Artikkeli tarjoaa läpileikkauksen Liverpoolin viime kauteen, siirtää katseensa tulevaan
sesonkiin kertomalla mistä lähtökohdista siihen lähdetään, sekä käy läpi sen, mitä Liverpoolin
kuluneesta kesästä tarvitsee tietää.
Vaikka Valioliiga-kauden päätöksestä on kulunut jo lähes kolme kuukautta, takasivat sekä Copa America, Afrikan mestaruusturnaus että naisten MM-kisat sen, että tänäkin kesänä huipputason
jalkapallosta saatiin nauttia aina heinäkuun jälkipuoliskolle. Uusi kansainvälinen kausi on myös jo alkanut, kun ensimmäiset seurat ovat jo aloittaneet karsintaurakkansa eurokentillä.
Myös Liverpoolin tuleva kausi häämöttää jo lähellä, sillä 4. elokuuta pelattavan Community Shieldin jälkeen hallitsevat Euroopan mestarit liikuttavat palloa keskiympyrästä ensimmäistä kertaa
Valioliigassa ensi perjantaina 9. elokuuta, Teemu Pukin Norwichin isäntänä. Onkin siis oiva tilaisuus tarkastella Anfieldin isäntien viime kautta, tulevaa kautta sekä kuluvaa kesää.
Täydellinen kausi
Kausi 2018/2019 ei olisi Liverpoolilta juuri mennä paremmin. Tämä siitäkin huolimatta, että jo liian kauanhimoittu Valioliigan hopeinen palkintokannu jäi harmittavasti vain yhden pisteen päähän
historian suuripisteisimpään kakkossijaan päätyneen kauden jälkeen. Kaudesta on silti otettavana mukaan ensi kaudelle vain ja ainoastaan positiivisia asioita.
Maaliahneena joukkueena Jürgen Kloppin aikana tunnettu Liverpool onnistui edellisen kesän aikana hiomaan tasapainoa pelaamiseensa. Uutta veräjänvartijaa oli seuraan kaivattu kuin sateita, Saharassa ja brassivahti Alisson täyttikin tuon roolin paremmin kuin kukaan uskalsi etukäteen
toivoa. Yhdessä maailman parhaan topparin – Virgil van Dijkin – kanssa he komensivat lopulta jopa koko liigan parasta puolustusta Liverpoolin päästässä koko kaudella vain 22 maalia. The Redsin nappikauden taustalla olikin täyttä kevlaria ollut puolustus, eikä liigan pelottavin hyökkäys, kuten moni ennen kautta uumoili.
Ottaen huomioon, että näiden kahden johtohahmon ohjastamana merseysideläiset laukkasivat Valioliigan historian kolmanneksi suurimpaan pistepottiin (häviten vain tämän ja viime kauden
Manchester Citylle), ei kautta voi pitää kuin täysosumana, käänteli ja väänteli sitä miten päin tahansa.
UCL-mestaruus oli helpotus Kloppille
Lähes täydellisyyttä hipovaa Valioliiga-sesonkia säesti kuin Georg Friedrich konsanaan isokorvaisen
europytyn nosteleminen kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna. Takellellen alkanut ja jopa yllättävänkin heikkojen esitysten sävyttämä lohkovaihe saavutti kliimaksinsa, kun Pool viimeisellä
kierroksella varmisti pudotuspelivaiheeseen etenemisen, kiitos jälleen kerran maalivahtinsa Alissonin. Tämän jälkeen seurasi dominointia vieraskentällä Münchenissä sekä totaalinen ylikävely
Portoa vastaan. Todellisen huippunsa seuran matka finaaliin saavutti kuitenkin ikimuistoisessa Anfieldin illassa Barcelonaa vastaan ottelussa, jonka on oltava yksi kaikkien aikojen nousuja
Mestarien liigan historiassa.
Finaali Tottenhamia vastaan ratkesi harmillisesti kyseenalaiseen pilkkuun, mutta se ei lainkaan vähennä Liverpoolin täydellisen puolustamisen merkitystä, saatika seuran koko kauden kestänyttä
matkaa finaaliin. Eikä se myöskään ole pois kannattajilta, jotka ovat odottaneet uutta pokaalia monen monta pitkää vuotta. The Reds ansaitsi isokorvaisen pokaalinsa, ja voi suurella ylpeydellä tuntea olevansa Euroopan paras seura ainakin pitkälle ensi kevääseen asti.
Mestarien liigan pytty oli myös helpotus Jürgen Kloppille, joka seuraan tullessaan lupasi palauttaa pokaalit Anfieldille. Vaikka Kloppin prosessi ei enää paremmin voisi sujuakaan, ja kausi kaudelta pelaamisessa on nähty selviä parannuksia, on jalkapallon maailma silti armoton – sekä fanit että
omistajat vaativat voittoja. Uskon, että ensimmäinen mestaruus antoi myös uskoa seuraa ympäröiville ihmisille Kloppin prosessiin, Kloppille itselleen helpotuksen henkäyksen monen hävityn finaalin jälkeen ja lisäsi seuran kiinnostavuutta entisestään pelaajien keskuudessa.
Joko jo ensi kaudella?
Mutta mitä sitten tällaisen kauden jälkeen? Luonnollisestihan ainoa parannus tuloksellisesti olisi sekä Mestarien liigan että Valioliigan voittaminen. Mutta tämän vaatiminen olisi toki sama kuin vaatisi Usain Boltia alittamaan oman 100 metrin maailmanennätyksensä uudestaan jokaisessa kilpailussa.
Vaikka nyt onkin Liverpoolin seurajohdolla sekä kannattajilla oikea aika vaatia pokaaleja, on molemmissa leireissä osattava myös katsoa tulosten taakse, seuran kokonaisvaltaisen kehittämisen suuntaan. The Redsin tärkein tavoite on nyt palata kestomenestyjäksi sekä Englannissa että Euroopassa ja samalla lunastaa jälleen paikkansa keskustelussa maailman parhaasta jalkapalloseurasta.
Tämä vaatii – pokaalien voittamisen lisäksi – sitä, että Liverpool pelaa
viikosta toiseen sillä tasolla, jota maailman parhaalta seuralta voi odottaa, ja pystyy myös huonompana päivänä kaatamaan lähes minkä tahansa joukkueen. Se edellyttää tasaisen varmaa
suorittamista läpi kauden – ja kaudesta toiseen. Lisäksi tarvitaan äärimmäisen laadukasta työtä myös kentän ulkopuolella.
Kaikki edellytykset tähän on. Kloppilla on hyvien tulosten myötä työrauha seuran peräsimessä, peli on selvästi saksalaisen aikana kehittynyt kausi kaudelta ja seura on siirtomarkkinoilla onnistunut
kenties parhaiten koko jalkapallomaailmassa viimeisten vuosien aikana. Kehitys kuitenkin loppuu
tyytyväisyyteen, eivätkä Poolin suurimmat kilpailijat lepää laakereillaan; niinpä ei siis
Liverpoolkaan voi talviunisen otson tapaan uinua onnensa ohi. Töitä on tehtävä aamusta iltaan ja päivästä toiseen, jotta kilpakumppaneihin kiritty etumatka myös säilytetään.
Odottavista asetelmista uuteen kauteen
Liverpoolin kesä on ollut uutispuolella melko hiljainen. Mainittavimpia urotekoja ovat olleet Ballon d’Or -ehdokkaan Sadio Manen selviytyminen Afrikan mestaruuskisojen finaaliin, Alissonin ja Roberto Firminon kruunaaminen Copa American voittajiksi, Benjamin Buttonin lailla ikääntyvän
James Milnerin nousu (jälleen kerran) joukkueen sisäisten kuntotestien voittajaksi ja nuoren RhianBrewsterin hienot otteet harjoituskaudella. Niin ikään siirtorintamalla on ollut hiljaista, seuran keskittyessä lähinnä kaventamaan rinkiään päästämällä muutaman rotaatiopelaajan lähtemään ja tuomalla sisään tulevaisuutta nuorten Sepp van der Bergin ja Harvey Elliottin
muodossa.
Seura näyttääkin olevan tällä hetkellä todella seesteisessä tilassa ja luottavan nykyiseen
kokoonpanoonsa, eikä nimekkäitä lähtijöitä tai tulijoita enää tämän kesän aikana todennäköisesti. nähdä Jopa huhupuolella on ollut viime ajat hiljaista, mikä kertonee siitä, että Klopp on tyytyväinen pelaajiin, joita hänellä on käytössään. Jos uusia naamoja Melwoodin harjoituskeskuksessa vielä kesän aikana nähdään, lienee tulija monipuolinen hyökkäyspään pelaaja, joka pystyy antamaan lepoaikaa kenelle tahansa nimekkäästä kärkikolmikosta. Tämän
puolen ratkaisut riippuvat paljon siitä, kuinka paljon saksalaisluotsi uskaltaa laskea nuorten Divock Origin ja Brewsterin varaan sekä jäävätkö lainalta palanneet, mainiosti viime kaudella esiintyneet Ryan Kent ja Harry Wilson seuraan ensi kaudeksi.
Kaiken kaikkiaan Anfieldillä lähdetään siis uuteen kauteen erittäinkin rauhallisista tunnelmista. On toki vaarana, että tämä on mukavoittanut pelaajia hieman liikaa, mikä tietäisi ongelmia alkukaudella, mutta yhtä lailla on mahdollista, että se kertoo vain siitä, että joukkue on hitsaantunut vain entistä enemmän yhteen ja on valmis nostamaan tasoaan entisestään.
Yksi asia on kuitenkin varma: Vaikka seuran tavoite on pitkän aikavälin rakentamisessa, on se nyt tilassa, jossa siltä on pystyttävä vaatimaan pokaaleja vuodesta toiseen. Mestarien liigan voitto
osoitti, että tämä nippu pelaajia voi voittaa mitä tahansa, ja varmasti myös lisäsi pelaajien itseluottamusta voittamisen suhteen. Pitkän kauden aikana voi kuitenkin tapahtua mitä hyvänsä, ja kuten edellinen Valioliigan kausi osoitti, voi sesonki olla nappisuoritus, vaikkei ultimaattista
palkintoa tulisikaan. Jo tässä vaiheessa kesää tiedämme kuitenkin varmaksi sen, mikä on yhden kauden tähtäimellä Liverpoolin päätavoite.
Ja se on Valioliigan mestaruuspokaalin tuominen Anfieldille.
