on pallollisena taitava ja laadukkaasti syöttelevä pelaaja. Hiomaton timantti.

Timo Stavitski lähti HJK:n organisaatiosta kokeilemaan Mikael Soisalon mallin mukaista läpimurtoa. Hän valitsi kohteekseen Tampereen sijaan Rovaniemen. Kausi oli 18-vuotiaalle laitapelaajalle menestys. Ajoittain Stavitski suorastaan leikitteli laidallaan, joskin pieni epätasaisuus vaivasi kauden aikana. Staviski on ilmiömäisen nopea ja kykenee rytminvaihdoillaan luomaan itselleen jatkuvasti tilaisuuksia keskittää tai ohittaa laitapuolustajansa. Todellinen läpimurto tuloillaan ensi kaudella.

 

Emeka Friday Eze saapui Rovaniemelle käytännössä ilmaiseksi ja lähti kesken kauden itävaltalaiseen Sturm Graziin lähes samanlaisella juomarahalla. Pelaamissaan 21 ottelussa Eze ehti viimeistellä seitsemän maalia ja syöttää muutaman. Kuten useilla nuorilla afrikkalaispelaajilla, myös Ezellä näkyi pelissä taktisia ja pelitavallisia puutteita. Hänen pelaamisestaan huokui halu ratkaista. 21-vuotias hyökkääjä näytti ajoittain suorastaan typerältä yrittäessään itsekseen puskea vetopaikkaan asti, vaikka tilanteen epätoivottomuuden näki kauaksi. Silti hyökkääjä oli rangaistusalueella äärimmäisen vaarallinen. Eze kykeni asettumaan kaksinkamppailutilanteissa asentoihin, joista puolustajan oli mahdoton päästä palloon rikkomatta. Erittäin röyhkeä ja maalinälkäinen pelaaja.

 

VPS

Kauden alussa vahvasti sarjan kärkikahinoissa esiintynyt vaasalaisjoukkue teki sen niin sanotusti itse. Joukkue junnasi ja luotti pallonhallintaan nojaavaan pelitapaansa sokeasti ottelusta toiseen. Vastustajat tiesivät tasan tarkkaan, mitä odottaa, ja korkealta lähtenyt aggressiivinen prässi johti kohtalokkaisiin virheisiin. VPS ei kyennyt myöskään luomaan itselleen tilanteita edes nimeksi. Palloa pidettiin, mutta silti ei edetty. Loppukauden suhteen on vaikea nostaa valopilkkuja esiin, mutta kesällä muutamakin nuori pelaaja oli valtaisassa lennossa.

Joonas Vahtera oli alkukaudesta loppukesään asti hurjalla pelipäällä. Hän osaa lukea tilanteet älykkäästi ennakolta, ja Vahtera oli usein valmiiksi juuri siellä, mihin pallo saattaisi tulla. Nopea ja taitava 20-vuotias pelasi saumattomasti yhteen muun muassa Steven Morrisseyn ja Juha Hakolan kanssa. Vahtera olisi omimmillaan joukkueen kääntäessä pelin nopeasti. Ratkaisuvalmis ja älykäs liikkuja saisi tuplattua tehonsa joukkueessa, joka pyrkisi olemaan jatkuva uhka.

Jonas Levänen on jo 23-vuotias, mutta ansaitsee kaudesta maininnan. Supernopea laitapuolustaja oli toisella VPS-kaudellaan vakuuttava. Hän kuului joukkueen vakiokalustoon läpi kauden ja jaksoi sahata omaa laitaansa väsymättä. Levänen on nykyisin entistä suurempi uhka myös hyökkäyssuuntaan ja pystyy nopeudellaan kuittaamaan tilanteen, vaikka vastustaja pyrkisi iskemään nopeasti vastaan.

 

FC Inter

Kesällä 19-vuotta täyttäneelle Benjamin Källmanille kausi oli odotettu läpimurto. Fyysisesti vahva ja juoksuvoimainen hyökkääjä viimeisteli yhdeksän maalia ja syötti muutamia päälle. Koko turkulaisten kausi oli toistamiseen peräjälkeen hyvin sekava, mutta Källman saa kaudesta täysin puhtaat paperit. Nuorimies kirjoitti jatkosopimuksen, ja tulevalla kaudella Källman tulee ottamaan uuden harppauksen urallaan. Potentiaalinen maalikuningas.

Niko Markkula aloitti kautensa erittäin vahvasti Interin oikealla laidalla. Loukkaantuminen katkaisi Markkulan lennon, mutta paikkaajaksi saapunut 19-vuotias Tatu Varmanen täytti aukon ehkä odotusarvojakin paremmin. Varmanen ei ole samanlainen uhka hyökkäyssuuntaan, mutta hoitaa oikean pakin tonttinsa asenteella. Hänen työmoraalinsa on erittäin suuri, ja taistelutahtoa vaikutti välillä olevan enemmän kuin muulla joukkueella yhteensä. Erinomainen esiintulo vaikeaan saumaan.

 

PS Kemi

Sauvosaaren kentän laidalla päästiin huokaisemaan helpotuksesta, ja sarjapaikka säilyi kuin säilyikin. Kemiläiset valahtivat kauden mittaan putoamistaisteluun, vaikka kesällä tilanne näytti vielä hyvältä. Kausi oli muutenkin eriskummallinen. Silloin, kun homma kulki, saattoi pelillinen lama iskeä yllättäen. Toisaalta taas tappiollisen kierteen saattoi katkaista täydellinen dominointi kärkipään joukkueita vastaan.

Filip Valencic teki alkukaudesta tuhojaan Kemissä. Samalla AC Oulusta Kemiin siirtynyt 21-vuotias Rasmus Karjalainen jäi hivenen vähemmälle huomiolle huippuesityksistään huolimatta. Slovenialaisen siirryttyä Helsinkiin Karjalainen nousi suuremmin tapetille. Todella työteliäs Karjalainen taitaa maalinteon ja pystyy sijoittumaan hyvin ennakoivasti oikeille sektoreille. Hän on aina pelattavana ja saa pelinlukutaidollaan ja oikea-aikaisilla liikkeillään vastustajan puolustajat näyttämään osaamattomilta. Ei ainakaan toistaiseksi loista millään teknisellä osa-alueella, mutta vastustajille taatusti vaarallinen pelaaja.

Omar Jama lähti monen muun HJK-juniorin tavoin hakemaan peliminuutteja muualta. Jama löysi itsensä Kemistä ja väänsi itsensä estradille. Hän pääsi pelaamaan säännöllisesti ja esiintyi kypsästi. Jaman vahvuudet keskikenttäpelaajana korostuvat, kun hänen joukkueellaan on pallo. Hän hakeutuu aktiivisesti pelattavaksi ja kykenee pallon saadessaan jakamaan sen nopeasti omille. Pallottomana Jama pyrkii aggressiivisesti riistämään pallon jo korkealta takaisin omilleen. Profiilirooli ensi kaudella mahdollinen.

18-vuotias Albion Ademi siirtyi FC Interistä lainalle Kemiin. Hän sai Kemissä kaipaamaansa peliaikaa ja osoitti ajoittain, miksi häntä on hehkutettu junioreista asti. Erittäin nopea ja suoraviivainen Ademi pystyy kovassakin nopeudessa tekemään pieniä ja hallittuja siirtoja pallon kanssa. Otteissa oli edelleen epätasaisuutta, mutta se korjaantunee kokemuksen myötä.

 

HIFK

Joukkue sopii näihin nostoihin kohtalaisen kyseenalaisesti, mutta kyllä HIFK:n nuorisokin erottui massasta. Lupaavia ja tasonsa mahdollisuuksien jälkeen saman tien osoittaneita nuoria oli joukkueessa muutamia, mutta minuutit menivät alisuorittavalle kokeneelle kaartille.

Tommi Jyry pääsi irti 12. syyskuuta paikallispelissä HJK:ta vastaan. Hän oli täyttänyt 18-vuotta alle kuukausi aiemmin ja erottui välittömästi positiivisella tavalla edukseen. Pallovarma, liikkuva, taisteleva ja rohkea keskikenttäpelaaja on tiettävästi tällä hetkellä Kuopiossa testissä, ja hyvin suurella todennäköisyydellä hänet nähdään Veikkausliigassa myös ensi kaudella. Ansaitusti.

Tuukka Andberg oli pelaamissaan otteluissa lähes järjestäen joukkueensa paras ja varmin keskuspuolustaja. Ilmassa vahva toppari erottui pelipaikkansa muista vaihtoehdoista pallollisella osaamisellaan. Andberg ihastutti silti kenties eniten kypsällä pelinlukutaidollaan. Hän sai eliminoitua monet uhkaavaltakin näyttäneet tilanteet sijoittumisellaan. Myös 19-vuotias Andberg teki ensiesiintymisensä tällä kaudella juuri derbyssä ja oli heinäkuun lopun kohtaamisessa loistava, vaikka pelasi ainoastaan 21 minuuttia.

Kumpikin erottui massasta edukseen myös liigakarsinnoissa Honkaa vastaan. Näistä kahdesta nuoresta pelaajasta HIFK:n säilymistaistelu ei jäänyt kiinni. Heidän kaltaisiaan olisi tarvittu kentälle vain jokunen enemmän.

 

JJK

Kausi oli jyväskyläläisille juuri niin vaikea kuin olettaa saattoi. Joukkue ei kauden alla vastannut paperilla liigan vaatimuksia, mikä näkyi myös todellisuudessa. JJK oli kuitenkin sitkeä ja taisteleva kokonaisuus aivan kauden loppuhetkille asti. Nuoremmat pelaajat olivat tuon taistelutahdon ilmentymä, vaikka heistäkään harva oli vielä valmis liigaan.

Gael Etock oli joukkueen suurin tähti. Kauden aikana 24 vuotta täyttänyt kamerunilainen ei toki ole mikään varinainen juniori, mutta täyttää nuoren pelaajan saappaat. Etock viimeisteli peräti 11 maalia ja syötti neljä osumaa – todella kova suoritus sarjajumbon paidassa. Etock on kekseliäs ja älykäs hyökkääjä, joka pystyy kehittämään lennosta useita eri ratkaisumalleja eli reagoimaan tilanteisiin puolustajan aloitteen mukaan. Etockilla on tarkka ja laadukas laukaus, ja hänen huipputasonsa on ulkomaan kentillä.

JJK päästi kauden aikana peräti 63 maalia, joten maalivahdeilla riitti töitä läpi sesongin. Teppo Marttinen ei häikäissyt maalinsa suulla, mutta 20-vuotias veskari hoiti oman osuutensa silti kunnialla – helppoon paikkaan nuorukainen ei ainakaan joutunut. Kauden loppua kohden niin joukkueen kuin Marttisenkin esitykset paranivat merkittävästi. Torjuntavarmuus oli liigatasoa, ja arkailut keskityspalloissa ja vastaantuloissa vähenivät. Marttinen päästi kauden viimeisessä neljässä ottelussa vain kaksi maalia, kummatkin Kuopion illassa hopeamitalisteja vastaan. Tulevaisuus ehdottomasti kotimaan pääsarjassa.



Byyri.com