Mikä ihmeen CONIFA? Kesäkuun EM-kisoissa Saamenmaa väänsi Abhasiaa ja Padaniaa vastaan – Jarkko Lahdenmäki kertoo, mistä on kyse

Jalkapalloilevan maailman huomio on viimeisen kuukauden aikana keskittynyt lähinnä naisten MM-kilpailuiden ja Copa American kaltaisiin spektaakkeleihin. Kesäkuun alussa saatiin maaliin kuitenkin myös hieman erikoislaatuisempi kansainvälinen turnee.

Kun Dmitrii Zhukov vihelsi kesäkuun yhdeksäs päivä pilliinsä ottelun päättymisen merkiksi, ei uudeksi Euroopan mestariksi kruunattu Saksaa, Ranskaa tai Espanjaa – tällä kertaa pokaalia nosteli Etelä-Ossetia.

Näiden ”EM-kisojen” takana oleva organisaatio ei ollut nimittäin UEFA, vaan CONIFA, jolta tapahtuma on itsestään selvästi saanut nimensäkin. Se hallinnoi sellaisten alueiden ja väestöryhmien jalkapallotoimintaa, joita FIFA ei ole vielä syystä tai toisesta tunnustanut jäsenekseen. ConIFA European Football Cup lanseerattiin vuonna 2015, kun sen edellisenä vuonna ensimmäisen kerran pelattu maailmanlaajuinen versio osoittautui menestykseksi. Tämän vuoden versio mukaan lukien se on järjestetty nyt kolmeen otteeseen.

Osallistujat ovat tähän mennessä edustaneet hyvin erilaisia taustoja; onneaan ovat käyneet kokeilemassa esimerkiksi Yhdistyneiden Kuningaskuntien hallintovallan alle kuuluva Mansaari, romanitaustaisista pelureista kasattu joukkue ja turnauksen kestomenestyjä Padania, joka edustaa nimensä mukaisesti tuota Italian pohjoista aluetta.

Juuret ulottuvat nykyformaattia pidemmälle

Vaikka CONIFAn lipun alla on siis kisailtu vasta puolisen vuosikymmentä, on vastaavia turnauksia pelailtu toki ennenkin jalkapallon suurempien kattojärjestöjen valvovien silmien ulottumattomissa. Vuonna 2006 ensimmäisen kerran järjestetyssä VIVA World Cupissa voiton onnistui nappaamaan tänäkin vuonna mukana ollut ”Saamenmaa”, joka kaatoi finaalissa Monacon täpärin 21-1 -lukemin.

Kaikki seuraavat iteraatiot ovat onneksi olleet urheilullisesti hieman tasaisempia, eikä vastaavaa dominanssia ole ainakaan tuloksellisesti nähty uudelleen. Aiemmin mainittua Padaniaa voinee kuitenkin pitää valtiottomien joukkueiden suurvaltana, sillä kolmen VIVA-kullan lisäksi se vei mestaruuden kaksissa ensimmäisissä CONIFAn EM-kilpailuissa.

MM-kultaa ei kukaan ole vielä kuitenkaan mainitun organisaation alaisuudessa onnistunut uusimaan, sillä ensimmäiset kolme mestaruutta matkasivat järjestyksessä Nizzaan, Abhasiaan ja Karpaateille.

Tällä kertaa mukana jälleen suomalaisväriä

Saamenmaan riveistä löytyi näissäkin EM-kilpailuissa suomalaisittain mielenkiintoisia nimiä. Muun muassa Rovaniemen Palloseuraa ja Helsingin IFK:ta urallaan edustanut Jarkko Lahdenmäki luuti nimittäin joukkueen takalinjoilla, ja joukkueen ainokaiseksi jääneessä voitossa osui kahteen otteeseen Samuli Laitila. Artsakhin turnauksessa saamelaisten nimilistaan kuului myös utsjokelaistaustainen ja niin ikään HIFK:n paitaa urallaan kantanut Jirijoonas Kanth, joka on edustanut joukkueen värejä myös ainakin vuoden 2014 kisoissa.

– Meidän kolmen lisäksi mukana oli vielä kaksi suomalaista, oma pikkuveli Joona Lahdenmäki ja Jari Barsk, vanhempi Lahdenmäki kertoo.

– Itse pelasin ensimmäistä kertaa joukkueen mukana vuoden 2016 MM-kilpailuissa. Päädyin porukkaan vähän sattumalta, kun Jirijoonas oli kuullut, että olen saamelaistaustainen ja houkutteli mukaan. Aika sokkonahan siinä lähdettiin ensimmäisen kerran kokeilemaan, mutta oli kyllä tosi hyvä kokemus ja siitä sai itsekin kovasti buustia omaan pelaamiseen, Lahdenmäki selventää.

Vielä viime kaudella HIFK:ta edustanut Lahdenmäki on tällä hetkellä omasta päätöksestään ilman seuraa. Helsingissä jatkaminen oli yksi vaihtoehto, ja pöydältä löytyi myös tarjous esimerkiksi Oulusta. Kokenut toppari päätti kuitenkin vielä jättää oven avoimeksi – mitään periaatepäätöstä lopettamisen suhteen hän ei ole tehnyt.

– Katsellaan, jos jokin omiin kuvioihin sopiva tilaisuus sattuisi kohdalle. Olen kuitenkin pitänyt itseni kunnossa, ja siinäkin mielessä tämä CONIFAn turnaus oli hyvä juttu.

”Turnauksen taso on mielestäni kova”

Kovin pitkällisesti pelaajat eivät ennen pelien alkamista ehdi tutustua; Lahdenmäkikin lähinnä hyppäsi koneeseen, suuntasi turnauspaikalle ja veti nappulakengät jalkaan.

–  Suoraan paikan päälle joo, yhdet treenit ehdittiin vetää. Puhuttiin kyllä, että jatkossa olisi hienoa, jos pystyttäisiin valmistautumaan vähän pitkällisemmin, Lahdenmäki kertoo.

Itse turnauksesta Lahdenmäellä on lähinnä hyvää sanottavaa, vaikka aivan täydellisyyteen nuorehko organisaatio ei ole vielä ymmärrettävästi yltänyt.

– Turnauksen taso on mielestäni kova. Yleisesti ottaen vertautuu ehkä kotimaiseen Ykkösdivariin, mutta yksilötasolla näkyy tietysti paljon vaihtelua. Jotkut pelaajat ovat korkeintaan kakkosdivaritasoa, mutta vaa’an toisella puolella on sitten tosi kovia jätkiä. Aiemmissa kisoissa pelasi esimerkiksi kaveri, joka oli vielä pari kautta aiemmin ollut BATE:n mukana Mestareiden liigassa.

–  Organisointi toimii sekin hyvin ja fasiliteetit ovat hyvällä tolalla. Päästadion veti kolmisentoista tuhatta ihmistä ja esimerkiksi kaikki pukukopit oli vedetty turnausta varten ihan uusiksi. Ei näillä seuduilla varmaan liikaa vastaavia juttuja järjestetä, joten paikallisetkin olivat ymmärrettävästi aika innoissaan; peliasut päällä liikkuessa ei jäänyt kyllä huomiotta.

– Kyllä tähän oli ihan tosissaan panostettu, avajaisetkin olivat kunnon spektaakkeli artisteineen ja ilotulituksineen. CONIFA ottaa tämän ilmeisen tosissaan. Jos jotain kritisoitavaa pitää löytää, niin pienemmät kentät olisivat voineet olla vähän paremmassa kunnossa. Pari joukkuetta jäi myös ilmeisesti ennen turnausta pois, minkä takia kolmen joukkueen alkulohkoista tuli neljän joukkueen lohkoja. Sen takia pelejä oli turnauksen kestoon nähden kyllä suoraan sanottuna liikaa, ja palautuminen jäi vajaaksi, Lahdenmäki avaa.

Saamen turnausmenestys jäi kehnonlaiseksi

Vaikka Saamenmaan joukkue oli Lahdenmäen mukaan kovempi kuin ehkä kertaakaan aiemmin, ei se onnistunut tänä vuonna voittamaan kuin viimeisen ottelunsa, mikä ehkä kertoo CONFIFAn turnausten nousussa olevasta tasosta.

Toisesta arvontakorista itsensä ennen pelien alkamista löytänyt Saamenmaa kohtasi alkulohkossa Albanian ja Kreikan rajaseutujen Chamerian, Abhasian sekä turnauksen isännöineen Artsakhin tasavallan. Vuonna 2006 menestystä maistamaan päässyt Saamenmaa on sekin päässyt aiemmin toimimaan turnauksen järjestäjänä, sillä CONIFAn MM-kilpailut pelattiin viisi vuotta sitten Ruotsin Östersundissa.

Ensimmäisessä ottelussa isännät osoittautuivat saamelaisia vahvemmiksi lukemin 3-2, eivätkä kaksi seuraavaa ottelua osoittautuneet sen helpommiksi, sillä Chameria ja Abhasia latoivat yhteensä viisi osumaa taakse ilman vastinetta Saamenmaan hyökkäysosastolta.

– Eka matsi oli silti tosi hyvä, pistettiin isännille kovasti kampoihin. Vaikka tuomaritoiminnasta jäi ehkä vähän jossiteltavaa, ei se siihen lopulta kaatunut. Vaikka meilläkin oli tällä kertaa hyvä jengi, niin myös vastustajien taso oli tänä vuonna tosi kova. Kärsittiin pari aika isoa loukkaantumista, mikä sekin vaikeutti kyllä menestymistä, Lahdenmäki huokaa.

Alkulohkon tappioputki jatkui ensimmäisessä sijoitusottelussa, jossa Padania vei ottelun nimiinsä tylysti 4-0. Jumbofinaalissa Laitila ja Benjamin Zakrisson pitivät kuitenkin maaleillaan huolen siitä, että saamelaiset saivat päättää turnauksen voitokkaasti; Romanian unkarilaisvähemmistöä edustanut Székelymaa kaatui Laitilan voittomaaliksi jääneellä kimmokkeella 3-2.

Turnauksen vei lopulta mainitusti Etelä-Ossetia, joka kaatoi finaalissa Länsi-Armenian niin ikään 3-2 lähes täyden katsomon edessä.

Kuva: Artsakh Press.



Byyri.com