Kello herättää laittoman aikaisin, mutta uni ei paina silmiä lainkaan. Edessä on nimittäin pelimatka!
Heja Sverige
Pienen odottelun jälkeen auto suhahtaa ulos ruotsinlaivasta ja aamuinen Tukholma jää taakse, sillä määränpäänä on noin 200 kilometrin päässä sijaitseva Örebro ja OBOS Damallsvenskanin ottelu KIF Örebron ja IF Brommapojkarnan välillä. Reissun syy selviää viimeistään siinä vaiheessa kun joukkueet julkaisevat avauskokoonpanot ja kotijoukkue marssittaa kentälle Elli Pikkujämsän, Heidi Kollasen ja Amanda Rantasen.
Kaudella 2021 KIF Örebro taisteli loppuun asti jopa mitalista, mutta kausi 2022 on ollut vaikea. Sarjapaikka on jo lähes varma, mutta yhtä varmaa on myös se, ettei mitaleille ole asiaa. Illan vastustajan kausi on ollut vaikeampi ja BP taistelee sarjapaikastaan.
Kahden tunnin ajomatka on erittäin nopeasti takana ja pääsen ottamaan ensipuraisua stadionin ympäristöön. Autolla liikkuessa ensimmäinen huomio kiinnittyy siihen, ettei pysäköintipaikkoja juurikaan ole. Tämä on kuitenkin vain hieno asia, sillä stadion sijaitsee lähes keskustassa ja näin on helppoa kannustaa yleisöä saapumaan jalan, pyörällä tai julkisella liikenteellä.
Stadionin sisälle ei kuitenkaan vielä ole asiaa, vaan sitä saadaan odotella iltapäivään asti. Hotellilla huomaan, että kalenteriin merkattu alkamisaika oli tietysti Suomen aikaa, eli tavarat saikin kasata nopeammin kuin olin suunnitellut. Lyhyet keskustelut järjestyksenvalvojan kanssa ja pääsen kameralaukkuni kanssa sisään (kiitos Byyri!).
KIF Örebro – IF Brommapojkarna
Koska hellerajat paukkuvat kovalla tahdilla suuntaan suoraan kohti kioskia. Nopeasti huomaan, että tarjoilut eivät merkittävästi poikkea kotimaisesta: on pientä makeaa, limonadia, kivennäisvettä ja muuta pikkupurtavaa. Makkaraa en kuitenkaan ainakaan itse onnistu löytämään. Kioskien yhteydessä on myös pieni pöytä, jossa myydään erilaisia KIF Örebron kannatustuotteita. Näissäkään ei mitään kovin yllättävää tai mielenkiintoista ole, mutta huivi on tyylikäs ja päätän sellaisen ostaa. Tässä tulee kuitenkin pieni varoitus: varatkaa varmuuden vuoksi kruunuja mukaan!
Olin itse lähtenyt sillä ajatuksella, että “kyllä kortti riittää”, mutta stadionilla annetaan kaksi vaihtoehtoa: käteinen, tai Swish -sovellus. Nopealla selvityksellä selviää, ettei ainakaan oma pankkini kyseistä sovellusta tue, joten ostokset voi unohtaa siihen.
No, onneksi tänne ei tultu ostoksille, vaan katsomaan kuningaslajia! Ottelun alku vastaa kotijoukkueen osalta keliä: tuskaiselta vaikuttaa. 26′ peliminuutin kohdalla ottelu saa yllättävän käänteen. Elli Pikkujämsä heittää palloa vastustajan maalin eteen ja kuin ihmeen kaupalla vierailijoiden maalivahti onnistuu upottamaan pallon taakseen. Pikkujämsä ei itse edes tajua heti osuneensa, sillä suunta oli jo kohti puolustuspäätä.
Maalin myötä Brommapojkarnan selkäranka napsahtaa täysin. Yhdeksän minuuttia myöhemmin tyly laukaus painuu vierailijoiden maaliverkkoihin ja lähes seuraavasta tilanteesta Heidi Kollanen (joka muuten syötti 2-0-osuman) upottaa pallon maaliverkkoihin Amanda Rantasen kirjauttaessa itselleen syöttöpisteen. Sopivasti maalia juhlitaan ensimmäisenä Rantasen ja Pikkujämsän kanssa.
Peli on käytännössä ohi heti ensimmäisen puolikkaan jälkeen. Örebrolla oli toisella puolikkaalla paikkoja iskeä lisämaalejakin, mutta vain Kollanen onnistuu kasvattamaan maalisaldoa yhdellä osumalla. Suomalaisten, ja tietysti kotiyleisön, on helppoa olla ottelun jälkeen iloisia: neljästä maalista kolme tuli suomalaisen jalasta. Myös kotiyleisö on selkeästi ottanut sinivalkoiset omikseen, sillä nimikirjoitukset ovat kysyttyä tavaraa. Pelit Helmareissa eivät ainakaan vähentäneet mielenkiintoa.
Ottelun jälkeen suurin mietinnän aihe on suomalaisille tuttu: yleisömäärä. Viralliseksi määräksi ilmoitetaan 395 katsojaa, mutta silmämääräisesti arvioituna katsojia oli ehkä puolet tästä. Liekö syy mollivoittoisessa kaudessa, häntäpään vastustajassa vai tukalasta kelistä. Sitä emme saa ehkä koskaan tietää, mutta mitä tästä voi oppia? No, ainakin sen kuuluisan lauseen, että jalkapallo on parasta paikan päällä ja siksi kannattaa suunnata tukemaan paikallista seuraa.
Matsiarvostelu
Kiitämme: Viihdyttävää avauspuolikasta, komeita puitteita, järjestäjien ystävällisyyttä, suomalaisten hyviä otteita.
Moitimme: Yleisömäärää, korttimaksamisen puutetta, ottelun ratkeamista ensimmäiseen puoliaikaan.
Lopuksi: Suomalaisittain huvittavaa oli se, että stadionin kulmalla oli pikaruokala, josta pystyi ottelua seuraamaan. Tämä tapa on Ruotsissa melko yleinen, eikä sen järkevyyttä tarvi pitkään miettiä. On kuitenkin hassua edes miettiä, että seuraisi esimerkiksi Veritas Stadionin nurmella pelattavaa ottelua Hesburgerista.
