Jalkapallon tulisi olla pohjimmiltaan hauskaa. Jokainen huippupelaajakin on alun perin rakastunut lajiin itseensä, ei sen mukana tulevaan rahaan ja maineeseen. Jalkapallon yksinkertainen kauneus ja mahdollisuus ilmaista itseään ovat suurimmat syyt sille, että se on maailman harrastetuin laji. Vaikka ammattilaisuus voi tullessaan viedä lajista sen lapsenomaisen ilon, on jalkapallon pohjimmainen tarkoitus viihdyttää sekä katsojaa että pelaajaa.
Syyskuun kahdeksas vuonna 2020 on päivä, jolloin englantilaisesta jalkapallosta tuli hieman hauskempaa. Illan Kansojen liigan ottelu oli toki maaliton, jopa tylsä. Kööpenhaminassa Kolmen leijonan ryhmä kuitenkin koki käänteen, joka tulee muuttamaan joukkueen tulevaisuuden suunnan.
Kun ottelua oli pelaamatta neljätoista minuuttia, maajoukkuedebytantti Kalvin Phillips sai tehdä tilaa toiselle debytantille, Jack Grealishille.
Kaksi päivää myöhemmin Grealish oli jo avauksessa, kun Englanti kaatoi Walesin 3–0. Grealish syötti ottelussa maalin ja oli heti kentän paras pelaaja. Viime viikon ystävyysottelussa Irlantia vastaan sama toistui. Kolme päivää myöhemmin Grealish oli ylivoimaisesti Englannin näkyvin hahmo ottelussa Belgiaa vastaan.
Gareth Southgate on käyttänyt Grealishia säästeliäästi, mutta birminghamilainen on todistamassa, ettei maajoukkueella ole varaa pitää häntä penkillä. Grealish on nimittäin osoitus siitä, mistä jalkapallossa on pohjimmillaan kyse.
Valioliigan kärjessä kolme pistettä Leicesteriä jäljessä, mutta ottelun vähemmän pelannut, Aston Villa on ollut kauden suurimpia sensaatioita. Ja vaikka Villan hankinnat siirtoikkunassa osuivatkin nappiin, kulminoituu sen nykyinen kunto ennen kaikkea joukkueen kapteeniin. Yksikään joukkue Euroopassa ei henkilöidy niin vahvasti yhteen pelaajaan kuin Villa Grealishiin.
Grealish on täydellinen esimerkki pelaajasta, joka nauttii jalkapallosta. Ja se näkyy tuloksissa. Seuran oma kasvatti oli viime kaudella osallisena 34 prosentissa Villan kaikista maaleista. Tällä kaudella vastaava lukema on 55 prosenttia. Kapteeni on suurin syy sille, että Villa ylipäätään edelleen pelaa Valioliigaa, ja sille, miksi joukkue nyt menestyy.
Toki Villa tarjoaa täydellisen ympäristön Grealishille. Vaikka Dean Smith on luonut joukkueelle täsmällisesti organisoidun pelityylin, rakentaa se hyökkäyksiään lähes täysin Grealishin kautta. Tämä mahdollistaa 25-vuotiaalle käytännössä vapaan roolin, josta hän pystyy tällä hetkellä ottamaan kaiken irti. Grealishin pelaaminen nimittäin perustuu juuri siihen elementtiin, johon jalkapallon kuuluisikin perustua: hän toteuttaa itseään.
Vaikka Grealish ei ole kentän nopein pelaaja, loistavana tempokuljettajana hän pystyy haastamaan puolustajia ja ajamaan itsensä väkisin kentän vaarallisimmalle sektorille. Jos ohittaminen ei onnistu, Grealish sitoo useamman vastustajan pelaajan itseensä, minkä jälkeen hän rikkoo vastustajan muodon joko mahtavasti ajoitetulla läpisyötöllä tai diagonaalisella puolenvaihdolla.
Sekä laidalla että keskikentällä pelaamaan pystyvän Grealishin teknistä suoriutumista on nautinto katsella. Birminghamilainen hallitsee pallon pienessä tilassa käsittämättömän hyvin. Pelityylillisiä yhtäläisyyksiä Andrés Iniestaan on mahdoton olla huomaamatta.
Grealishin pelaaminen tekee jalkapallosta hauskempaa, sillä se herättää väkisinkin tunteita. Jos et rakasta katsoa Villan kapteenin pelaamista, todennäköisesti inhoat sitä. Vastustajat ainakin inhoavat, sillä birminghamilainen oli viime kaudella Valioliigan rikotuin pelaaja.
Grealish pelaa jalkapalloa sellaisella karismalla, joka kertoo, että hän tietää tasan tarkkaan, kuinka hyvä hän on. Lasten säärisuojissaan, nilkkoihin asti käärityissä sukissaan ja hippitukassaan sulavasti liikkuva pelaaja kääntää väkisinkin katseita itseensä. Hänen olemuksensa voi vaikuttaa ylimieliseltä, mutta samalla se muistuttaa meitä siitä, ettei jalkapallo ole niin vakavaa. Sen on tarkoitus olla viihdyttävää.
Englantilaisen pelaaminen on inspiroivaa katseltavaa – Grealish pelaa tyylillä, jota lapset rakastavat imitoida ja joka saa heidät rakastumaan lajiin.
Grealish ei olekaan vain Villan pelin sielu; hän on koko seurayhteisön sydän. Hän on pelaaja, johon fanien on helppo samaistua ja jota nuoret pelaajat katsovat ylöspäin. 25-vuotiaana hän on jo Aston Villan legenda.
Se johtuu pitkälti siitä, että kentän ulkopuolella Grealish on kaikkea muuta kuin ylimielinen. Englannin alle 21-vuotiaiden maajoukkueessa säkenöinyt pelaaja ei houkutuksista huolimatta halunnut jättää kasvattiseuraansa edes Villan pudottua Mestaruussarjaan. Hän keskittyi ennemmin nostamaan rakastamansa seuran takaisin Valioliigaan ja kehittämään itseään päämäärätietoisesti pelaajana.
Tarina on hyvä opetus kaikille nuorille pelaajille. Grealish tiesi, että Villassa hän olisi joukkueen kantavia pelaajia, mikä auttaisi häntä kehittymään. Kärsivällisyys palkitaan nyt, kun hänestä puhutaan samassa yhteydessä Valioliigan kirkkaimpien tähtien kanssa.
Katolisen kasvatuksen saanut Grealish on todennut, ettei juuri välitä kalliista autoista tai rahan tuhlaamisesta. Hän on juuri sellainen tähti, johon Birminghamin työläiskaupungissa osataan rakastua. Hän on seuraikoni aikana, jolloin seuraikonit ovat sukupuuttoon kuolevaa lajia. Jalkapallomaailma tarvitsee Grealishin kaltaisia pelaajia, jotka muistuttavat meille, mistä lajissa on pohjimmiltaan kysymys.
Voi olla, että sädekehä Villan kapteenin päällä himmenee, jos hän ensi kesänä tekee odotetun loikan suurempiin ympyröihin. Voi olla, että osa siitä pelaamisen eleganttiudesta, joka kutsuu ihastumaan, syntyy siitä altavastaaja-asetelmasta, joka Grealishin ja Villan ympärille on rakentunut.
Se ei kuitenkaan poista sitä, että vasta 25-vuotiaana Grealish on jo tehnyt suurimman urotyön, jonka jalkapalloilija voi tehdä. Hän on muistuttanut meille, mistä rakastamassamme lajissa todella on kysymys. Ja todennäköistä on, että hän tulee tekemään jalkapallosta hieman hauskempaa vielä pitkään.
Nyt saa olla ylpeä
Nousu Kansojen liigan A-sarjaan ei ollut kirjoitettu tähtiin Huuhkajien osalta. Vaikka Jere Urosen punaista korttia on helppo harmitella, on lopputuloksella turha spekuloida. Totuus on, että Wales ansaitsi lohkovoittonsa. Voitto Walesista olisi edellyttänyt huikeaa venymistä Huuhkajalaumalta.
Ja silti jossiteltavaa jää, koska juuri venymisessä Suomesta on Rive Kanervan alaisuudessa kuoriutunut mestareita. Maajoukkue on Kanervan aikakaudella ylisuorittanut rajusti tilastoihin nähden. Jopa Huuhkajien data-analyytikon Henri Lehdon omat laskelmat paljastavat tämän.
Kun maaliodottaman perusteella Suomen olisi Kanervan valmennuskaudella kuulunut voittaa noin kymmenen ottelua, ovat Huuhkajat voittaneet 28 ottelustaan jopa 16.
Koskaan ennen ei suomalainen maajoukkue ole onnistunut kääntämään pieniä marginaaleja edukseen näin hyvin. Suomi on päästänyt vähemmän ja tehnyt enemmän maaleja kuin joukkueen odottama antaa ymmärtää. Näin pitkällä otannalla sitä on vaikea pitää enää sattumana.
Siksi Huuhkajien faneilla ei ole syytä painaa päitään pensaaseen, vaikka nousua A-sarjaan ei tullutkaan. Pelkästään se, että Suomella oli siihen realistinen mahdollisuus, kertoo, missä tilassa maajoukkue tällä hetkellä liitää.
Suomi samassa kastissa Ranskan, Saksan, Englannin ja Espanjan kanssa? Nousu A-sarjaan olisi ollut paperilla jopa EM-kisapaikkaa kovempi saavutus. Niin paljon on muuttunut niin lyhyessä ajassa, että jo ajatuskin tuntuu käsittämättömältä. Muistatteko vielä Hans Backen? Muistatteko vielä, kun Kansojen liigan lanseeraamisen jälkeen vitsailtiin, että Huuhkajien paras mahdollisuus selvitä EM-kisoihin olisi D-sarjaan putoamalla?
Suomi oli Kanervan aikakauden alussa Fifa-rankingissa sijalla 110. Nyt maajoukkue on sijalla 55. Matkan varrella Huuhkajat ovat osoittaneet, etteivät pelkästään kuulu Kansojen liigan B-sarjaan, vaan ovat siellä taistelemassa lohkovoitosta.
Lisäksi Huuhkajat nousivat hyvien otteidensa myötä MM-karsintojen kolmoskoriin. Toisin sanoen Suomi on nyt lohkonsa kolmossuosikki. Se saattaa jopa osoittautua tämän Kansojen liigan painoksen tärkeimmäksi saavutukseksi.
Viime vuonna Suomi onnistui kääntämään voitoksi ottelut, jotka olivat ennakolta tasaisia tai joissa se oli ennakkosuosikki. Tänä vuonna Huuhkajat osoittivat, että pystyvät aidosti haastamaan ja jopa voittamaan myös ennakolta kovempia vastustajia. Vaikka vuosi ei päättynytkään voitonjuhliin, on kehitystä tapahtunut edelleen.
Kanerva sanoi ottelun jälkeen V Sportin haastattelussa, että pitää ”kohtalaisen onnistuneena tätä vuotta”. Kanerva on suomalaisen vaatimattomuuden perikuva. Tämä vuosi oli Huuhkajien osalta kaikkea muuta kuin kohtalaisen onnistunut. Se oli yhtä voittoa vaille täydellinen.
Kun vuosi sitten luulin, etten voisi olla enää ylpeämpi maajoukkueestamme, olin väärässä. Olen nyt luottavaisempi kuin koskaan sen suhteen, että Huuhkajat lähtevät tosissaan taistelemaan menestyksestä ensi kesän EM-kisoissa.
Lukas Hradecký totesi pelin jälkeen, että on vitun ylpeä joka jätkästä. Niin mekin olemme, Lukas. Niin mekin olemme.
Liidetään yhdessä
Siinä kaikki tältä viikolta. Jos pidit lukemastasi, voit tilata Sallisen sivukatsomon suoraan sähköpostiisi tästä. Jos taas et pitänyt siitä, haukut voit lähettää joko sähköpostissa juuso@teravinkyna.com tai Twitterissä @TeravinKyna. Myös positiivista palautetta tai aihetoiveita otetaan vastaan.
Maajoukkuetauko on nyt ohi ja on aika palata seurajalkapallon pariin. Nautitaan siis siitä välillä. Pysykää terveinä.
Hyvää viikonloppua.
