Suomessa pelattiin poikamaajoukkueiden arvoturnaus viimeksi 15 vuotta sitten. Byyri muistelee kesän 2003 alle 17-vuotiaiden MM-kisoja, jotka toivat Suomeen futishuumaa sekä tulevia tähtipelaajia.
Sierra Leonen maajoukkue ei herättänyt MM-kisojen aikana juurikaan keskustelua, mutta oli kisojen jälkeen kaikkien huulilla. Suuri osa Leone Starsin pelaajista ei nimittäin ilmestynyt paluulennolle yli vuosikymmenen kestäneen sisällissodan raatelemaa kotimaatansa kohti, vaan jäi Suomeen turvapaikan ja tulevaisuuden toivossa.
D-lohkon jumboksi jäänyt joukkue oli ollut lähellä kaataa Cesc Fabregasin, David Silvan ja José Manuel Juradon edustaman Espanjan, mutta lisäaikamaali pelasti loppuotteluun asti edenneen La Rojitan.
– Joukkueessamme oli nuoria kavereita, jotka olivat pelanneet yhdessä vuosia. Muiden joukkueiden pelaajista meillä ei ollut mitään käsitystä. Pelasimme hyvin, ja olisimme voittaneet Espanjan, mikäli tuomari ei olisi ollut niin huono, Obi Metzger sanoo Byyrille naurahtaen.
Metzger ei onnistunut maalinteossa 3–3-tasapelissä, mutta iski kahdesti Etelä-Koreaa vastaan kolme päivää myöhemmin.
– Toinen maaleista on jäänyt kaikkien aikojen suosikikseni. Muutama pelaaja-agentti oli katsomassa ottelua. He olivat olleet aiemmin sinä vuonna yhteydessä isääni nähtyään minun pelaavan nuorten Afrikan mestaruusturnauksessa.
Kun Sierra Leonen kisat päättyivät tasapelin ja kahden tappion jälkeen, yksi agentti tarjosi Metzgerille sopimusta ranskalaiseen Toulouseen. Metzgerin silloisen seurajoukkueen Ports Authorityn johtoporras halusi, että paperityöt tehdään vasta, kun nuorukainen palaa kotiin. Tämä oli osasyynä siihen, ettei Metzger kadonnut hotellista Lahden yöhön 13 joukkuetoverinsa ja yhden toimitsijan tapaan.
Unelmat toteen Suomessa
Metzger lähti Ranskaan lyhyen Sierra Leonen visiitin jälkeen. Ammattilaissopimusta Toulouseen ei lopulta syntynytkään, ja hyökkääjä päätyi pelaamaan Ranskan ja Ruotsin juniorisarjoihin.
Loukkaantumiset pakottivat Metzgerin palaamaan kotiin, josta hän jatkoi pian matkaansa Libanoniin. Racing Beirutissa maksettiin mukavasti, mutta maanmiehet Suomessa saivat miehen suuntaamaan pohjolaan.
Kymmenen sierraleonelaista oli saanut oleskeluluvan, aloittanut koulunkäynnin Kontiolahdella ja jatkanut jalkapalloilua. Joukosta suomalaisille tutuimmaksi tuli myöhemmin HJK:ssa loistanut Medo.
– Päätöstä Suomeen jäämisestä ei ollut suunniteltu aiemmin, he tekivät sen viimeisen pelimme jälkeen. Kotiin ei vain ollut palaamista: elinolot olivat siellä hyvin köyhät. Lisäksi näimme Euroopassa mahdollisuuden edetä jalkapalloilijoina. Silti päätöksen tekeminen jännitti nuoria poikia. Tulimme Suomeen elokuussa, ja silloinkin sää oli meille aika kylmä, Metzger muistelee.
– Siitä huolimatta rakastuimme Suomeen. Lisäksi tapasimme onneksemme ihmisiä, jotka osasivat auttaa meitä. Se helpotti sopeutumista.
Metzger jatkoi uraansa FC Atlantiksessa ja pääsi myöhemmin pelaamaan Veikkausliigaa FC Hakassa kahden kauden ajan. Valkeakoskella hän teki pääsarjatasolla kahdeksan ja Ykkösessä kaksi maalia.
Väliin mahtuivat pestit PP-70:ssa, FC Viikingeissä, libanonilaisessa Nejhem FC:ssa sekä slovakialaisessa MFK Topvar Topoľčanyssa. Ympyrä sulkeutui kaudella 2015, kun Metzger palasi kymmenen vuoden tauon jälkeen Atlantikseen, jossa pelaa nykyään 30-vuotiaana Kolmosta.
– Olen mielestäni luonut hienon uran Suomessa ja ulkomailla. Parhaat muistoni ovat kausilta 2010–2012 Viikingeistä ja Hakasta. Olin silloin täysin pysäyttämätön.
Freetownin pojat pitävät yhtä
Metzger debytoi Sierra Leonen A-maajoukkueessa vuonna 2008 ja pääsi pelaamaan vanhojen joukkuetovereidensa kanssa uudestaan. A-maaotteluita toisen polven futaajalle kertyi yhteensä kolme.
Muiden Suomeen jääneiden sierraleonelaisten kanssa hän on tiiviisti yhteydessä. Osa pelaa vieläkin jalkapalloa, osa tekee muita töitä.
– Patrick Bantamoi on hyvin läheinen ystäväni ja Medo perheenjäseneni: hän on naimisissa pikkusiskoni kanssa. Hengailemme yhä yhdessä kundien kanssa – aivan kuten lapsuudessamme Freetownissa, Metzger päättää.