Minulle jalkapallo on kaikkea muuta kuin Mestareiden liigaa, Valioliigaa, La Ligaa tai suurseuroja. En tarkoita, että pelkästään näiden seuraaminen olisi mitenkään väärin – päinvastoin. Nyky-yhteiskunnassa ja tällä informaatiomäärällä se on varmasti erittäin palkitsevaa ja antoisaa.
Oma jalkapalloon liittyvä intohimoni on kuitenkin pitkälti pieniä seuroja, pieniä sarjoja, historiaa ja kaikkia tarinoita mitä näihin liittyy. Jos esimerkiksi joku seura pieneltä paikkakunnalta piinaa isompiaan, se on parasta, mitä jalkapallossa voi tapahtua.
Ennalta odottamattomat tapahtumat tai uskomattomilta kuulostavat tarinat ovat niitä, jotka ruokkivat omaa mielenkiintoani. Esimerkkinä voisi käyttää englantilaista Carlislea ja lainaveskari Jimmy Glassia vuonna 1999. Kolme ottelua seurassa pelanneesta Glassista tuli kulttihahmo, kun hän pelasti seuran putoamiselta liigan ulkopuolelle tekemällä voittomaalin kauden viimeisen ottelun lisäajalla.
Ruotsinkielinen otsikko, Karlstadin ihme, on varmasti melkein kaikille tuntematon käsite. Se kietoo ympärilleen melkein kaiken, minkä edellä kerroin olevan itselleni tärkeätä jalkapallossa. Se kertoo otsikonmukaisesti odottamattomasta suorituksesta, ihmeestä.
Ihmeen kääntöpuolelta löytyy toinen osapuoli, joka joutuu kokemaan surua ja suuren pettymyksen. Pettymys voi olla niin kova, että se seuraa vuosien, ellei jopa vuosikymmenten päähän. Se saattaa olla myös historiallinen, sillä se saattaa vaikuttaa jopa koko jalkapalloseuran tulevaisuuteen – tai ainakin se on sulkenut ovia lopullisen tuntuisesti.
Kauan, kauan sitten…
Vuonna 1989 Suomessa pelattiin viimeinen kausi SM-sarjan nimellä ennen Futisliigan perustamista. Kuusysi voitti toiseksi viimeisen mestaruutensa, ja sitä ennen suomalaiset olivat kärsineet tappiot europeleissä AC Milanille, PSG:lle, Auxerrelle sekä Ferencvarosille.
Ruotsissakin maailma oli kovin erilainen jalkapallon suhteen. Vaikka Allsvenskanin voitti Malmö FF ja sarjassa pelasi muutenkin paljon samoja joukkueita kuin nyt, on hyvä muistaa, ettei tämän päivän yleisölukemia Ruotsissakaan nähty. Vaikka kauden yleisöennätys oli yli 13 000 katsojaa GAIS:n ja IFK Göteborgin välisessä paikallispelissä, korkein keskiarvo on Örebron pieneltä tuntuva 5 899 katsojaa ottelua kohti. Neljännen göteborgilaisen, Västra Frölundan 500 katsojan molemmin puolin pyörivät lukemat aiheuttavat ihmetystä tähän päivään verratessa.
Vuonna 1989 ei ollut olemassa Superettania, vaan toinen sarjataso kulki nimella Division 1. Se oli jaettu kahteen 14 joukkueen lohkoon, Pohjoiseen (Norra) ja eteläiseen (Södra). Molemmissa lohkoissa pelattiin 26 ottelua, joiden jälkeen lohkojen voittajat nousivat Allsvenskaniin. Minkäänlaisia karsintoja ei siis ollut, vaan palkinto odotti sarjan voittajaa. Lisäksi molemmista lohkoista kaksi huonointa putoasi II-divisioonaan.
Pohjoisessa lohkossa pelasi joukkueita yli puolen Ruotsin alueelta. Lohkon joukkueista pohjoisimman Kirunan ja eteläisimmän Åtvidabergin välimatka oli noin 1 500 kilometriä! Pikkaisen enemmän kuin Hangosta Nuorgamiin, siis. Tuolloin Jukka Ikäläisen valmentaman Kirunan matkakilometreistä (ja edesottamuksista) voisi kirjoittaa pitkän kirjan, mutta mainittakoon, että heidän lähimmät vastustajansa sijaitsivat 350 kilometrin (Luleå) ja 615 kilometrin (Holmsund) päässä.
Dramaattinen 22. lokakuuta
Sarjan viimeisiin peleihin lähdettäessä tilanne sarjassa oli kutkuttava, sillä noususta oli taistelemassa kolme joukkuetta, jotka olivat pisteen sisällä toisistaan. Ikäläisen luotsaama pohjoisen Kiruna kauhistutti ruotsalaista jalkapallomaailmaa ja johti sarjaa valtaosan kautta. Jupe pelasi itse koutsaamisen ohella ja oli tuonut Suomesta mukanaan maalintekijäksi Vesa Tauriaisen.
Elokuun loppuun menessä Kiruna oli hävinnyt vain yhden ottelun, Vasalundia vastaan, mutta heikko syyskuu toi kolme tappiota ja Kiruna oli pudonnut ennen päätöskierrosta sarjassa maalierolla kolmanneksi.
Tasapistessä Ikäläisen poppoon kanssa majaili Hammarby, jolla puolestaan oli maalillaan kuopiolainen Jari Poutiainen ja jonka maalinteosta vastasi Kimmo Tarkkio. Bajen oli pelannut todella vahvan syksyn, sillä vielä elokuussa tukholmalaiset löytyivät vasta 7. sijalta.
Kirunaa ja Hammarbytä pisteen edellä oli solnalainen Vasalunds IF, joka oli käyttänyt syksyllä Kirunan heikon vireen hyödyksi ja käytännössä johti sarjaa koko syys- ja lokakuun ajan. Vasalund ja Kiruna eivät olleet koskaan pelanneet pääsarjassa, joten molemmat seurat jahtasivat nousua tosissaan myös sen historiallisuuden vuoksi.
Sarjataulukko ennen viimeistä kierrosta
| 1. | Vasalund | 25 | 15 | 5 | 5 | 43-18 | +25 | 35 |
| 2. | Hammarby | 25 | 15 | 4 | 6 | 43-24 | +19 | 34 |
| 3. | Kiruna | 25 | 13 | 8 | 4 | 42-23 | +19 | 34 |
Kuten sarjataulukko kertoo, viimeiselle kierrokselle lähdettäessä Vasalund oli todella vahvoilla. Se varmistaisi nousun voitolla ja olisi vahvoilla myös tasapelin sattuessa hyvän maalieronsa vuoksi. Viimeiseen otteluun Vasalund matkusti pohjoiseen Luulajaan kohtamaan ylempään keskikastiin kuuluneen Luleån.
Kiruna puolestaan reissasi päätöskierroksella yhden kauden pisimmästä vierasmatkoistaan aina Motalaan saakka. Hammarbyn viimeinen peli oli vieraissa vain kuusi pistettä kaudella kerännyttä Karlstad BK:ta vastaan. Koska voitosta sai tuolloin vain kaksi pistettä, jos Vasalund pelaisi tasan, olisi jahtaajien napattava murskavoitot.
Michael ”Micke” Andersson
”Emme halua asettaa paineita nuorille pelaajillemme sanomalla, että tarvitsemme 6-0-voiton. Yritämme poistaa paineita mahdollisimman paljon, pelata rennosti mutta hyökäten”. Hammarbyn valmentaja Kenneth ”Kenta” Ohlssonin mielestä homma oli täysin Vasalundin omissa käsissä, sillä edes murskavoitto ei takaisi nousupaikkaa.
Luulajassa Vasalundin valmentaja Bosse Pettersson oli puolestaan rento kuin mikä. Valmistautuminen otteluun oli mennyt nappiin, joukkue oli vahva ja rutinoitunut sekä täynnä itseluottamusta. Ainoan virheen Pettersson on myöntänyt jälkeenpäin, ja se koskee sen ajan kommunikointiyhteyksiä. Vasalund ei nähnyt tarpeelliseksi järjestää puhelinyhteyttä Karlstadiin, vaan seura luotti Radiosportenin lähetykseen.
Ensimmäinen jakso
Karlstadin Tingvallan katsomoissa oli vain 1024 katsojaa. Melkein kaikki olivat peliin matkustaneita Bajen-kannattajia, jotka lauloivat Vasalundin vastustaja Luleåta kannustavia lauluja. Nämä laulut saivat vielä lisäpontta alle 10 minuutin kohdalla, kun Kimmo Tarkkio vei Bajenin 1-0 johtoon.
Vain hetkeä myöhemmin Luulajassa tapahtui, kun Vasalund sai pilkun. Vetämään asettui tähtipelaaja Dragan Stevovic, joka oli edellisessä pelissä upottanut kaksi pilkkua eikä ollut missannut ainuttakaan koko kaudella. Tällä kertaa Stevovicin veto meni kuitenkin suoraan päin Luleå-vahti Anders Larssonia, ja tilanne pysyi maalittomana.
Samanaikaisesti Karlstadissa Hammarby lisäsi johtoaan kahteen maaliin juuri ennen taukoa Thomas Lundinin toimesta. Luulajassa ja Motala-Kiruna ottelussa mentiin tauolle maalittomassa tasatilanteessa.
Hammarbyn huoltaja Gert Nyman ehdotti valmentaja Kenta Ohlssonille että joukkueen pitäisi venyttää taukoa mahdollisimman pitkälle sekä viivytellä loukkaantumistilanteissa. Selitykseksi Nyman sanoi, että näin Bajen saisi ottelun toisen jakson alkamaan mahdollisimman myöhään, ja niin peli kestäisi kauemmin kuin Luulajassa. Ohlsson ehdotti tätä pelaajille, mutta ei saanut juurikaan vastakaikua.
Hammarbyn kannattajat puolestaan yrittivät päästä mahdollisimman lähelle kenttää seuraamaan peliä, josta paikalliset viranomaiset eivät pitäneet. Tämä ”kahakka” myöhästytti hieman toisen jakson alkua.
Sarjataulukko ennen viimeistä 45-minuuttista
| 1. | Vasalund | 26 | 15 | 6 | 5 | 43-18 | +25 | 36 |
| 2. | Hammarby | 26 | 16 | 4 | 6 | 45-24 | +21 | 36 |
| 3. | Kiruna | 26 | 13 | 9 | 4 | 42-23 | +19 | 35 |
Toinen jakso
Hammarby jatkoi siitä, mihin se ensimmäisellä jaksolla jäi. Micke Andersson teki vajaan tunnin kohdalla 3-0 ja oli jatkuva uhka Karlstadin alakerralle. Jari Poutiainen puolestaan hoiti varmasti ne harvat tilanteet, joita sarjajumbo onnistui luomaan. Bajen vyörytti hyökkäyksiä koko ajan kohti Karlstad-maalia. Vain kolme minuuttia ennen loppua Thomas Lundin teki illan toisen osumansa ja vei Hammarbyn 4-0 johtoon.
Se ei kuitenkaan riittäisi, sillä Bajen tarvitsisi vielä kaksi maalia.
Vieraspeliä Motalassa pelannut Kiruna hyytyi loppukaudesta pahasti eikä kyennyt viimeisessä pelissään enää puristamaan pisteitä. Roger Wikströmin tekemästä maalista huolimatta se hävisi 1-2 ja jäi ulos nousutaistelusta.
Vasalund vei peliä toisella jaksolla ja loi useita hyviä maalipaikkoja. Parhain paikka osui englantilaispelaaja Paul Iveylle, joka vartti ennen loppua puski pallon ylärimaan. Vasalund jatkoi voiton ja nousun jahtaamista, mutta joutui tyytymään 0-0-tasapeliin.
Kun loppuvihellys Luulajassa oli kuultu, kuului Skogsvallenin kaiuttimista onnittelut Vasalundille noususta. Pelaajat onnittelivat toisiaan, ja luulajaisyleisö antoi aplodit tulevalle Allsvenskan-joukkueelle. Myös radiolähetyksessä onniteltiin Vasalundia noususta. Ottelu Karlstadissa ei kuitenkaan ollut loppu, ja tämän myös Pettersson sai pian kuulla.
”Joku tuli sanomaan, että odota, Karlstadissa pelataan vielä. Saman tien tuli outo tunne, että tämä jotenkin vielä valuu käsistämme. Hetken villin juhlinnan jälkeen tuli olotila siitä, että tämä menee vielä päin helvettiä.”
Karlstadissa kuulutettiin Luulajan ottelun päättyneen maalittomaan tasapeliin ja Hammarby-leirissä usko alkoi hiipumaan. Katkot ja loukkaantumiset toivat neljä minuuttia lisäaikaa.
Bajenin Leif Standh teki 5-0 vain minuuttia ennen lisäajan loppua. Hammarby hyökkäsi epätoivoisesti ja vain sekunteja ennen ottelun loppua Nicklas Jönsson iski ratkaisevan 6-0-maalin Micke Anderssonin esityöstä. Juhlat olivat valmiina alkamaan.
Ottelun jälkeen
Vasalundin valmentaja Bosse Pettersson syytti myöhemmin Bajen-faneja uhkaavasta käytöksestä tuomareita kohtaan. Pettersson sanoi, että ottelua olisi jatkettu vaikka neljä tuntia, kunhan vain Bajen olisi tehnyt tarvittavat maalit.
Hammarby-luotsi Ohlsson kommetoi Petterssonin väitteitä toteamalla ”Bosse on vain pettynyt itseensä. He pelasivat tuloksesta, mutta ehkä passivoituivat toisella jaksolla pikkuisen. Meille tarjottiin tilaisuutta ja me käytimme sen”.
Sarjataulukko viimeisen kierroksen jälkeen
| 1. | Hammarby | 26 | 15 | 6 | 5 | 49-24 | +25 | 36 |
| 2. | Vasalund | 26 | 15 | 6 | 5 | 43-18 | +25 | 36 |
| 3. | Kiruna | 26 | 13 | 8 | 5 | 43-25 | +18 | 34 |
Lopputulos oli todella dramaattinen, ja vielä dramaattisempi oli tyyli, jolla se tuli. Vasalund mokasi pilkun ja missasi hyviä paikkoja. Kaikkein tuskaisinta on kuitenkin ajatella pelaajia, joita onniteltiin noususta radiossa sekä kenttäkuuluttajan toimesta. Sellainen tuska juhlan jälkeen – sitä on sanoinkuvaamattoman vaikea kuvitella.
Vasalund ei ole koskaan toipunut dramaattisesta vuodesta 1989. Nousu olisi ollut historiallinen, mutta sitä ei koskaan tapahtunut. 1990-luvulla Vasalund pelasi valtaosan ajasta toisella sarjatasolla, mutta vuosituhannen vaihteen jälkeen se kävi jopa neljännellä tasolla. Tämän jälkeen sen sarjatasoksi on vakiintunut nykyinen I-divisioona eli 3. sarjataso. Ainoastaan kaudella 2009 Vasalund kävi Superettanissa vain jäädäkseen sarjan viimeiseksi.
Herää väkisinkin kysymys: olisiko seuran historia voinut olla toisenlainen, mikäli se olisi nousun onnistunut saavuttamaan? Vasalund on joka tapauksessa onnistunut kirjoittamaan itsensä lopullisesti ruotsalaisen futiksen historiaan, valitettavasti vain hieman surullisissa merkeissä.
Valmentajauransa jälkeen televisiokommentaattorina työskennellyt Bosse Pettersson kiteyttää tuon päivän tunteet vuonna 2015:
”Se päivä on suurin vastoinkäymiseni elämässä. Olimme hetken onnellisia, kun teimme Vasalundista Allsvenskan-joukkueen – tai ainakin luulimme niin. Sinä päivänä itkimme paljon.”
Undret i Karlstad. Toiselle ihme, toiselle painajainen.
(Sportspegeln 22.10.1989)
