UEFA uutisoi 17. maaliskuuta siirtävänsä miesten EM-kisoja vuodella eteenpäin maailmalla vallitsevan tilanteen vuoksi. Kuten aiemmin kirjoitin, oli tämä päätös ainoa, jonka liitto saattoi nykytilanteessa tehdä.
Vaikka tilanne on sama jokaiselle maalle, väkisinkin fanit alkavat ajatella, onko tämä siirto hyödyksi vai haitaksi heidän joukkueelleen. Huuhkajien kannalta tilanne on kaksipiippuinen. Toisaalta mahdollisuuksia on monia, mutta ne kääntyvät myös herkästi uhkakuviksi.
Ensimmäisenä tulee väkisinkin mieleen riski nykyisen tuloskunnon ylläpitämisestä. Pöllölauma liitää tällä hetkellä niin kovassa myötätuulessa, että se olisi varmasti lähtenyt kisoihin itseluottamusta täynnä ja usko omiin kykyihin aivan tapissa. Vuosi on pitkä aika jalkapallossa, ja tilanne voi kesään 2021 mennessä kääntyä kummin päin tahansa. Huuhkajat voivat hioa yhteispeliään ja tuloskuntoaan vieläkin paremmaksi, samalla kun systeemiin ajetaan sisään uusia pelaajia ja variaatioita, jotka antavat joukkueelle entistä paremmat eväät yllätykseen. Päävalmentaja Markku Kanervakin totesi tämän antavan joukkueelle vain vuoden lisäaikaa valmistautumiseen.
Vuosi on kuitenkin pitkä aika pitää momentumia yllä, ja yhtä lailla mahdollista on, että uudet taktiset kokeilut eivät osu nappiin, pelaajien henkinen jaksaminen alkaa rakoilla tai käy jotain muuta, joka vaikuttaa negatiivisesti ensi syksyn maaotteluiden tuloksiin. Tämä voisi aloittaa kierteen, joka pahimmillaan johtaisi siihen, että Huuhkajat aloittavat EM-kisat tappiokierteessä itseluottamus murennettuna.
Riven luoma systeemi on kuitenkin pelaajilla selkäytimessä ja henki joukkueessa on niin vahva, että on vaikea uskoa heikkojenkaan tulosten täysin romuttavan nykyisen pelaajiston uskoa omiin kykyihinsä. Siksipä mielenkiintoisempi kysymys koskeekin pelaajia itseään.
Karsinnat päättäneen joukkueen keski-ikä oli 27,8 vuotta. Maajoukkue on siis keskiarvoltaan urheilijan optimi-iässä, eikä tähän suuria heilahduksia vuoden aikana saada. Ainoaksi vanhemman polven pelaajaksi voitaneen laskea kapteeni Tim Sparv, joka sai helmikuussa 33 vuotta mittariin. Sparvilla onkin täysi työ pitää itsensä kunnossa tulevaa arvoturnausta varten. Vielä kimurantimman tilanteesta tekee se, että pohjanmaalaisen sopimus Midtjyllandin kanssa päättyy kesällä, eikä jatkosta ole vielä tietoa.
Joukkueen avainpelaajiin pitkään lukeutuneen miehen peliaika on – toki myös loukkaantumisten siivittämänä – alkanut pudota, ja arvokisoja ajatellen olisi elintärkeää, että Sparv saa pelata ensi kaudella mahdollisimman paljon. Kesällä edessä oleva seuravalinta saa siis entistä tärkeämmät mittasuhteet kisojen siirtymisen myötä.
Muista avainpelaajista topparipari Joona Toivio – Paulus Arajuuri, Lukas Hradecký sekä Teemu Pukki ovat saavuttaneet kauden päätteeksi 30 ikävuoden rajapyykin. Vaikka jalka saattaakin alkaa pikkuhiljaa painaa, en usko, että vuosi lisää vaikuttaa merkittävästi kenenkään suorituskykyyn. Isoimpana kysymysmerkkinä lieneekin Pukin ensi kauden seura. Norwichin mahdollisesti pudotessa mestaruussarjaan miestä varmasti houkuttaisi tarttua jonkin Valioliigaseuran syöttiin kesän markkinoilla. Huuhkajille Pukin juuttuminen Valioliigaseuran vaihtopenkille olisi kuitenkin kaukana optimitilanteesta, joten myös kotkalaisen kesän ratkaisut voivat näytellä suurta roolia.
Toisaalta myös vastakkaisella laidalla on jännitettävää. Maajoukkueelle jo elintärkeiksi palasiksi kehittyneet Glen Kamara ja Robin Lod ovat vasta tulossa parhaaseen ikään jalkapalloilijoina, ja etenkin Kamaran kohdalla kehitysloikka saattaa edelleen olla hyvin suuri. Lisäksi Saksassa operoivat Joel Pohjanpalo ja Fredrik Jensen ovat vielä maajoukkueen nuorempaa kaartia, joilta voi odottaa kehitysaskelia kuluvan kalenterivuoden aikana. Miehet lisäksi taistelevat niistä kahdesta avauskokoonpanon paikasta, jotka eivät vielä näytä lukkoon lyödyiltä. Etenkin Pukin kärkiparin rooli etsii vielä vakituista valloittajaansa, ja nuorilla hyökkäyspään pelaajilla on varmasti motivaatio korkealla syksyllä alkavalla kaudella.
Lisäksi maajoukkueen taustalta on vielä nousemassa mielenkiintoinen joukko suomalaispelaajia, joihin lukeutuvat mm. Marcus Forss ja Aapo Halme sekä Will Jääskeläinen. Kaikkien urakaari näyttää tällä hetkellä jyrkästi ylöspäin, ja onkin mahdollista, että EM-kisojen alkuun mennessä olemme todistaneet uuden Huuhkajapolven esiinmarssia.
Kaiken kukkuraksi Kanerva saa vuoden lisäaikaa tarkkailla Roman Eremenkon esityksiä ja tilannetta, mikä varmasti helpottaa päätöksen tekemistä keskikenttäpelaajan suhteen.
Myös muilla mailla kysymyksiä auki
Samalla on huomioitava, ettei Huuhkajat ole ainoa joukkue, johon tilanne vaikuttaa. Esimerkiksi Belgian kultaisen sukupolven runko alkaa väistämättä vanhentua, ja alakerran kokeneille luutijoille vuosi lisää ei varmasti vauhtia kohenna. Tästä huolimatta lähtee se kuitenkin ennakkosuosikkina lohkoonsa ensi vuonna, kävi vuoden aikana mitä vain.
Suomelle kiinnostavampaa on seurata Venäjän ja Tanskan tilannetta. Molempien joukkue on jo suhteellisen iäkäs (molempien keski-ikä yli 28), mikä tarkoittaa, että osalla pelaajista ura saattaa olla jo laskusuunnassa. Tämä saattaa tarjota Suomelle iskun paikan tulevana vuonna. Esimerkiksi Tanskan runkopelaajista Kasper Schmeichel ja Lasse Schöne ovat Sparvia vuotta vanhempia. Lisäksi joukkueen onnistumiset ja epäonnistumiset kulminoituvat pitkälti pelintekijä Christian Erikseniin, jolla on takanaan hyvin vaikea kausi. Toinen yhtä laskusuhdanteinen kausi Eriksenille tietäisi todellisia ongelmia Tanskan pallolliselle pelaamiselle.
On siis pidettävä mielessä, että vaikka turnauksen siirto aiheutti myös varjokuvia Huuhkajien ylle, on mahdollisuuksia ja potentiaalia vähintäänkin yhtä paljon. Ja kuten urheilussa yleensä, tulemme saamaan vastauksia kysymyksiimme vasta reilun vuoden päästä, mutta siihen asti kaikki on pelkkää spekulaatiota. Kävi miten kävi, Huuhkajat-kannattajilla on edessään mielenkiintoiset 15 kuukautta. Vaikka maailmassa jylläävät nyt urheilua suuremmat ja tärkeämmät asiat, jäämme innolla odottamaan, kuinka tämä poikkeustilanne vaikuttaa maajoukkueeseen ja sen ympärille kohonneeseen buumiin.
Kuten paavi Johannes Paavali II asian aikoinaan muotoili, kaikista maailman vähämerkityksistä asioista jalkapallo on merkityksellisin.
