Istanbulsporin puheenjohtaja Ecmel Faik Sarialioglu ryntää kentälle ja määrää pelaajansa pukukoppiin, kun Trabzonspor siirtyy 2–1-johtoon Turkin pääsarjan ottelussa. Tiistai-illan ottelu päättyy ennen aikojaan, ja seuraava skandaali on valmis.
Edellinen kohu ravisteli turkkilaista jalkapalloa vain viikkoa aiemmin, jolloin Ankaragucun puheenjohtaja Faruk Koca meni astetta pidemmälle ja löi erotuomari Halil Umut Meleriä päähän. Meler kaatui iskusta, ja väkivalta jatkui miehen maatessa nurmella – oikeudenjakaja joutui sairaalaan, ja Turkin pääsarja pistettiin tauolle.
Kocan pimahdus tapahtui Caykur Rizesporin lisäajan 1–1-tasoitusmaalin jälkeen. Rizesporia edustava Janne-Pekka Laine todisti molempia tapahtumia aitiopaikalta ja koki tunteet äärilaidasta toiseen – keskikenttäpelaaja on ehtinyt lyhyen ajan sisällä näkemään turkkilaisen jalkapallon hyvät ja huonot puolet.
Jollen jalanjäljissä
FC Hakaa edellisvuodet edustanut Laine siirtyi Rizesporiin syyskuun puolivälissä. Ilves-kasvatti löi läpi Valkeakoskella, ja siirto uusiin maisemiin alkoi tuntumaan ajankohtaiselta Veikkausliiga-kauden 2023 alla.
– Tavoitteeni oli se, että siirryn ulkomaille viimeistään kauden jälkeen, mutta mieluiten jo kesällä, jotta Haka saisi minusta siirtosumman. Olin lähellä siirtoa Puolaan kesän siirtoikkunassa, mutta loukkaannuin vieraspelissämme Ilvestä vastaan. Minulle tuli ilmarinta, ja siirto kariutui, Laine muistelee.
Ilmarinta tarkoittaa ilmaa keuhkopussin sisässä – ilma keuhkopussissa painaa keuhkoa kasaan aiheuttaen hengenahdistusta ja kipua. Vamma piti Laineen sivussa kolmisen viikkoa, ja siirto ulkomaille oli jäädä haaveeksi. Lopulta Rizespor osoitti kiinnostuksensa Lainetta kohtaan, ja tämä otti haasteen vastaan.
– Kesän loukkaantuminen opetti minulle, että jalkapallossa voi sattua mitä vain. Kun sain uuden mahdollisuuden lähteä ulkomaille, ajattelin, että mennään vaan. Altin Zeqiri oli siirtynyt FC Lahdesta Rizesporiin vain muutamaa viikkoa aiemmin, joten soittelin hänelle vielä ennen lopullista päätöstäni, Laine avaa.
– Altin kehui seuraa, ja sain positiivisen kuvan Rizesporin toiminnasta. Oli helpottavaa, ettei tarvinnut hypätä täysin tuntemattomaan. Tiesin, että Turkin pääsarja on kovatasoinen sarja – näin tämän hienona tilaisuutena kehittyä jalkapalloilijana.
Rizen kaupungista Mustanmeren rannalta ponnistava seura on suomalaisille tuttu lähinnä Joel Pohjanpalon kautta. Huuhkajien hyökkääjä lainattiin Rizesporiin kaudeksi 2021–2022, ja Pohjanpalo viimeisteli joukkueelle komeat 16 osumaa. Rizespor putosi sarjaporrasta alemmas lainamiehen maaleista huolimatta, mutta nousi pääsarjaan heti seuraavan kauden päätteeksi.
”Jonjo Shelvey from Wish”
Rizesporin paluu pääsarjaan on sujunut varsin mukavasti, sillä joukkue taistelee 16 ottelun jälkeen europaikoista. Laine on saanut vastuuta neljässä sarjapelissä ja yhdessä Turkin cupin ottelussa. Kotidebyytti tapahtui heti syyskuussa, ja viikkoa myöhemmin suomalainen pääsi Şükrü Saracoğlu Stadiumin hornankattilaan. Yli 40 000 katsojan edessä pelannut Fenerbahce oli tyly isäntä ja vei kamppailun lukemin 5–0, mutta Laineelle kokemus oli ikimuistoinen.
– Totuin Tehtiksellä huipputunnelmaan, mutta olihan Fenerbahcen stadion eri maailma. Kun lensimme kotiin matsin jälkeen, mietin itsekseni, missä juuri olin. Tuli sellainen fiilis, että kylläpä on kannattanut painaa duunia. Intohimoiset kannattajat motivoivat minua todella paljon, olivat he puolellamme tai ei, Laine toteaa.
– En ole saanut ihan sellaista roolia, mitä olisin toivonut. Olen kuitenkin kärsivällinen, sillä minulla on kolmen vuoden sopimus, ja hyvin aikaa tehdä läpimurtoni. Aion pelata jalkapalloa vielä monta vuotta ja uskon, että kaikki päivittäinen työ vie minua eteenpäin. Olen parhaassa peli-iässä todennäköisesti vasta 5–6 vuoden päästä, Laine jatkaa.
– Syksyn ja talven aikana on tullut selväksi, että jalkapallo on täällä hyvin erilaista kuin Suomessa. Peli ei ole niin taktista kuin Veikkausliigassa, mutta vauhtia on paljon enemmän. Pelityyli ei ehkä sovi minulle täysin, mutta näen sen positiivisena asiana, että pääsen kehittämään heikkouksiani. On ollut opettavaista päästä pelaamaan erilaista jalkapalloa.
Laine on löytänyt viime aikoina muutamia selviä kehityskohteita.
– En ole koskaan ollut erityisen juoksuvoimainen pelaaja. Meillä on tosi innokas fyysinen valmentaja, joka pitää huolen siitä, että kaikki juoksevat treeneissä. Olen huomannut, että nopeuskestävyyteni on mennyt selvästi eteenpäin. Kehitettävää on myös siinä, kuinka reagoin esimerkiksi tilanteenvaihtojen kakkospalloihin – kun täällä välillä pelataan kaaosfutista, kaksinkamppailujen voittaminen korostuu.
Rizesporin keskikentällä on melko kova kilpailutilanne. Joukkueen tunnetuin nimi, Jonjo Shelvey, pelaa juuri Laineen tontilla – muun muassa Liverpoolista ja Newcastlesta tuttu konkari saa suomalaiselta tunnustusta.
– Jonjon (laina)sopimus julkaistiin samoihin aikoihin kuin omani, joten olemme molemmat uusia pelaajia. Hän on tosi mukava tyyppi, jolla on huikeita tarinoita futiksesta. Asuin harjoituskeskuksellamme ennen kuin löysin kämppäni, ja vietimme silloin paljon aikaa yhdessä, Laina sanoo.
– Koen, että olen tällä hetkellä ”Jonjo Shelvey from Wish” – minulta ei löydy vielä samanlaista laatua. Koen, että pystyin tekemään Hakassa samoja asioita kuin hän tekee Rizesporissa. Kaikesta huomaa, että hän on pelannut pykälää kovemmissa ympyröissä.
Ankaran tapahtumat järkyttivät
Kaaos alkoi aivan puskista. Laineen mukaan Ankaragücün ja Rizesporin pelaajat ja taustat kävivät kättelemässä tuomareita normaaliin tapaan, kunnes Koca saapui paikalle. Laine on keskustellut tapahtumista joukkuetovereidensa kanssa, eikä kukaan ollut aiemmin kokenut vastaavaa.
– Se oli todella surullinen juttu sarjan mainetta ajatellen. Tällaiset asiat laittavat turkkilaisen futiksen todella huonoon valoon. Täällä panostetaan pelaajien, valmentajien ja tuomareiden turvallisuuteen erittäin paljon, mutta kukaan ei varmasti osannut odottaa, että seurapresidentti sekoilee tuolla tavalla. En osaa sanoa, pystyisikö kukaan kotijoukkueen järjestyksenvalvoja estämään pomoaan, Laine pohtii.
– Tilanne oli koko joukkueemme mielestä absurdi, ja kaikki olivat shokissa pukukopissa. Välillä läikkyy yli, mutta ei tällä tavalla. Täällä on varmasti syystäkin kovat turvatoimet – kannattajamassat ovat niin valtavia, että sinne mahtuu aina yksittäisiä ihmisiä, jotka ovat väkivaltaisia. Voin kuitenkin sanoa vilpittömästi, että kannattajakulttuuri on näkynyt minulle pitkälti vain positiivisessa valossa. On harmi, että yksi seurapresidentti sai aikaan näin paljon negatiivista julkisuutta.
Laine on saavuttanut unelmansa jalkapalloammattilaisuudesta ulkomailla, ja mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan, mies ei ole hetkeen palaamassa kotimaan kentille. Nykyinen sopimus pitää Laineen Rizesporissa vielä kahden ja puolen kauden ajan – jalkapallossa kaikki on kuitenkin mahdollista, kuten mies on huomannut.
– Olen aiemminkin sanonut sen, että haluan tehdä elämässäni kahta asiaa – pelata jalkapalloa sekä nähdä maailmaa. Jos ne pystyy yhdistämään, kyseessä on unelmatilanne. Olen varma siitä, että haluan pelata myös muissa maissa. Briteissä olisi joskus hienoa pelata, mutta minulla on monia haaveita monesta muustakin maasta.
Unelma Huuhkajista
Laine kuuluu 2001 syntyneiden ikäluokkaan, josta Viljami Sinisalo, Anssi Suhonen ja Oliver Antman ovat ehtineet tehdä A-maajoukkuedebyyttinsä. Sinisalo ja Suhonen olivat alusta asti poikamaajoukkueiden kantavia voimia, mutta Antman sekä Laine nousivat Minihuuhkajiin vasta myöhemmällä iällä. Laine debytoi Suomi-paidassa viimein U18-vaiheessa.
– Olin juniori-iässä lupaava pelaaja ja uskoin itseeni, mutta olin pitkään pienikokoinen. Esimerkiksi U15-vaiheessa muut pelaajat olivat selvästi fyysisempiä, ja jäin vähän tutkan ulkopuolelle. Kun sain kasvupyrähdyksen, peli alkoi kulkemaan paremmin. Sain lopulta näyttöpaikan maajoukkueessa, mikä oli valtava kunnia. Maajoukkue on aina ollut minulle se tärkein näyttämö, Laine kertoo.
– On ollut tosi siistiä nähdä tuttuja jätkiä Huuhkajissa. Toivon aina Suomen menestystä, mutta se tuntuu vielä paremmalta, kun nuoret pelaajat nousevat isoon rooliin. Oliverin läpimurto A-maajoukkueeseen antoi varmasti uskoa monelle nuorelle pelaajalle. Hän tuli Huuhkajiin rytinällä, ja sitä oli hienoa seurata.
Mikäli Laine ponnistaa tulevaisuudessa Rizesporin runkopelaajaksi ja tahkoaa isoja minuutteja kovassa sarjassa, noussee hänenkin nimensä A-maajoukkuespekulaatioihin.
– Maajoukkuepaikka olisi minulle unelmien täyttymys. Se ei käy mielessäni päivittäin, mutta se on yksi pitkän tähtäimen tavoitteistani. Tällä hetkellä pyrin keskittymään arkeeni sekä siihen, että teen asiat paremmin ja paremmin. Jokapäiväinen tekeminen on se, mihin voin vaikuttaa.
