Perjantaina 14. kesäkuuta potkaistaan käyntiin jalkapallon miesten EM-turnaus Münchenin Allianz Arenalla isäntämaa Saksan kohdatessa avausottelussa Skotlannin. Hetkessä on mukana paljon symboliikkaa, sillä stadionin isännällä Bayern Münchenillä ja Saksan maajoukkueella on historiallisesti poikkeuksellisen vahva side. Onko Saksan päävalmentaja Julian Nagelsmannin aika tehdä jotakin uutta ja ennennäkemätöntä joukkuetta rakentaessaan?
Saksan miesten maajoukkue ei ole viime vuosina yhdistänyt kansaa aiempaan tapaan. Tähtiyksilövetoinen die Mannschaft ei ole vakuuttanut nurmella eikä sen ulkopuolella: otteet kentällä ovat olleet surkeita ja myös pelaajat yksilöinä ovat jääneet etäisiksi saksalaisille. Vuoden 2014 maailmanmestaruuden jälkeen Saksa on enemmän tai vähemmän epäonnistunut jokaisessa EM- ja MM-turnauksessaan – useimmiten enemmän. Nelinkertaiselta maailmanmestarilta ja kolminkertaiselta Euroopan mestarilta odotetaan enemmän. Etenkin viime vuosina kentällä on nähty ajoittain ennalta arvattava ja haluton miehistö.
Seurajalkapalloilun puolella Bayern Münchenin 11 mestaruuden putki kertoo omaa kieltään Bundesliigan valtarakenteesta. Muutaman kerran näinä vuosina Borussia Dortmund, RB Leipzig ja Schalke ovat antaneet ainakin näennäistä painetta onnistumatta kampeamaan müncheniläisiä pois valtaistuimelta. Viime kaudella FCB esiintyi poikkeuksellisen ailahtelevasti, mikä johti jopa hieman yllättäen nykyisen Bundestrainer Nagelsmannin potkuihin. Pestin perinyt Thomas Tuchel johdatti Bayernin mestaruuteen rimaa hipoen, kirjaimellisesti Jamal Musialan viime minuutin maalilla Dortmundin kompuroitua omassa ottelussaan Mainzia vastaan.
Kuluvalla kaudella Xabi Alonson johtama Bayer Leverkusen etenee vakuuttavasti tappiottomana sarjan kärjessä ja on katkaisemassa baijerilaisten mestaruusputkea. Piste-eroa kärkikaksikon välillä on kirjoitushetkellä kahdeksan pistettä.
Tuchel, joka pestattiin turbulenssin keskellä parhaana vapaana olevana vaihtoehtona ei ole saanut joukkuetta pelaamaan oman pelifilosofiansa mukaan. Tuo filosofia ei mielestäni missään kohtaa ollut linjassa perinteisen Bayern-identiteetin kanssa. Tuchelin palkannut seurajohto toimi itsekin turbulenssissa ja Hasan Salihamidzicin ja Oliver Kahnin pestit päättyivätkin niin ikään keväällä mestaruudesta huolimatta. Laadukas pelaajarunko vahvistui kesällä Harry Kanella, mutta peli ei ole kauden mitassa vakuuttanut jatkuvuudellaan.
Odotettu ilmoitus siitä, että Tuchel ei jatka ensi kaudella Bayernin peräsimessä saatiin helmikuun lopulla. Yllättävää tässä ilmoituksessa oli se, ettei lähtöpasseja jaettu välittömästi, vaan seuran ja valmentajan tiet erkanevat kauden päätyttyä.
Bayernin ja die Mannschaftin vahva side
Saksan maajoukkueen runko on perinteisesti muodostunut aina kourallisesta Bayern Münchenin avainpelaajia. Kaksi viimeisintä maajoukkueluotsia (Nagelsmann, Hansi Flick) ovat tulleet pestiin suoraan FCB:stä. Maansa suurseurana Bayernissa on pelannut aina useita sen hetkisiä saksalaisia huippupelaajia. On siis varsin luonnollista, että maajoukkueen kokoonpanon runko valjastetaan tästä ryhmästä. Sekä kymmenen vuoden takaisessa maailmanmestarijoukkueessa että vuoden 2022 Qatarin kisojen miehistössä oli mukana seitsemän Bayernin pelaajaa.
Nykyisestä Bayernin miehistöstä Saksan avainpelaajiin lukeutuvat Musialan lisäksi Joshua Kimmich, Manuel Neuer, Leon Goretzka, Serge Gnabry sekä Leroy Sané. Lisäksi maajoukkueuransa jo kertaalleen lopettanut Thomas Müller on sittemmin tehnyt paluun Nationalelfin riveihin. Tästä joukosta tulevan kesän EM-kisoissa nähdään erittäin todennäköisesti ainakin Musiala, Kimmich, Sané, Neuer sekä Goretzka. Jokainen heistä on pelannut kelvollista kautta, mutta kaikkien otteita leimaa koko joukkuetta vaivannut epätasaisuus.
Neuer oli pitkään loukkaantuneena sivussa ja hänelle löytyy korvaavia vaihtoehtoja aivan maailman huipulta, Barcelonan Marc-André ter Stegenistä alkaen. Kotikisojen paine puoltaa Neuerin ykkösvahdin paikkaa myös kesälle, mutta uuden polven valmentaja Nagelsmann saattaa myös olla valmis vahdin vaihtoon.
Muista pelaajista Musiala on kymppipaikan maestro, josta on kasvamassa maajoukkueen pelillinen johtaja. Myös Kimmichin ja Goretzkan paikat keskikentän keskustan rooleissaan vaikuttavat todennäköisiltä. Tämän kaksikon pelillinen taso on kuitenkin ollut poikkeuksellisen ailahteleva. Kummankin elekieli on kauden haastavimmilla hetkillä ollut haluton ja turhautunut. Sama haluttomuus ja turhautuneisuus on huokunut koko Saksan maajoukkueesta useamman vuoden ajan aina Joachim Löwin ylipitkäksi venyneen aikakauden lopulta lähtien.
Rohkea uudistus vastaan kotikisojen paine
Nuori tähtivalmentaja Nagelsmann on nyt pestissä, johon hänen odotettiin päätyvän ennemmin tai myöhemmin. Ajankohta tuli eteen silti yllättävän nopeasti 36-vuotiaana, kun tie Bayernin peräsimessä katkesi paljon odotettua aikaisemmin ja samoihin aikoihin maajoukkueen peli sukelsi syvällä Flickin alaisuudessa. Vain 28-vuotiaana Bundesliigassa Hoffenheimin pääkäskyttäjänä debytoinut Nagelsmann on kerännyt itselleen komean CV:n (Hoffenheim, RB Leipzig, Bayern) jonka ainoana isompana tahrana on potkuihin päättynyt FCB-keikka.
Kotikisojen kokoonpanoa suunnitellessaan Nagelsmann joutuu tarkkaan analysoimaan millä joukkueeseen saadaan flegmaattisuuden sijaan voitontahtoa ja asennetta, jota siitä on viime vuodet puuttunut. Vuonna 2023 pelaamastaan 11 ottelusta maajoukkue voitti surkeasti vain kolme ja pelasi kahdesti tasan. On toki otettava huomioon otteluiden panoksettomuus, sillä muiden maiden pelatessa tärkeitä karsintaotteluita paahtoi Saksa nurmella ystävyysotteluiden merkeissä. Valonpilkahduksina voidaan pitää mahdollisuuksia ajaa sisään uusia pelaajia maajoukkuerinkiin ja tehdä kokeiluita, joita syksyn maaotteluissa nähtiinkin.
Nyt Nagelsmannilla on erinomainen tilaisuus ravistaa kunnolla pakkaa ja saksalaisen jalkapalloilun valtarakenteita uudistamalla ryhmää kotikisoihin. Joukkueessa on kasvamassa nuoria johtajia kuten Leverkusenin Florian Wirtz ja Musiala. Viimeaikaisista debytanteista esimerkiksi Brightonin 32-vuotias keskikenttäpelaaja Pascal Gross onnistui erinomaisesti ensimmäisissä maaotteluissaan, samaa voi sanoa myös esimerkiksi Grischa Prömelistä ja Robert Andrichista.
Kroonisesta hyökkääjäongelmasta kärsinyt maajoukkue lähti Qatarin MM-kisoihin ykköskärkenään huippukautta pelannut Werder Bremenin Niclas Füllkrug – tässä valinnassa Flick osui napakymppiin. Sittemmin kaikkiaan 13 maaottelussa esiintynyt nykyinen Dortmund-kärki on onnistunut peräti 10 kertaa maalinteossa. Reilussa kalenterivuodessa hyökkääjävalikoima ei ole merkittävästi laajentunut, mutta hyvävireisistä pelaajista voisi hyvinkin löytyä Bremenin Marvin Duckschin tai Stuttgartin Deniz Undavin kaltaisia vaihtoehtoja täydentämään kisaryhmää.
Samanlainen rohkeus pelaajavalinnoissa voi poikia isäntämaalle poikkeuksellisen edun kotikisoissa. Jos Nagelsmann lähtee rohkeasti priorisoimaan onnistuneen kauden pelanneita pelaajia vanhojen meriittien sijaan, tulee lopputulos olemaan takuulla kaukana virkamiespallosta. Painotettakoon, että maajoukkueen alennustilan taustalla ei ole pelkästään Bayernin pelaajat, vaan sama koskee laajemmaltikin etenkin kokeneiden pelaajien muodostamaa runkoa.
Saksa on pelaajatuotannoltaan Euroopan suurmaita ja pystyy rakentamaan kilpailukykyisen joukkueen turnaukseen, mutta sillä on mahdollisuus valloittaa fanit takaisin taakseen yhtenä rintamana, jos nurmelle astelee aidosti motivoitunut ja taisteleva die Mannschaft.
Pallo on nyt Nagelsmannilla.
