Leeds Unitedin korpivaellus on ollut pitkä. Pudotus vuosituhannen alun Mestarien liigan huumasta Ykkösliigan keskikastiin tapahtui nopeasti, eikä paluu huipulle ole edennyt seuran ja kannattajien toivomalla aikataululla. Tällä kaudella Leedsillä vaikuttaa olevan ensimmäistä kertaa todelliset edellytykset tehdä paluu Valioliigaan.
Keväällä 2010 Elland Roadilla juhlittiin nousua Mestaruussarjaan. Leeds sijoittui Ykkösliigassa toiseksi ansaiten suoran nousun toiseksi korkeimmalle sarjaportaalle. Päällimmäinen tunnelma Leedsissä oli tuolloin helpotus, vaikka menneinä vuosikymmeninä oltiin totuttu huomattavasti parempaan.
Maineikkaan seuran suuret menestysvuodet sijoittuivat 1960- ja 70-luvuille. Tuolloin Don Revien luotsaamat valkopaidat olivat saarivaltakunnan kärkikastia, napaten muun muassa kaksi Englannin mestaruutta ja UEFA-cupin voiton. Vielä keväällä 1992 Leeds nappasi viimeisen mestaruuden ennen Valioliigan alkua seuraavana syksynä.
Kulunut vuosikymmen on pitänyt sisällään muutaman kauden, jolloin nousu on ollut lähellä. Italialaisomistaja Massimo Cellinon aikakausi sisälsi paljon puhetta ja sirkusta, mutta poukkoileva seurajohtaminen ei tuonut konkreettista menestystä. Ristiriitainen Cellino kauppasi seuran lopulta keväällä 2017 maanmiehelleen Andrea Radrizzanille, joka on ollut edeltäjäänsä verraten maltillisempi pomon istuimella.
Nyt alkamassa on kymmenes perättäin sesonki Mestaruussarjassa. ”Juhlakausi” halutaan päättää sarjanousuun ja kannattajien toiveet ovat korkealla. Kauden ensimmäiset ottelut ovat antaneet tukea koville odotuksille, Leeds on toteuttanut pelitapaansa hyvin, saldoten ensimmäisistä otteluistaan viisi voittoa, tasapelin ja tappion. Taustalla vaanii kuitenkin tuttuja uhkakuvia.
”Hullu” Bielsa ja menestyksen salaisuus
Argentiinalainen Marcelo Bielsa saapui kaudeksi 2018-19 Leedsin luotsiksi. Myyttisen hahmon Bielsa tunnetaan lempinimellä EL Loco eli Hullu. Erityisesti Argentiinan ja Chilen maajoukkueissa sekä Athletic Bilbaossa nimeä tehnyt valmentaja on tunnetusti muun muassa yksi Pep Guardiolan valmennuksellisista esikuvista. Hänen joukkueensa ovat tulleet tunnetuiksi taktisesta täsmällisyydestä sekä poikkeuksellisen kovasta harjoittelukulttuurista.
Bielsan kohdalla esiin nousee toistuvasti kaksi kritiikin aihetta, menestymättömyys ja joukkueiden loppuun ajaminen rankan treenaamisen vuoksi. Hän johti kotimaansa olympiakultaan Ateenassa 2004 ja kuittasi pokaaleja myös Argentiinan pääsarjassa, mutta sittemmin palkintokaappiin ei ole kertynyt juuri lisäystä. Vaikka pokaalit ovat vain osa totuutta myös valmentajien osalta, on rummutus aiheesta yltynyt vuosi vuodelta Bielsan kriitikoiden keskuudessa.
Joukkueiden loppuun treenauttaminen on asia erikseen. Myös Leedsin viime kausi päättyi mainion alun jälkeen pettymykseen, kun pelivire oli kevään tärkeimpien otteluiden koitettua kateissa ja joukkue näytti nurmella olevan jatkuvasti ratkaisevat puoli askelta vastustajiaan jäljessä. Kuluvalla kaudella Bielsan ja miehistön yhteistyön luulisi toimivan myös tältä osin.
Leedsin kokoonpano on täynnä laatupelaajia Mestaruussarjan tasolla. Viime kausien tärkeimpiin pelaajiin lukeutunut, fanien jumaloima ruotsalaistoppari Pontus Jansson lähti kesällä hieman yllättäen Brentfordiin. Janssonin ja Bielsan sukset menivät sisäpiirin mukaan ristiin viime kauden kuluessa ja tästä syystä hän ei enää mahtunut samaan pukukoppiin valmentajansa kanssa. Toinen merkittävä lähtijä oli viime kaudella 14 maalillaan joukkueen tehokkaimpana häärinyt kärkimies Kemar Roofe. Hänen tiensä vei englantilaispelaajille vähemmän tuttuun suuntaan, Belgian suurseura Anderlechtiin.
Maininnan arvoista on myös kahden suurlupauksen, Manchester Cityn Jack Harrisonin ja Tottenhamin Jack Clarken lainapestit. Molemmat Jackit nousivat viime kaudella esiin ja harppasivat uudelle pelilliselle tasolle. Harrisonin lainapestin uusiminen oli tärkeä saavutus seuran taustajoukoilta. Clarke puolestaan on Leedsin oma kasvatti, joka siirtyi kesällä 10 miljoonan punnan siirrolla Spursiin, mutta palasi tuttuun ympäristöön kehittymään kuluvan kauden ajaksi.
Bielsan merkitystä kaksikon saamiseksi ei voi vähätellä, sillä luotsi jakoi rohkeasti luottoa nuorille näiden todistettua kykynsä pärjätä fyysisesti vaativan sarjan otteluruuhkassa. Alkukauden lainamiehistä myös Arsenalista tullut Eddie Nketiah on osoittautunut laatupelajaaksi.
Leedsin tärkein pelaaja on jo muutaman kauden ajan ollut espanjalaistaituri Pablo Hernandez. Juonikas Valencian kasvatti käynnistää hyökkäyksiä, löytää syötöillään maalipaikoille hakeutuneet joukkuetoverinsa ja ennen kaikkea viimeistelee monipuolisesti. Neljättä kauttaan läntisessä Yorkshiressä pelaavan Hernandezin merkitys joukkueelleen on erittäin suuri.
Joukkueesta löytyy laatupelaajia jokaiselle pelipaikalle. Real Madridista tammikuussa saapunut Kiko Casilla kuuluu sarjan maalivahtieliittiin. Kapteeni Liam Cooperin johtama puolustus on laadukas, joskaan ei Mestaruussarjan parhaimmistoa. Oma kasvatti Kalvin Phillips juoksee ja raataa keskikentän pohjalla ottelusta toiseen. Hyökkyspäästä mainittakoon Puolan maajoukkuemies, hyökkäävä keskikenttäpelaaja Mateusz Klich sekä potentiaalinsa todellista lunastamista hakeva kärkimies Patrick Bamford.
Pahimmilla kilpailijoilla tuoretta tuntumaa Valioliigasta
Leedsin ainoa tähtäin kuluvalla kaudella on sijoittua sarjan kahden kärkeen. Tällöin nousua ei joutuisi metsästämään raastavan play off -rutistuksen kautta. Vaikka Leeds on potentiaaliltaan suurseura, on sen kilpakumppaneilla merkittävä etu taskussaan siihen nähden. Suurimmista nousijasuosikeista muun muassa West Bromwichilla, Swansealla, Cardiffilla ja Fulhamilla on kokemusta liigatasolta tämän vuosikymmenen osalta. Seuroissa tiedetään tarkalleen mitä nouseminen edellyttää, mitä sarjassa pysyminen vaatii ja miten putoajille jaettava ”laskuvarjoraha” tulisi käyttää.
Valioliigasta putoaminen on ajanut seuroja myös vaikeuksiin, merkittävästä kompensaatiosta huolimatta. Lisää asiasta voi tiedustella esimerkiksi Sunderlandin suunnalta. Leedsin pudottua pääsarjatasolta talousvaikeudet ajoivat myös sen vaikeuksiin. Tuolloin laskuvarjorahaa ei seuroille jaettu samaan tapaan.
Vaikka Valioliigaan nousevien seurojen edustajat usein painottavat, ettei sarjapaikkaa lähdetä säilyttämään keinolla millä hyvänsä, on totuus välillä toinen. Fulhamin kauden 2018-19 joukkueeseen käytettiin kertarysäyksellä runsaasti rahaa, mutta tie vei heikon kauden jälkeen takaisin Mestaruussarjaan. Leedsillä on vaikeuksien vuosista huolimatta ison seuran identiteetti, joten mahdollisen nousun koittaessa maltti ja pitkäjänteisyys voivat unohtua.
Leeds herättää seurana edelleen paljon tunteita muiden seurojen kannattajissa. Sillä on vuosien saatossa ollut niin sanottu rivalry eli kilpailuasetelma monen seuran kanssa. Valioliigan suurseurojen kannattajat eivät enää miellä valkopaitoja verivihollisikseen, mutta leedsiläiset eivät ole unohtaneet kaunojaan Manchester Unitedia tai Chelseaa kohtaan. Leedsissä odotetaan malttamattomina sitä hetkeä, kun vanhat asetelmat saadaan tapetille liigatasolla. Kenties jo ensi kaudella.
Mestaruussarja: Leeds – Derby 21. syyskuuta klo 14.30 Viaplay
Artikkelikuva – John Seb Barber
