Adrianmeren rannikko on pala kauneinta Eurooppaa. Kauniita maisemia on voinut ihastella tv:n välityksellä Game of Thrones -sarjassa, mutta se on ollut vain pikkuruinen näyteikkuna Adrianmeren helmelle.
Itärannikolla sijaitseva Kroatian toiseksi suurin kaupunki, Split, on mainio kohde niin lomailuun kuin asumiseenkin. Välimeren ilmasto hellii, maan taianomainen luonto on lähellä ja jalkapalloa seurataan fanaattisesti. Näin ajatteli ainakin Rooman keisarina toiminut Gaius Diocletianus, joka rakennutti eläkepäiviään varten palatsin ja jonka ympärille Splitin kaupunki muodostui.
Jalkapallosta keisari ei tosin tiennyt tuon taivaallista.
Synty
Elettiin vuotta 1950. Linnanmäen huvipuisto oli vasta avattu, Pohjois-Korea hyökkäsi Etelä-Koreaan ja Brasiliassa pelattiin jalkapallon MM-kisoja. Brasilia joutui pettymään kisoissa rajusti, ja tapahtumat tunnetaankin tänä päivänä käsitteellä Maracanaço. Kisoissa nähtiin värikästä ja kiihkeää menoa katsomoissa, ja merimiesten mukana Eurooppaan levisivät tarinat myös isäntämaassa olleista kannattajaryhmistä.
Kannattajaryhmistä käytettiin nimitystä torcidas organizadas. Portugalin kielen verbi torcer tarkoittaakin tässä yhteydessä ottelussa kannustamista.
Tarinat ovat hieman ristiriitaisia, mutta yleisin käsitys Torcida Splitin perustajista ja perustamisajankohdasta nivoutuu yhteen mestaruustaistoon. Hajdukia kannattaneet, mutta Zagrebissa opiskelleet Vjenceslav Žuvela, Ante Ivanišević ja Ante Dorić olivat yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa lumoutuneita MM-kisojen tapahtumista ja halusivat antaa tukensa rakkaalle seuralleen.
Torcida Split perustettiin 28. lokakuuta 1950 vain päivää ennen elintärkeää ottelua Belgradin Punaista tähteä vastaan. Tuhansien kannattajien tuen avulla Hajduk voitti ottelun 2-1 ja marssi Jugoslavian mestaruuteen voittamattomana. Kannattajatoiminta perustui pitkälti kovaan laulamiseen ja möykkään, joilla yritettiin horjuttaa vastustajan pelaajia.
Soihdut ja väkivälta tulivat kuvioihin mukaan vasta seuraavilla vuosikymmenillä. Kantaaottavia katsomolakanoita ei myöskään nähty.
Kasvukipuja
Torcidan ensimmäiset vuodet eivät olleet helppoja. Kommunistisessa Jugoslaviassa kannattajaryhmää paheksuttiin ja sen nimen käyttö kiellettiin. Yksi perustajista, Vjenceslav Žuvela, erotettiin kommunistisesta puolueesta ja tuomittiin kolmeksi vuodeksi vankilaan.
Epävirallisesti kannattajaryhmän toiminta lakkasi, mutta kannustus ei kadonnut otteluista mihinkään. Torcida Splitin kasvaessa lisääntyivät myös väkivaltatapaukset. 1960-luvulta raportoituja tapauksia on muutama, ja vahingot olivat pitkälti aineellisia.
Hajduk Splitin menestyksekkäimmät vuodet ajoittuvat 1970-luvulle, jolloin katsomoissa alkoi näkyä myös muualta Euroopasta opittuja maneereita. Liput, tifot ja kaulahuivit tulivat kuvioihin soihtujen lisäksi, ja ajoittainen väkivalta kohdistui nyt myös vastustajan kannattajiin, jotka eivät tästä syystä sankoin joukoin Splitissä vierailleet.
Torcidan nimi palautettiin virallisesti käyttöön 1980. Samalla vuosikymmenellä Jugoslavian muut isot seurat saivat myös omat kannattajaryhmänsä, ja Hajdukin inho keskittyi erityisesti Dinamo Zagrebiin.
Kroatian Ikuinen derby Hajdukin ja Dinamon välillä sai kertaheitolla ison lisämausteen vuonna 1986, kun pahamaineinen Bad Blue Boys perustettiin. Tänä päivänä kannattajaryhmät ovat ajoittain tehneet yhteistyötä yhteisen agendan eteen, mutta pääosin tunteita vastustajaa kohtaan ei voi kuvata lempeiksi.
Ennen Kroatian itsenäistymistä Torcidan pahimmat huligaanit aiheuttivat tappeluillaan jatkuvaa päänvaivaa Belgradissa. Torcidan jäseniä oli mukana myös Kroatian sodassa, ja Hajdukin Poljud stadionin liepeillä onkin muistomerkki sodassa menehtyneille kannattajille.
Jugoslavian hajoaminen takasi Kroatialle oman jalkapallosarjansa, ja sen perustamisesta (1992) lähtien mestaruus on ollut kahden kauppaa. Rijeka yllätti kaikki voittamalla mestaruuden toissa kaudella, kun sitä ennen Dinamo Zagreb oli voittanut 11 perättäistä mestaruutta. Dinamo voitti myös viime lauantaina päättyneen sarjakauden.
Hajdukin edellinen liigamestaruus on vuodelta 2005, ja Torcida ei ole viime vuosina päässyt juhlimaan muissakaan kilpailuissa. Vielä 1980-luvulla Hajduk oli kuitenkin tuttu pudotuspelijoukkue eurokentillä.
Hajduk Splitin viimeisin meriitti noilta kentiltä on Mestarien liigan kauden 1994-1995 puolivälieräpaikka. Ensimmäisessä ottelussa Hajduk ja Ajax päätyivät maalittomaan tasapeliin, mutta toisessa osassa amsterdamilaiset olivat parempia lukemin 3-0; voittomaalin syötti muuan Jari Litmanen.
Ajax eteni aina mestaruuteen saakka, mutta Torcida ei ole tuon illan jälkeen seurannut kuin karsintakierroksen otteluja Mestarien liigassa.
Eläkeikä
Hajduk Split vietti näyttävin menoin satavuotisjuhliaan seitsemän vuotta sitten. YouTubesta löytyvällä videolla voi ihastella tuhansia soihtuja ja ilotulitteita Splitin pimenevässä illassa.
Vuosi 2011 oli merkittävä seuran historiassa muutenkin. Pitkän taistelun jälkeen Hajdukista tuli ainoa edes osittain kannattajien omistama seura Kroatian pääsarjassa. Läpi 1990-luvun vaivanneet talousongelmat ja seurajohdon pitkälti poliittinen vallankäyttö olivat faneille liikaa. Prosentuaalisesti seuran isoin omistaja on nyt Splitin kaupunki.
Hajdukin ongelmat eivät olleet Kroatiassa mitenkään poikkeavia. Viime vuosina myös Kroatian maaotteluissa on nähty runsaasti kannattajien protesteja, arvokisatasoa myöten, ja mukana on ollut luonnollisesti myös Hajdukin kannattajia. Nämä eivät ole olleet satunnaisten ultra-kannattajien tihutöitä, vaan sanoma on kohdistettu järjestäen maan jalkapalloliitolle.
Liiton puheenjohtajana on vuodesta 2012 toiminut maajoukkuelegenda Davor Šuker, mutta isompi piru Kroatian futiksen riippakivenä on ollut entinen Dinamo Zagrebin puheenjohtaja, Zdravko Mamić. Viime vuonna murhayrityksen kohteeksi joutuneen Mamićin tarinasta tullaan varmasti kirjoittamaan kirja, jos toinenkin, mutta lyhyesti tiivistettynä Mamić on korruptoitunut oman edun tavoittelija, joka ei kaihda likaisiakaan keinoja.
Muun muassa mainiosta Football Leaks -sivuston pohjalta ilmestyneestä kirjasta voi lukea lisää Mamićia kohtaan esitetyistä syytöksistä.
Suomen kanssa samassa karsintalohkossa ollut Kroatia selviytyi Venäjän MM-kisoihin voitettuaan jatkokarsinnoissa Kreikan yhteismaalein 4-1. Kesällä Kroatia pelaa D-lohkossa yhdessä Argentiinan, Islannin ja Nigerian kanssa, ja paikalla on varmasti myös lukuisia Torcida Splitin jäseniä.
Maajoukkue ja maan palloliitto ovat edelleen arkoja aiheita kannattajille, ja esimerkiksi Mamićin puolesta oikeudenkäynnissä todistanut Luka Modrić on erittäin vihattu pelaaja fanaattisimpien Kroatian kannattajien keskuudessa.
Kaiken tämän myllerryksen ja pokaalittomien vuosien jälkeenkin 67-vuotias Torcida elää ja voi hyvin. Kaikki kannattajat eivät ole missään nimessä salonkikelpoisia, ja valitettavasti myös Hajdukin otteluissa pyörii avoimen rasistisia kannattajia. Se tahrii hieman kannattajaryhmän mainetta, mutta ei himmennä sen pitkää ja värikästä taivalta.
Alkuperäisjäsenistä on hiljalleen aika jättänyt, mutta Hajduk ja Torcida Split tulevat elämään ikuisesti – aivan kuten fanien mottokin kuuluu.
Hajduk zivi vjecno!
