Syksyn ensimmäinen maaottelutauko pakotti Euroopan pääsarjapallon lyhyelle tauolle, joten lienee oiva hetki hieman purkaa päällimmäisiä ajatuksia Serie A -matkani alkutaipaleelta. Kaksi ensimmäistä kierrosta on potkuteltu, varpaat kastettu ja pintaa raapaistu.
Romanttisena sieluna, kunniantunnon toisinaan lähes pakahduttamana, päätin aloittaa henkisen matkani pokkaamalla mestarille.
Italiassa hallitsevan mestarin paitaan kirjaillaan ”scudetto”, joka tarkoittaa ”pientä kilpeä”. Osuva arvomerkki Italian mestarille: mieleen tulee heti Asterixista ja Obelixista tuttu Rooman legioonalaisten kilpimuodostelma. Huomionarvoista on, että scudettoa ei voiteta, vaan ansaitaan.
Historiallinen videohetki
Juventus on Italian suurin ja kaunein: plakkarissa on kuusi mestaruutta peräjälkeen (yhteensä 33). Useiden ennakkoarvioiden mukaan putken jatkuminen on sen katkeamista todennäköisempää.
Kausi potkaistiin käyntiin, kun mestari isännöi Allianz Stadiumilla viime kaudella keskikastiin sijoittunutta Cagliaria. Toisella kierroksella ”Vechhia Signora” matkusti ensimmäisenä scudettoa (1924–1925) rintapielessään kantaneen Genoan vieraaksi. Sanoisin Juventuksen selvinneen koitoksista mestarin elkein.
Cagliaria vastaan voittajasta ei ensiminuuttien jälkeen ollut epäselvyyttä, ja Juventus nappasi helpohkon 3-0-kotivoiton. Kentällä ei nähty juurikaan rumia otteita, purnaamista tai yletöntä viivyttelyä, vaan lähinnä naureskelua ja halailua rehdissä ”pelakkaa pojat” -hengessä.
Ainoastaan Mario Mandzukicin korvissa kohisi ja veren pauhu välittyi selkeänä televisiovastaanottimen läpi. Ehdoton suosikkihetkeni oli, kun vasen laitahyökkääjä liukui oikean laitapuolustajan tontilla kipeästi mainosaitaa päin estäessään rajaheittoa. Johtoasemassa, kauden avausottelussa.
Pääsarjadebyyttinsä sai myös rikkeiden videotarkistus. Ensimmäisen puoliskon lopulla peli pysäytettiin, kun Cagliarin pelaaja kaadettiin rangaistusalueella. Erotuomari Fabio Maresca vaikutti olevan tietoinen hetken historiallisesta painoarvosta, sen verran ylväästi mies hölkkäsi tarkistukselle ja takaisin: pallo pilkulle. Draaman kaaren täydensi rauhallinen Gianluigi Buffon sujauttamalla laukojan lempeästi taskuunsa.
Pieni sardinialainen kaupunki ei löytänyt tarpeeksi ärhäkkää lientä pysäyttämään pohjoisen suurta ja mahtavaa.
Buffonin taikaa
Ottelu Genoaa vastaan meni itseltäni puolittain ohi, sillä olin valitettavasti pakotettu osallistumaan serkkupojan häähumuun. Kompromissi väljähdyttää jalkapallon ikävästi. Sen verran ehdin vessatauoilla ja itseään toistavien puheiden aikana vilkuilla, että näin Genoan unelma-alun ja Paulo Dybalan hattutempun.
Dybala on ollut hämmästyttävä, neljä maalia kahteen peliin ja vähintään saman verran tuhlattuja maalipaikkoja. Pieni mies tikkaa lähes näkymättömänä linjojen välissä, hakee avaavaa syöttöä ja tarpeen vaatiessa laukoo itse tappavalla tarkkuudella. Suosikkipelaajien joukkoon on raketin lailla noussut myös ikivihaamani Gianluigi Buffon. Ihmettelen, jos miehen syke on kahdessa ensimmäisessä pelissä noussut yli 75:n. Maalivahdin status on sementtiä, sen huomasin kapteenien kolikonheitossa. Genoan kollega, Mattia Perin vaikutti lähinnä innokkaalta veljenpojalta viileän sedän seurassa.
Havahduin myös Juven hajota ja hallitse -taktiikan viimeisimpään saaliiseen, kakkosveskariksi hankittuun Wojciech Szczesnyyn. Erikoinen kauppa. Kuka hyötyy eniten? Arsenal kuittasi puolalaisesta reilut 10 miljoonaa puntaa, enkä usko AS Romankaan mestaruushaaveiden saaneen kummoista kolhua. Ehkä kyseessä on Juventuksen seurajohdon väkinäinen hauiksen pullistus mahdollisille haastajille?
Suomalaisdebyytti
En ehtinyt katselemaan lähellekään tarpeeksi palloa ensimmäisten kierrosten aikana, mutta onneksi kaikkien pelien huippukohdat löytyvät Youtubesta kanavalta ”Serie A TIM”. Suosittelen, italiankielinen selostus tekee ihmeitä!
Ensimmäisen viikon koosteita läpi paahtaessa koin absurdin hetken. Lazio-SPAL -ottelun huippukohdissa näytettiin vierasjoukkueen kulmapotku. Takatolpalle kaartavaan palloon ehätti ensimmäisenä kookas pelaaja jyräten kaksinkamppailussa puolustajan 100-0. Harmillisesti pusku karkaa hieman ohi. Leikkaus tiukkaan lähikuvaan:
Sauli Väisänenhän siinä juoksee hiuksiaan haroen ja kiroillen takaisin puolustukseen!