Mixu Paatelainen – The Fighting Big Finn
Kirjoittanut Jukka Lyytikäinen, Tammi 2024
Mixu Paatelaisen legenda elää Suomessa vahvasti yhdessä kuuluisan joulukuusen kanssa, mutta hänen urotyöt Skotlannissa ja muualla maailmassa ovat isolle yleisölle yhä melko tuntemattomia. The Fighting Big Finn avaakin Paatelaisen uravaiheita pikkupojasta nykyhetkeen.
Paatelaisen yli 20 vuotta kestäneeseen pelaajauraan jalkapallon ammattilaisena kuuluu mm. seuraavat saavutukset: 174 maalia 618 virallisessa ottelussa, yhteensä 950 000£ siirtosummia 80-90-luvulla, Suomen maajoukkueen kapteeni sekä esimerkiksi nousu Boltonissa Valioliigaan.
Valmentajana hän on myös toiminut jo vuodesta 2005 asti. Valmennusura on sisältänyt mm. stintit Suomen, Latvian ja Hongkongin maajoukkueissa, eri skottiseuroja, Thaimaan Ubon UMT United sekä kotimaassa pestit Tepsin ja HIFK:ssa peräsimissä.
Kirjan parasta antia on kun Mixun kautta pääsee kurkistamaan hänen uranalkuvaiheiden aikaisiin brittiläisiin pukukoppeihin 90-luvun taitteessa. Managerin ”hair dryer treatment”, nyrkkitappelu Vinnie Jonesin kanssa tai miten amatöörimäistä huippu-urheilijoiden elämäntavat ja jopa valmennus vielä silloin oli. Mixun kokemukset antavatkin hyvää peilauspintaa mielikuvaan nykyaikaiseen toimintakulttuuriin. Hänen pelaajaurallaan miehet olivat kuin kalliovuoria; kovia, jykeviä ja armottomia.
Valmentajaurasta puhuttaessa erityisen herkullista onkin kaikki teksti maajoukkueesta ja joulukuusi-formaatiosta. Miten joulukuuseen päädyttiin, ja miltä se taas tilastojen kautta näyttäytyi valmentajalle. Kannattajat myös helposti unohtavat, ettei silloin Suomen maajoukkueelle ollut kuitenkaan sitä laatua mitä Rivellä oli. Myös Paatelaisen valinta ottaa Pukki piikkiin sai aikanaan valtavan kritiikkiryöpyn. Jälkiviisaana on Pukinkin kohdalla helppo nähdä, että kyse oli vain silloinkin pelaajan luonnollisesta kasvutarinasta.
Kuvailevin viesti Mixun tarinassa on ollut hänen selkeä halu olla paras, kuinka hän on aina halunnut tehdä maaleja sekä hänen loputon usko työntekoon. Se kertoo varmasti hyvin totuudenmukaisesti Paatelaisen taistelutahdosta ja sisukkuudesta olla aikansa huipulla. Nämä nuorella iällä opitut teesit ovat myös olleet selkeästi muokanneet hänestä sen valmentajan, jota hän tänä päivänä yhä on.
On myös ilahduttavaa nähdä kuinka mutkatonta Paatelaisen suhtautuminen ammattijalkapalloilun vuoristoratamaiseen heittelyyn on. Esimerkiksi valmentajana uutisotsikoissa Paatelainen on saanut aina ”dramaattiset potkut” tai asioita on kuvattu muilla vastaavia termeillä. Paatelaisen maailmassa kuitenkin potkujensaantiin on aina syy ja sitten asiat vain johdonmukaisesti ovat tapahtuneet. Siinä on iso ero tavalliseen työelämään. Kuinka moni meistä esimerkiksi olisi valmis avaamaan vastaavia asioita kirjan kansiin?
Parhaimmillaan kirja kiinnostaa ja huonoimmillaan turhauttaa. Mixu on persoonana äärimielenkiintoinen, mutta olisiko asioita kuitenkin voinut kaivaa vielä syvemmin? Henkilökohtaisesta elämästä tai läpikäydyistä tunteista kirjassa puhutaan vain vähän. Kerronta keskittyykin enemmän uravaiheiden listaamiseen kuin reflektointiin. Olisi ollut äärimielenkiintoista kaivautua vielä tarkemmin ajatuksiin tapahtumien takana. Miksi Mixusta tuli juuri sellainen kuin hän on, tai miksi juuri tämä valinta on tehty tai millaisia tunteita missäkin tilanteessa on käyty.
Kirjassa on harmillisesti myös kerronnallisia haasteita. Elämänkerta perustuu luonnollisesti Paatelaisen omiin tarinoihin, mikä näkyy tekstissä välillä aavistuksen monotonisena toistona. Toistuvat sanat ja ajatukset puuduttavat lukijaa ja luovat päähenkilöstä yksioikoisen mielikuvan. Myös valinta hyppiä kronologisessa kerronnassa eteen ja taakse tekee tarinasta paikoittain todella sekavan. Tässä olisi toivonut tarkempaa työtä niin kirjailijalta kuin kirjan kustannustoimittajaltakin.
Byyri haastatteli Mixu Paatelaista ja kirjan kirjoittajaa Jukka Lyytikäistä Apollo Sports Barissa torstaina 22.8. kirjan julkaisutilaisuudessa. Haastattelusta tehty video löytyy kokonaisuudessaan alta.
Valitettavasti tekniset ongelmien takia ensimmäiset 6 minuuttia ääni on aavistuksen heikko, mutta onneksi asia saatiin korjattua samalla kun Mixu pääsi vauhtiin.
