Tuhannet Huuhkajien kannattajat suuntasivat viime perjantaina Suomenlahden yli kohti Tallinnaa. Illalla oli edessä kauan odotettu kamppailu Viron ja Suomen välillä Kansojen liigassa. Pitkään oli puhetta kaikkien aikojen vierasreissusta, ja sitähän se monelta osin olikin. Kyseessä oli suurin määrä suomalaisia (yli 3 000) maajoukkueen vierasottelussa koskaan.
Ilta ja yö Tallinnassa tarjosivat unohtumattomia muistoja, mutta minulle Teemu Pukin maalin lisäksi lämpimän syysillan mieleenpainuvin muisto jäi kannattajamarssista.
Marssia varten kokoonnuimme Vapaudenaukiolle hyvissä ajoin, noin kolme tuntia ennen ottelun alkua. Matkaa A. Le Coq Arenalle on Vapaudenaukiolta kolmisen kilometriä, joten aikainen lähtöaika oli perusteltua.
Marssi eteni rauhalliseen tahtiin chanttien ja savujen säestämänä, eikä mukana kulkenut poliisi tuntunut uhkaavalta. Ratsupoliisit loistivat poissaolollaan ja tunnelma ei ollut missään vaiheessa kireä, kuten monesti on Suomessa järjestetyissä marsseissa ollut.
Marssin kohokohdaksi muodostui marssireitin kulkeminen Kassisaban (Kissanhäntä) kaupunginosan läpi.
Letka eteni Wismari-nimistä katua pitkin, jota reunustivat koristeelliset, mutta ränsistyneet satavuotiaat puutalot. Ensimmäinen kontakti alueen asukkaisiin syntyi pienen kulmakaupan luona, josta väsyneet kulkijat saivat hieman tankattavaa ja kauppias tavallista vilkkaamman perjantai-illan. Asuntojen ikkunoihin oli jo tässä vaiheessa kerääntynyt uteliaita katsomaan saapuvaa väkijoukkoa.
Lapset vilkuttivat ikkunoista ja parvekkeilta, ylävitosia heitettiin alakerrosten väen kanssa ja joku fani luopui huivistaan saadessaan vastineeksi vodkapullon. Fiilis oli mitä mainioin.
Video – @hiihtomaisteri
Lopulta yli tunnin kestäneen marssin jälkeen stadionille saapui iloinen ja luottavainen sakki Huuhkajien kannattajia. Viron kannattajapääty toivotti Huuhkajat tervetulleeksi komealla lakanalla, ja vaikka luottamus oli hetken aikaa koetuksella ottelun edetessä, ei usko tällä kertaa loppunut kesken.
