EM-kisat lähestyvät huipennusta – mitä jää mieleen?

Tätä kirjoittaessani finaaliin menijät ovat vielä auki. Välieriin tiensä selvittivät Tanska, Englanti, Espanja ja Italia. On aika summata, mitä tähän mennessä on kisoista jäänyt käteen – ja mitä voi vielä tapahtua.


EM-kisoissa nyt toista kertaa käytössä olevaa systeemiä on arvosteltu siitä, että
lohkovaiheesta pääsee liian paljon joukkueita jatkoon. Toisaalta, kun kuudesta
lohkokolmosestakin neljä parasta etenee pudotuspeleihin, säilyy jännitys helpommin viimeisellekin kierrokselle. Niin nytkin, kun ensi kertaa kisoissa olleen Suomenkin jatkopaikka oli vielä teoriassa mahdollinen viimeisiin otteluihin saakka, vaikka Suomi oli jo omat ottelunsa pelannutkin.


Suomalaisilla on ensi kertaa ollut mahtava tilaisuus kannustaa myös omaa maataan miesten EM-lopputurnauksessa. Tien valitettavasti tyssättyä alkulohkoon saavat myös muut suosikit taas tilaa ajatuksissamme. Ja vaikka suosikkia ei löytyisikään, on ilo seurata nykyisten ja vasta nousevien huippupelaajien taitavia suorituksia viheriöllä.

Kisoissa on nähty paljon yllättäviä tuloksia. Turkilta nähtiin täydellinen mahalasku, kun alkulohkossa joukkue hävisi jokaisen pelinsä peli-ilmeen ollessa surkea. Myös Puolan kisat olivat pettymys, kun maalitykki Robert Lewandowski ei saanut hanoja avattua riittävästi. Epäonnistujien joukkoon voitaneen laskea myös kolme suurta: Ranska, Portugali ja Saksa.

Hallitseva maailmanmestari Ranska putosi rankkareilla Sveitsiä vastaan jo ensimmäisellä pudotuspelikierroksella. Hallitseva euroopanmestari Portugali joutui nöyrtymään samalla kierroksella Belgialle, eikä kotiinviemisiksi jäänyt muuta, kuin Cristiano Ronaldon uudet ennätykset. Ikisuosikki Saksa puolestaan kohtasi arkkivihollisensa Englannin pudotuspelien alkajaisiksi, ja Englanti näytti, että joukkueella on potentiaalia mennä vaikka päätyyn asti.

Ensimmäiseen välierään tiensä ovat selvittäneet mestarisuosikkien joukkoon useimmiten lukeutuvat Espanja ja Italia. Toisessa välieräparissa mittelevät avausottelussaan Suomelle hävinnyt Tanska ja huippuvireinen Englanti.

Espanja on jälleen näyttänyt merkkejä samasta pallonhallintaan perustuvasta, suorastaan dominoivasta pelitavasta, kuin siltä nähtiin vuosina 2008-2012. Silloin joukkue voitti perätysten kolmet arvokisat, EM-kisat vuosina 2008 ja 2012 ja vuonna 2010 maailmanmestaruuden.

Tämän vuoden kisoissa alku oli hieman yskähtelevä. Tasapeli kahdesta ensimmäisestä ottelusta ja vain yksi tehty maali. Kaikki kuitenkin muuttui Slovakiaa vastaan, kun Espanja onnistui peräti viidesti maalinteossa. Tuohonkin otteluun mahtui missattu pilkku Alvaro Moratalta. Viisi maalia Espanja teki myös Kroatiaa vastaan. Tuolloin Morata onnistui jatkoajalla saaden jälleen varmasti paljon anteeksi. Kahdessa perättäisessä EM-lopputurnausottelussa viisi tehtyä maalia on kieltämättä melkoinen myrskyvaroitus. Sveitsiä vastaan oli hankalampaa, mutta voitto tuli lopulta rankkareilla. Tuossa rangaistuspotkukilpailussa nähtiin erityisen paljon epäonnistuneita laukauksia. Espanja ei varmasti toivo enää rankkareita tulevissa otteluissaan.

Italia on ollut vakuuttava alusta asti. Se eteni alkulohkosta jatkoon täydellä pistepotilla. Italia oli Englannin lisäksi ainoa maa, joka ei päästänyt yhtään maalia omiin lohkovaiheessa.

Neljännesvälieräottelu Itävaltaa vastaan oli kuitenkin hankala, ja voitto irtosi vasta jatkoajan jälkeen lukemin 2-1. Samoin lukemin kaatui seuraavalla kierroksella Belgia, jolla kenties oli nyt viimeisiä hetkiä ottaa mestaruus tällä kokoonpanolla.

Loukkaantumisten runtelemat belgit joutuivat kuitenkin pettymään jälleen. Maailmanlistan ykkönen ei juhli mestaruutta tälläkään kertaa.

Italia sen sijaan on hävinnyt ottelun viimeksi syksyllä 2018. Puolustuspelin on oltava tiukkaa, kun Espanja vyöryttää hyökkäyksiään kohti Italian maalia. Jos joku tuon vyöryn pystyy pysäyttämään, niin Italia. Yksi suuri palanen on poissa Italian vasemmalta laidalta, kun Leonardo Spinazzola joutuu jättämään joukkueen loukattuaan akillesjänteensä edellisessä ottelussa. Keskuspuolustuksen Giorgio Chiellini sen sijaan on italialaisten onneksi pelikunnossa. Voitto ei ole helppo tehtävä kummallekaan.

Tanskan tie välieriin on ollut eittämättä värikäs, kun joukkueen tähtipelaaja Christian Eriksen sai sydäninfarktin jo ensimmäisen ottelun ensimmäisen jakson lopulla. Hänen kisansa tietysti päättyivät siihen. Suomalaisille kyseinen ottelu jäi ikuisesti mieliin myös siksi, että kyseessä oli Huuhkajien ensimmäinen arvokisaottelu. Huuhkajat vieläpä menivät ja voittivat tuon matsin Joel Pohjanpalon maalilla.

Järkyttävien tapahtumien jälkeen Tanska on saanut rivinsä koottua uskomattoman hienosti, ja on nyt täysin ansaitusti taistelemassa finaalipaikasta. Pystyisivätkö tanskalaiset jopa uusimaan liki kahdenkymmenen vuoden takaisen mestaruutensa? Siitä jäisi suomalaisillekin hyvä tarina kerrottavaksi: “Me voitimme mestarin.”

Tanskaa vastaan astelevalla Englannilla olisi mahdollisuus tehdä käsittämätön ennätys ja voittaa EM-kisat päästämättä yhtäkään maalia omiin. Lohkovaiheen jälkeen Englanti piti maalinsa puhtaana myös pudottaessaan Saksan sekä Ukrainan.

Jo tämä on ennätys, josta englantilaiset voivat olla ylpeitä. Sitä varmasti on ainakin paljon parjattu Jordan Pickford, joka lienee vihdoin onnistunut vakuuttamaan viimeisetkin epäilijät puolelleen. “Jalkapallon kotiinpaluusta” on tullut tietyissä piireissä jo jonkinlainen vitsi, mutta nyt se on erittäin lähellä. Englanti lähtee suurena ennakkosuosikkina otteluun Tanskaa vastaan. Lisäksi kaavion kanssa kävi hyvä tuuri, sillä toisella puolella olivat ennakkoon kaikki kovemmat maat. Paitsi tietysti Saksa, joka asettui Englantia vastaan heti ensimmäisellä pudotuspelikierroksella.

Englanti kuitenkin hoiteli tuon pelin mestarin elkein. Nähtäväksi jää, pystyykö joukkue tällä kertaa myös olemaan mestari, eikä vain näyttämään siltä. Englannin valmentaja Gareth Southgate osoitti tuossa ottelussa Saksaa vastaan taktista kykyään. Kokoonpano herätti kummastustakin, mutta siihen oli syynsä. Kyle Walker sekä Kieran Trippier oikealla laidalla pystyivät nollaamaan Thomas Müllerin ja ennen kaikkea Robin Gosensin, jolla oli tuohon asti menossa loistavat kisat. Samoin toisen laidan vahvasti nouseva Luke Shaw sekä hyökkäyksen luottomies Raheem Sterling onnistuivat Matthias Ginterin laidalta tekemään tuhojaan. Southgate oli tehnyt kotiläksynsä.

Kävi lopulta sitten miten tahansa, jalkapallon arvokisoissa hienoa on aina se, kun pelaajat upeilla otteillaan pelaavat tiensä katsojien sydämiin. Näissäkin kisoissa onnistujia löytyy jo ennen välieriä runsaasti.

Kuka jää kenellekin parhaiten mieleen? Saksan vasemmalla laidalla hienosti esiintynyt Robin Gosens? Englannin maalilla nollan ainakin välieriin asti pitänyt Jordan Pickford, vai Englannin kolme voittomaalia iskenyt laitahyökkääjä Raheem Sterling?

Italian laidalla uskomattoman määrän töitä tehnyt Leonardo Spinazzola? Italian keskikentällä niin hienosti pelannut Manuel Locatelli, ettei edes Marco Verrattin avauspaikka ole ollut varma? Christian Eriksenin poisjäännin myötä suurempaa roolia Tanskan keskikentällä ottanut Pierre-Emile Højbjerg, jolla on jo kolme maalisyöttöä kasassa – samoin kuin Englannin Luke Shaw’lla, joka on edelleen Jose Mourinhon kritiikin kohteena?

Pirteästi esiintynyt ruotsalainen Alexander Isak tai hänen neljä maalia iskenyt joukkuekaverinsa Emil Forsberg? Viisi maalia tehnyt Tšekin Patrick Schick, joka osui puolesta kentästä Skotlantia vastaan loistavalla kierteisellä vedolla yläkulmaan? Eikä unohdeta Portugalin Cristiano Ronaldoa, jolla on nyt läjä EM-kisaennätyksiä tilillään, muun muassa eniten tehtyjä maaleja (14, näissä kisoissa 5), eniten pelattuja otteluita EM-lopputurnauksissa (25), eniten voitettuja otteluita EM-lopputurnauksissa (12) ja niin edelleen. Uskomattomia pelaajia, joista osa on vasta matkalla huipulle.

Vielä tulevat kolme ottelua voivat tuoda paljon lisää. Minulle jäänee kuitenkin parhaiten mieleen kaksi asiaa: Pohjanpalon maali ja se kuva Paulus Arajuuresta laulamassa Maamme-laulua arvokisoissa.