Liverpoolin viime sunnuntaisessa voitossa Leicesteristä oli jotain kovin tuttua. Yksi mestaruuden suurimmista uhkaajista saapui Anfieldille ottamaan niskalenkin köysiin pakotetuista isännistä. Viimeksi kyse oli seurojen maailmanmestaruusturnauksen väsyttämästä sarjajohtajasta, tällä kertaa puolet avauskokoonpanostaan sairastuvalle menettäneestä hallitsevasta mestarista.
Silti Liverpool jyräsi vastustamattomaan voittoon. Tämänkertainen esitys oli kenties vieläkin vakuuttavampi kuin viime tapaninpäivän 4–0-ylikävely sarjakakkosena olleesta Leicesteristä. Se oli osoitus siitä, mihin rima on Englannin mestarin toimesta asetettu.
Silti jotain on muuttunut. Normaalisti äänekäs Anfield kaikui edelleen tyhjänä, kuten tällä kaudella on käynyt tutuksi. Yksikään merseysideläinen ei päässyt todistamaan, kun Liverpool venytti tappiottomien kotiotteluidensa putken ennätyksellisesti jo 64 otteluun.
”Täällä ei ole ihmisiä, mikä on hevonpaskaa, se ei tunnu oikealta”, sanoi Jürgen Klopp ottelun jälkeen. Nyt näyttää kuitenkin siltä, ettei saksalaisvalmentaja joudu haistelemaan hevosen lantaa enää pitkään.
Ison-Britannian pääministeri Boris Johnson julisti maanantaina, että fanien paluu stadioneille näkyy jo horisontissa. Englannin parlamentille pitämässään puheessa Johnson sanoi, että ”pakoreitti on nähtävissä”, ja että hallitus on hyväksynyt alustavan suunnitelman fanien osittaisesta päästämisestä stadioneille.
Ensi viikon keskiviikosta alkaen paikkakunnat jaetaan kolmeen luokkaan koronan tämänhetkisen leviämisasteen mukaan. Korkeimman luokituksen saavat kaupungit saavat päästää peleihin 4000 katsojaa. Toisen luokituksen paikkakunnat, kuten Liverpool ja Lontoo, saavat ottaa otteluihin 2000 katsojaa. Kolmannen asteen kaupungeissa ottelut joudutaan edelleen pelaamaan tyhjillä stadioneilla.
Nähtäväksi jää, onko pandemian toisen aallon kanssa painivalle Britannialle todella pakoreitti luvassa, mutta ainakin jalkapalloseuroille päätös tuo edes pienen lohdun suuren kriisin keskellä. Siitä, kun Englannissa viimeksi pelattiin ammattilaisjalkapalloa maksavien katsojien edessä, on nyt kahdeksan kuukautta.
Maksimissaan 4000 fanin pääsy stadionille on taloudellisesti merkittävämpi asia alempien sarjaportaiden joukkueille, mutta myös valioliigaseuroille se on edes jonkinlainen askel kohti normaalia. Ja kuten mantereen puolella on todistettu, voi jo muutama tuhat katsojaa saada aikaan yllättävän kovan tunnelman.
Kysymysmerkiksi kuitenkin jää, kuinka tämä tulee vaikuttamaan itse peliin. Miten pelaajien, jotka ovat jo ehtineet tottua tyhjiin stadioneihin, otteet tulevat muuttumaan, kun katsomoista kuuluu jälleen ääntä?
Todennäköistä on, että muutos tulee vaikuttamaan Valioliigan tämän kauden suuriin maalimääriin – mutta ei tavalla, jolla oletamme. Valioliigassa on tällä kaudella tehty 3,01 maalia per ottelu. Maalitehtailu on jatkunut ennätyksellisenä kauden ensimmäisiltä kierroksilta asti. Ennätyskaudella 2018-2019 Valioliigassa tehtiin yhteensä 2,82 maalia ottelua kohden.
Tyhjät katsomot ovat todennäköisesti vaikuttaneet enemmän puolustajien kuin hyökkääjien pelaamiseen. Siinä missä puolustajien on oltava jatkuvasti äärimmäisen keskittyneitä ja seurattava millintarkasti sekä vastustajan että omien liikkeitä, on hyökkääjillä varaa ottaa enemmän vapauksia. Jos hyökkääjän keskittyminen katoaa, tai jos hän mokaa ennalta sovitun kuvion, hyökkäys kuivuu kasaan, mutta pian kukaan ei edes muista koko tilannetta.
Jos puolustajan keskittyminen katoaa, tai jos hän irtoaa sovitusta suunnitelmasta, seurauksena on usein maali vastustajalle. Näitä keskittymisen hetkellisestä herpaantumisesta johtuneita henkilökohtaisia virheitä, jotka ovat lopulta johtaneet vastustajan maaliin, on nähty Valioliigassa tällä kaudella hämmästyttävän paljon.
Esimerkkeinä toimikoon Virgil van Dijkin nolo moka avauskierrokselle Leedsia vastaan tai Johnny Evansin oma maali sunnuntaina Anfieldillä. Kumpikin näistä maaleista olisi todennäköisesti jäänyt syntymättä, jos topparien keskittyminen olisi ollut pykälää korkeammalla. Puolustajan rooli on armoton, sillä heidän on pystyttävä olemaan tilanteen tasalla sekä pelin ytimessä täydet 90 minuuttia. Lipsahduksista rangaistaan välittömästi.
Vaikka asiaan on pyritty teknologian avulla puuttumaan, luovat tyhjät katsomot väistämättä harjoituskenttää muistuttavan tunnelman. Tämä ei voi olla vaikuttamatta pelaajien keskittymiseen. Miten pelaajat, jotka ovat tottuneet 50 000 ihmistä karjuntaan selustassaan, voisivatkaan löytää täydellisen keskittymisen, kun ympäröivä stadion tuo lähinnä mieleen tiistaiset harjoitukset?
Keskittymiskyvyn katoaminen ei tietenkään ole puolustajien yksinoikeus. Siitä kärsivät kaikki. Puolustajille epäonnisesti se kuitenkin näkyy juuri heidän pelissään pahiten. Ja siksi fanien paluu stadioneille on voitto seuroille ja kannattajille, mutta ennen kaikkea joukkueiden puolustajille.
Onko mestaruus todella mestaruus, jos kukaan ei ole sitä näkemässä?
2010-luku oli täynnä hienoja jalkapallotarinoita. Mutta olisiko Leicesterin mestaruus ollut samanarvoinen, jos kukaan ei olisi ollut sitä näkemässä? Miltä IFK Mariehamnin mestaruus olisi faneista tuntunut, jos he eivät olisi päässeet sitä paikan päälle todistamaan?
Tätä filosofista kysymystä mietitään nyt Norjassa. Yksi koko kuluvan vuosituhannen hienoimmista jalkapallotarinoista sai kruununsa viime sunnuntaina, kun 55 000 hengen kaupungista napapiirin pohjoispuolelta tuleva Bodo/Glimt varmisti historiansa ensimmäisen Norjan mestaruuden.
Tarinasta vielä hienomman tekee se, ettei Bodo/Glimt tyytynyt vain voittamaan mestaruutta; se dominoi Eliteserieniä näytöstyyliin alusta loppuun. Mestaruus varmistui lopulta jo viisi kierrosta ennen sarjakauden päätöstä. Tällä hetkellä seura keikkuu sarjan johdossa ennätyksellisellä 18 pisteen erolla.
Napapiirin sankarit eivät ole tyytyneet pelaamaan stereotyyppistä altavastaajajalkapalloa, vaan ovat ottaneet Norjan liigan haltuunsa suurseurojen omilla lohieväillä. Kun viisi ottelua on pelaamatta, on Bodo/Glimt enää neljän osuman päässä Eliteserienin kaikkien aikojen maaliennätyksestä.
Kjetil Knutsen on porannut suojattinsa pelaamaan todella viihdyttävää, maaleja liukuhihnalta tuottavaa ja aktiiviseen prässiin perustavaa jalkapalloa, joka ei Norjan Lapissakaan jätä ketään kylmäksi.
Myös Eliteserienin piste-ennätys on seuralla haarukassa, sillä Molden nykyiseen ennätykseen on matkaa enää kolme pistettä. Historian suurin piste-ero sarjan voittajan ja kakkosen välillä on tähän mennessä 15 pistettä.
Ei kovin huonosti seuralta, joka on viettänyt 15 viimeisestä kaudesta seitsemän ykkösdivisioonassa ja joka toissa kaudella säilyi vain täpärästi kolmen pisteen turvin. Kaiken kaikkiaan mestaruus on ensimmäinen seuran 104-vuotisessa historiassa.
Silti jossiteltavaa pandemiakaudella jää. Suurimman osan kaudesta vain 200 fania on päässyt stadionille todistamaan joukkueen marssia kohti mestaruutta. Loppukaudesta määrää nostettiin kuuteensataan, mutta se on silti pieni seuralle, jonka katsojakeskiarvo viime kaudella oli 3400.
Isku on ikävä faneille, jotka kuvastavat normeja rikkovaa, arktiselta alueelta ponnistavaa seuraansa täydellisesti. Kannattajille, jotka ovat 70-luvulta asti tuoneet jättikokoisia keltaisia hammasharjoja Bodo/Glimtin kotiotteluihin – tapa, joka lähti pelkästä sisäpiirin vitsistä. Kertaalleen fanit osoittivat napapiirin tuolle puolen kuuluvaa kieroa huumorintajua rakentamalla stadionille jättiläismäisen lohen.
Vitsissä saattoi piillä aimo annos itseironiaa. Seuran urheilutoimenjohtaja Ørjan Berg nimittäin kertoi taannoin the Nationalille, että arktisella alueella elävien on Norjassa pitkään ajateltu olevan hieman muita primitiivisempiä ihmisiä, jotka eivät osaa muuta kuin viljellä maata ja kalastaa. Vuoteen 1971 asti pohjoisessa syntyneet eivät edes saaneet edustaa Norjan maajoukkuetta.
Bodo/Glimt on ainakin tehnyt oman osansa näiden stereotypioiden murtamiseksi. Seura on nimittäin marssinut Norjan mestaruuteen melko epäprimitiivisin keinoin.
Joukkueen kurssi kääntyi vuonna 2017, kun se palkkasi Bjørn Mannsverkin joukkueensa mentaalivalmentajaksi. Entinen hävittäjälentäjä pitää mm. henkilökohtaisia, puolen tunnin mittaisia, mentaaliharjoituksia jokaiselle pelaajalle, minkä lisäksi hän ohjaa ryhmätapaamisia, antaa pelaajille henkiseen kasvuun liittyviä kotiläksyjä ja johtaa päivittäistä meditaatiosessiota.
Ex-pilotin ohjeiden mukaisesti seurassa ei koskaan, edes otteluiden jälkeen, puhuta tuloksista, vain ainoastaan peliesityksestä. Bergin mukaan juuri Mannsverk saa pelaajat vapautumaan ja pelaamaan parhaalla mahdollisella tasollaan.
Resursseiltaan Bodo/Glimt on tyypillinen pikkuseura. Sillä on vasta Norjan liigan 10. suurin budjetti. Esimerkiksi viime kauden päätteeksi seura joutui myymään kolme parasta pelaajaansa, jotta se ylipäätään selvisi taloudellisesti. Tällä kaudella joukkue menetti Jens Petter Haugen AC Milania vastaan pelatun Eurooppa-liigan karsintaottelun jälkeen, kun italialaisjätti ei suostunut päästämään pelaajaa enää hyppysistään.
Henkisiltä resursseiltaan seura sen sijaan on huomattavasti kilpakumppaneitaan edellä. Bodo/Glimt on lähes platonistista puhtautta heijastava ajatus altavastaajasta. Karismaattisesta, itsensä jalkapallon alttarille uhraavasta ja kahden lentoyhteyden päässä perheestään asuvasta valmentajasta ja suurimmaksi osaksi oman seudun kasvateista koottu joukkue, joka tekee asiat hieman kilpailijoitaan fiksummin.
Myös seuran fanit tukevat tätä ajatusta. Kun stadionin ovet ovat olleet kiinni, ovat fanit kiivenneet lähiseudun rakennusten katoille seuraamaan rakkaan joukkueensa pelejä. Yhteen otteluun kannattajaryhmä vuokrasi nosturin, jonka kopasta he tiirailivat stadionin aitojen yli.
Nämä fanit ovat tehneet kaikkensa, jotta näkisivät edes vilauksen joukkueesta, joka tulee tällä kaudella murskaamaan lähes kaikki Eliteserienin ennätykset. Heille mestaruus tuskin on sen vähäarvoisempi, vaikka pandemia onkin katsomot tyhjentänyt.
Ja niin sen pitäisikin olla. Sillä nyt, jos koskaan, jalkapallo tarvitsee Bodo/Glimtin tapaisia tarinoita.
Kuolematon Maradona
Tällä viikolla jalkapallomaailma menetti kenties historiansa suurimman hahmon, kun Diego Armando Maradona siirtyi ikuisille pelikentille pitkäaikaisten terveysongelmien saattelemana. Jalkapalloperhettä käytöksellään rikastuttanut ja vihastuttanut Maradona saa varmasti viikonloppuna ansaitsemansa huomion Euroopan kentillä. Esimerkiksi Napolin sunnuntainen ottelu AS Romaa vastaan lienee monen jalkapalloromantikon tämän viikon odotetuin ottelu.
Sitä odotellessaan jalkapallofani voi muistella Argentiinassa ja Napolissa jumalan asemaan noussutta tähteä esimerkiksi katsomalla FIFATV:n dokumentin vuoden 1986 jalkapallon MM-kisoista, kuuntelemalla Gary Linekerin mahtavan tarinan siitä, millaista oli pelata Maradonan kanssa sekä Maradonaa vastaan, tai lukemalla Byyrin Tarmo Lyytikäisen hienon kirjoituksen siitä, mitä Maradona hänelle tarkoitti. Myös Asif Kapadian katsomisen arvoinen dokumenttielokuva legendan elämästä on katsottavissa Yle Areenasta.
Jalkapalloa kuitenkin pelataan myös tänä viikonloppuna, joten muistetaan myös nauttia siitä. Kuten aina, voit lähettää palautetta tai toiveita sähköpostilla juuso@teravinkyna.com tai Twitterissä @Teravinkyna, tai liittyä Sallisen sivukatsomon viikoittaiselle sähköpostilistalle tästä.
Pysykää terveinä. Hyvää viikonloppua.
