Kun keskustellaan jalkapallomatkailusta, nousee ensimmäisenä mieleen ajatus Keski- tai Etelä-Euroopasta, mutta kuten jalkapallon ystävät varmasti tietävät, on Tukholma erinomainen matkustuskohde.
Oman matkani suunnittelu alkoi alkukesästä ja melko nopeasti matkan kohteeksi valikoitui juuri länsinaapuri. Miesten otteluista on Byyrin lukijoilla paljon kokemuksia, mutta monen kohdalla naisten ottelut ovat ehkä jääneet pienemmälle huomiolle.
Lyhyiden, mutta hedelmällisten keskusteluiden jälkeen omaksi ottelukseni valikoitui Damallsvenskanin matsi Hammarby-Piteå. Suurimpana huomiona tietysti Anna Tammisen, Adelina Engmanin ja Eva Nyströmin otteet.
Ottelun alla tulee suomalaisittain ikäviä uutisia. Helmareihin valittu Tamminen on loukannut itseään ja pelit jäävät välistä. Tämä tietysti tarkoittaa myös sitä, että häntä ei Piteå-ottelussa tulla näkemään.
Matka Tukholmaan sujuu erittäin kivuttomasti iltalaivalla ja aamulla herätäänkin Ruotsin puolella. Tukholma on saanut paljon kehuja erinomaisesta joukkoliikenteestään ja tämä näkyy myös otteluun reissatessa. Metro nimittäin pysähtyy vain muutaman minuutin kävelymatkan päähän Hammarbyn stadionilta.
Vaikka itse olenkin liikkeellä hyvissä ajoin, näkyy lyhyen kävelyn varrella hyvin, että kyseessä on pelipäivä. Hammarbyn t-paita siellä, toinen täällä, huivi kaulassa tai näin kuumana kesäpäivänä käteen sidottuna. Sääennuste oli luvannut ilkeää sadetta pelin ajaksi, mutta tältä onneksi vältyttiin.
Stadionille päästyä heräsi heti mielenkiinto siitä, millaiset tarjoilut paikalla on. Mennäänkö sieltä, missä rima on matalin, eli mokkapaloja (tai mikä ikinä onkaan ruotsalainen versio sille) ja makkaraa, vai onko tarjoiluihin panostettu?
Makkaraa toki löytyy, mutta suolaiselta puolelta löytyy myös hodareita ja hamppareita. Hinnatkin ovat melko kohtuullisia ja alle kymmenellä eurolla saa ruokaa ja juomaa. Myös pienempää purtavaa on tarjolla karkkien ja sipsien muodossa. Juomapuolella alkoholitarjonta näytti oman silmän mukaan olevan oikeastaan vain olutta, mutta tästä tuskin kovin moni harmistuu.
Alkoholittomien juomien puolelta löytyy totutusti limonadeja ja vettä maulla tai ilman, sekä tietysti myös oluen alkoholitonta versiota.
Ruuan jälkeen kiinnostus siirtyy kannattajatuotteisiin. Hammarby on pohjoismaisella tasolla iso brändi ja se näkyy myös kannatustuotteissa. Tarjolla on neljä erilaista huivia, erilaisia lippiksiä, aurinkolaseja, tutteja ja nalleja perheen pienimmille ja niin edelleen.
Yleisön saapuessa huomaa myös nopeasti, että kannattajatuotteita käytetään paljon. Kotimaan katsomoissa toivoo toisinaan enemmän omia värejä katsomoon, mutta Hammarbyn ottelussa valkoinen ja vihreä näkyvät joka puolella.
Yleisön valuessa paikalle olo on ensin iloinen, mutta muutamaa minuuttia ennen ottelun alkua ennemminkin hämmästynyt. Yleisöä vain tulee ja tulee! Kaikki eivät edes mahdu katsomoihin, vaan osa jää seisoskelemaan kentän laidalle ja iso kasa katsomoa istahtaa rinteelle seuraamaan matsia.
Noin kymmenen euroa maksaneet liput ovat menneet kaupaksi kovaan tahtiin. Jos yleisömäärä sai hämmästymään positiivisesti, on kannattajien intohimo vielä isompi asia. Kun naisten ottelussa yli 2000 ihmistä nostaa huivinsa ilmaan ja laulaa sydämensä pohjasta ei vaan voi olla herkistymättä.
Odotin kärkipään kamppailulta tiukempaa ja tasaisempaa vääntöä, mutta jopa (periaatteessa) puolueettomana voin sanoa yllättyneeni siitä, kuinka alakynnessä vierailijat olivat. Hammarby vyörytti päälle kuin se kuuluisa yleinen syyttäjä, kun taas Piteån hyökkäykset jäivät lähinnä yksittäisiin vastahyökkäyksiin.
Ennen ottelun alkua mietitytti myös maalivahtipeli. Tamminen on tehnyt kauden aikana erittäin hyvää työtä maalinsuulla, mutta vaikka Moa Edrud ei kovaan tulitukseen joutunut, hoiti hän työnsä kunnialla.
Yksi kuvatoiveista kohdistui ymmärrettävästi kannattajiin, joten ison osan ottelusta vietin Hammarbyn kannattajakatsomon lähellä. Jokaisesta ilmeestä välittyi rakkaus omaa seuraa kohtaan ja reaktioista paistoi aito intohimo. Paikalle ei oltu tultu seuraamaan naisten jalkapalloa, vaan Hammarbyn peliä.
Vaikka olinkin paikalla median edustajana, niin huomasin lauleskelevani kannattajien mukana. Kotimaan pelien jälkeen tuntui todella käsittämättömältä, että naisten ottelussa on tällainen tunnelma!
Jos ottelusta jotain jäi kaipaamaan, niin se oli ehdottomasti maali. Hammarby loi hyviä paikkoja läpi ottelun, mutta viimeistely ontui. Tämä tuntui olevan viikon teema, sillä myös maanantaina pelattu paikalliskamppailu päättyi maalittomaan tasapeliin. Suomalaisittain oli mukavaa nähdä Nystromin ja Engmanin saavan runsaasti vastuuta Hammarbyn paidassa.
Ottelun jälkeen pääsin vielä keskustelemaan Anna Tammisen kanssa.
– Ihan rehellisesti sanottuna tänään jännitti todella paljon! On todella vaikeaa vain istua katsomossa sen sijaan, että voisin itse vaikuttaa pelin kulkuun. Viimeiset parikymmentä minuuttia olivat ihan hirveitä kun pallo pyöri vastustajan maaliviivalla, mutta ei vaan mennyt sisään. Muutaman kerran oli pakko katsoa jonnekin ihan muualle!
Tammisen kanssa oli pakko keskustella myös kannattajakulttuurista meren toisella puolen.
– Suomessa pelatessa en olisi ikinä pystynyt kuvittelemaan tällaista tunnelmaa. Täällä ei kiinnosta taululla oleva tulos tai mikään muukaan, vaan meidän kannattajat ovat joka tilanteessa meidän tukenamme. Joskus tuntui, että Suomessa katsojia “pakotetaan naisten otteluihin”, kun täällä tullaan seuraamaan omien otteita.
– Otteluiden jälkeen on aina iso joukko pyytämässä nimmareita ja valokuvia ja pidän sitä itse suurena kunniana. Eikä nyt puhuta vain pienistä lapsista, vaan ikäluokka vaihtelee vauvasta vaariin.
– Haluaisin vain kutsua jokaisen katsomaan meidän peliä, jotta he voivat itse kokea tämän tunnelman. Sanat eivät riitä kuvaamaan sitä. Meillä on vielä yhdeksän peliä jäljellä, joten kannattaa tulla kokemaan tämä tunnelma vielä kun tämän kauden osalta ehtii!
Loppukauden kotiottelut:
10.9. vs. Djurgården
29.9. vs. Uppsala
7.10. vs. Kristianstad
22.10. vs. Linköping
5.11. vs. Häcken
Loppusanoiksi kaksi sanaa,
Forza Bajen
