Kiovan sunnuntai-ilta paitsi piti MM-karsinnan elossa, osoitti se samalla Huuhkajien olevan oikealla tiellä kesän EM-kisoja ajatellen.
Ukraina aloitti keskiviikkona MM-karsinnat hakemalla arvokkaan vierastasapelin Pariisista. Ukrainan pelaajat, valmennus ja lehdistö toitottivat ennen Suomea vastaan pelattua kohtaamista, että kaikki muu kuin voitto vetäisi tuon uroteon viemäristä alas.
Lopulta siinä kävi juuri niin. Nuori Kiovan Dynamon puolustaja Vitaly Mykolenko laittoi lisäajalla hanan täysille kömpelöllä puolustamisellaan ja tiskialtaan tulpan otti paikoiltaan Teemu Pukki, joka rankaisi yhdestätoista metristä upottamalla kolmannen karsintamaalinsa.
Samalla Huuhkajien näkövinkkelistä katsottuna MM-karsinnan maaliskuun pelit täyttivät minimitavoitteen. Kaksi pistettä pitää haaveet MM-lopputurnauksesta elossa ja jättää kaikki ratkaisut syksyn peleihin.
Kukaan ei pääse Markku Kanervan pään sisään, joten on täysin mahdotonta arvailla kuinka paljon tämän viikon pelien aikana ajatukset ovat olleet kesän EM-kisoissa, mutta nyt tästä eteenpäin ei tarvitse arvailla. Jokainen peli, jokainen harjoitus, jokainen pelaajavalinta, jokainen kommentti ja jokainen ele on valmistautumista kesäkuiseen sukupolvien unelman toteutumiseen.
Ja mikä parasta, sunnuntain ottelu osoitti, että Suomi tulee olemaan ensikertalaisuudestaan huolimatta kaikkea muuta kuin heittopussi EM-viheriöllä. Kiovassa vastassa oli täysin Tanskaan sekä Venäjään verrannollinen maajoukkue omalla kotikentällään ja silti Suomi haki tuloksen. Ja haki sen vielä varamiehisenä.
Maailmanluokan vastaiskujoukkue
Aloitetaan niiden positiivisten asioiden läpi käyminen Huuhkajien pelirohkeudella. Huuhkajat kun eivät tälläkään kertaa FIFA-rankingeja tuijotelleet vaan aloittivat keskiviikkoillan tapaan erittäin väkevästi ja ennakkoluulottomasti. 5–3–2 saattaa näyttää paperilla negatiiviselta, mutta uskallus pitää palloa ja luoda tilanteita on tällä hetkellä huikealla tasolla. Sellaista asiaa kuin epäonnistumisen pelko on mahdotonta havaita.
Erityisen silmiin pistävää päättyneen viikon karsintaotteluissa on ollut Huuhkajien kyky kääntää peli nopeasti syvältä omalta alueelta omaksi maalintekotilanteeksi. Tässä ollaan oltu hyviä jo pitkään, mutta vuonna 2021 on nähtävästi saavutettu next step.
Kun vastustajan muoto on hajalla Huuhkajien päädyssä ja pallo päätyy suomalaispelaajan jalkaan, on Teemu Pukki aloittanut juoksunsa ylös jo toissa torstaina. Pystysyöttö juoksulinjalle, kärkipari tekee juoksuliikkeen repien vastustajan toppareita ja antaen yksi vastaan yksi tilanteen Pukille. Tämä on kerrassaan nautinnollista katsottavaa. Eivätkä ne ole pelkästään nämä tilanteet. Suomi osaa olla tällä hetkellä auttamattoman julma, jos tilaa annetaan.
Suomi on tällä hetkellä ykköskorin maa vastaiskupelaamisessa koko Euroopan mittakaavassa, siitäkin huolimatta, että vastustajat ovat selvästi tietoisia tästä ja jättävät nämä mahdollisuudet Kanervan miehistölle aivan minimiin.
Scouttaamisesta puheenollen. Oli jopa imartelevaa huomata, kuinka tarkkaan Ukrainan valmennus oli käynyt Huuhkajien pelin avaamista läpi. Roman Yaremchuk sekä Junior Moraes pitivät huolen siitä, että Joona Toivio pääsi tekemään peliä topparin tontilta tasan nolla kertaa. Samaan aikaan Paulus Arajuuri sai tehdä pallon kanssa mitä ikinä lystäsi. Paulus Arajuuren vahvuudet kun ovat ihan jossain muualla kuin pallollisessa tekemisessä ja Ukraina tiesi ettei hänen avauspelaamisensa olisi uhka omalle joukkueelle. Alakerran pelin tekeminen jäikin hyvin pitkälle HJK:n puolustajan Daniel O´Shaughnessyn varaan.
Loistotulos haavoittuneena
Muistutetaanpa, että Suomelta oli poissa ottelusta kapteeni Tim Sparv ja luottomaalivahti Lukas Hradecky. Albin Granlund pelasi uransa parhaat maaotteluminuutit Kiovassa, kunnes joutui jättämään pelikentän päähän saamansa iskun takia jo varhaisessa vaiheessa. Isosti tasoaan keskiviikosta nostanut Rasmus Schüller joutui hänkin jättämään leikin kesken toisella jaksolla.
Päädyttiinkin tilanteeseen, että vartti ennen päätöstä Suomen keskikentän kolmikkona hääri Robert Taylor – Glen Kamara – Robin Lod. Ei varmastikaan se kolmikko, jonka Kanerva piirtäisi, jos saisi kaikista pääsiäiskorin munista valita avauksen EM-kisat avaavaan Tanska-otteluun. Siihen oli olemassa syynsä minkä takia Andrei Shevchenko juhli Junior Moraesin 1–0-maalia kuin vuosi olisi ollut 2000 ja hän olisi laittanut juuri pallon verkkoon Milanon derbyssä.
Kaiken järjen mukaan Suomen piti olla lyöty, mutta kaikkea muuta. Pakonsanelemana hyökkäävällä miehistöllä liikkeellä ollut Suomi otti kaiken irti tilanteesta. Tasoitus roikkui ilmassa jo ennen Teemu Pukin saamaa rangaistuspotkua, kun Paulus Arajuuri oli ehtinyt osoittaa suuruuttaan pääpelaamisessa. 1–1 oli lopulta täysin oikeutettu lopputulos.
Kaikkein hienointa oli havaita Huuhkajaleiristä tulleet kommentit pelin jälkeen. Vatsa on kaikkea muuta kuin täynnä. EM-kisat voidaan minun puolestani aloittaa vaikka huomenna.