Suomen A-maajoukkue teki marraskuisen tihkusateen keskellä kauan kaivatun paluun pääkaupunkiin kohdatessaan Viron ystävyysottelun merkeissä. Edellisen kerran maajoukkue on pelannut Helsingissä yli pari vuotta sitten Olympiastadionilla ja viimeisestä ottelusta Töölön jalkapallostadionilla onkin vierähtänyt jo 11 vuotta. Kamppailua seuraamaan saapunut ravintola- ja yläkatsomon yleisö saikin vastinetta sangen tyyriille (Aikuinen à 22,5 €) lipuilleen, kun kotijoukkue järjesti ehjän ja voitokkaan esityksen.
Mukiinmenevä lopetus
Ottelu noudatteli tänä syksynä päättyneiden MM-karsintojen loppuvaiheen kaavaa, jossa Huuhkajat pystyivät ilman paineita pistemenetyksistä rakentamaan omaa peliään vapautuneesti sekä luomaan liudan tuloksekkaita maalipaikkoja. Loppulukemat 3-0 olikin oikeutettu tulos pelitapahtumiin nähden. Torstain ottelu toimi kuitenkin ennen kaikkea näyttämönä päävalmentaja Markku ”Rive” Kanervan ajamille pelaajauudistuksille, joita tulevaisuuden peleissä tullaan todennäköisesti näkemään.
Ystävyysottelun kirkkaimmat tähdet Pyry Soiri ja Robin Lod esittivät hyviä yksilösuorituksia hyisessä Helsingin illassa. Tällaisia otteita ei maajoukkueen peleissä olla viime vuosina tarpeeksi nähty. Erityisesti ottelun ensimmäinen maali rakentui juuri Soirin tekemän hyökkäyspään palloriiston kautta, joka johti lopulta sijoitukseen ohi Viron maalipuita vahtineen Mihkel Aksalun. Samaten Lod oli virkeällä pelipäällä ja Kreikan liigassa dominoiva keskikenttäpelaaja palkittiin kahdella täysosumalla.
Kaikkia kolmea ottelussa syntynyttä maalia kuvaakin tapa rakentaa peliä, jossa hyökkäykset olivat kontrolloituja ja vastustaja pakotettiin tekemään omasta pelistään vaikeaa.
Laitapelaajien ahkerat nousut hyökkääjien tueksi ottelun ensimmäisellä puoliajalla olivat allekirjoittaneen mielestä ottelun parhainta antia. Suomen hyökkääjät Teemu Pukki ja Joel Pohjanpalo eivät jääneet kauas maalinteosta, mutta tässä ottelussa se jäi kuitenkin saavuttamatta.
Uusia vastuunkantajia
Kanervan ajama pelitapauudistus sisältäen kiinteän 4-4-2 muodostelman mahdollistaa uuden pelaajasukupolven sisäänajamisen joukkueeseen. Debyyttinsä A-maajoukkueeseen tehnyt Glen Kamara sai harjoitella joukkueen yhteispeliä turvallisesti kokeneempien pelaajien ympäröimänä ja tämä mahdollisti mallikkaan 90-minuuttisen. Alun varovaisuus ja pari harhasyöttöä muuttuivat loppua kohden rohkeudeksi pelata enemmän muun joukkueen kanssa yhteen. Odotettavissa onkin lisää peliaikaa Skotlannin Valioliigassa ihastuttaneelle Kamaralle.
Nuorista pelaajista Jasse Tuominen sekä Fredrik Jensen saivat myös peliaikaa ottelun toisella puoliajalla. Molemmat esittivät varmoja otteita sekä hyviä pystyjuoksuja, joista saatiin ajoittain myös rakennettua vaarallisia hyökkäyksiä. Lisää näytönpaikkoja Kanervan alaisuudessa odotettavissa myös heille.
Suomen puolustus selviytyi kelvollisesti Viron vaisusta hyökkäyspelaamisesta. Vaarallisimmat maalintekopaikat muodostuivat omassa puolustuspäässä tehdyistä harhasyötöistä, joista Suomen maalia vartioinut Jesse Joronen kuitenkin selviytyi varmasti.
Sen sijaan joukkueen kapteenin Niklas Moisanderin otteet laitapuolustajan roolissa eivät vakuuttaneet. Tästä on kuitenkin turha syyttää täysin Moisanderia, sillä pelipaikka ei lähtökohtaiselle topparille ole kovin mielekäs.
Maajoukkueen laitapuolustajien poissaolot herättävätkin kysymyksiä tulevasta. Kuinka reagoida ja täyttää Kari Arkivuon ja Jere Urosen kaltaisten pelaajien paikat tulevaisuudessa? Juha Pirisen sisääntulo toisella puoliajalla paikkasi ongelmaa, mutta ensi syksynä alkavia EM-karsintoja ajatellen tilannetta täytyy tarkkailla.
Valoa tunnelin päässä
Viroa vastaan käyty ystävyysottelu jatkoi Huuhkajien tappiottomien otteluiden putkea. Samaten tähän otteluun päättyi vuosi 2017 A-maajoukkueen osalta. Oli suuri ilo nähdä onnistumisia niin joukkue- kuin yksilötasollakin, mutta työtä on edelleen paljon tehtävänä. Tämän vuoden aikana joukkueen pelaajarotaatio on ollut laajaa ja Kamaran myötä kokoonpanossa on käynyt 43 eri pelaajaa. Toiveissa olisikin, että ennen syksyllä 2018 käynnistyviä EM-karsintoja joukkueen sitoutumista ja yhtenäisyyttä saataisiin tehokkaammaksi.
Loukkaantumisilta ei varmastikaan voida täysin välttyä, mutta mahdollinen menestyminen myös ystävyysotteluiden ulkopuolella olisi äärimmäiseen myönteistä koko maajoukkueen uskottavuuden kannalta. Tämän ottelun näyttöjen perusteella katse tulevaan näyttää kuitenkin valoisalta.
Kuva: Jani Karlsson
