Kommentti: Cup-finaalin tapahtumat on selvitettävä perinpohjaisesti, mutta ei anneta niiden sumentaa Huuhkajien nostattamaa futiskiimaa

Ikävistä asioista pitää puhua ja ne täytyy selvittää, mutta muistetaan myös Suomi-futiksen ympärillä olevia ilonaiheita.

Viime lauantaina pelatun Suomen Cupin finaalin jälkimainingeissa esiin nousseet ylilyönnit järjestyksenvalvojien toiminnassa ovat herättäneet koko viikon ajan runsasta keskustelua niin somessa kuin kahvipöydissäkin. Tapahtumasta levinneet videot ovat pyörineet valtamedioissa asti ja tapaus on edennyt sekä SUEK:n että poliisin käsiteltäväksi.

Suomen urheilun eettinen keskus selvittää ottelutapahtumasta vastuussa olleen Palloliiton pyynnöstä tapahtumien kulun katsomoturvallisuuteen liittyen, ja poliisi on puolestaan raportoinut useista rikosilmoituksista järjestyksenvalvojia kohtaan. Selkeää todistusaineistoa ja silminnäkijöitä piisaa, joten pallo onkin nyt SUEK:lla, poliisilla ja lopulta myös Palloliitolla. Jokainen kivi on käännettävä, seuraamuksia on tultava ja tapahtumat on selvitettävä perinpohjaisesti – se on vähintä, mitä cup-mestaruuden voittaneen Ilveksen kannattajat ansaitsevat.

Tapahtumien nostattama jälkipyykki on pestävä, mutta se tulee ikävään aikaan muuten Suomessa positiivisessa nosteessa olevan futiksen kannalta.

Ilonaiheita

Suomi on lähellä vuoden 2020 EM-kisapaikkaa. Sanon tai siis kirjoitan sen nyt ensimmäistä kertaa, kun asiaa ei ole voinut uskoa todeksi. Kisapaikan todennäköisyydelle on laskettu arvioita aina 51%:sta jopa 69,5%:iin. Toisin sanoen,  todennäköisyys on parempi kuin kolikonheitossa.

Huuhkajien lento sataa myös seurajalkapallon laariin, jos siitä otetaan irti kaikki positiivinen näkyvyys.

Huuhkajien menestys ei automaattisesti tarkoita kasvavia yleisömääriä kotimaisissa sarjoissa, mutta se luo pirun hyvät edellytykset kasvulle. Maajoukkuepaidassa urotöitä tehneiden pelaajien taustoja tulisi nostaa vahvasti esiin, sillä heistä melkein kaikki ovat jättäneet jälkensä myös Veikkausliiga-kartalle.

He ovat Keravan kolleja, Kotkan poikia ja Runosmäen lähiön kasvatteja. Ihan tavallasia junioripolun läpikäyneitä, jotka ovat tehneet töitä päästäkseen tähän pisteeseen: futiksen ammattilaisiksi maailmalle ja lähelle arvokisapaikkaa. Toivottavasti Huuhkajien menestys saa tuhannet juniorit seuraamaan ja pitämään idoleinaan suomalaispelaajia ainaisten Messien ja Ronaldojen sijaan.

Toinen ilonaihe kesälle on tietysti suomalaisjoukkueiden europelit, vaikka kaikilla joukkueilla on ollut kauden aikana hankaluuksia ja odotukset neutraalilla katsojalla eivät ole korkealla. Tapahtumina ne ovat kuitenkin ainutlaatuisia, joita odottaa vesi kielellä.

Liigatasolle laadukkaita nimiä vilisevien HJK:n ja KuPS:n peli on ollut sekavaa pitkin kautta, eikä sitä toimivinta ryhmitystä kentälle ole vielä löytynyt. RoPS on kärsinyt kenties eniten kokoonpanomuutoksista ja avainpelaajien loukkaantumisista, joten vahvimpana kandidaattina Eurooppaan lähtee omissa papereissani FC Inter, vaikka arpa ei ollutkaan otollinen.

Mestarien liiga

HJK – HB Tórshavn (Färsaaret)

Eurooppa-liiga

FC Inter – Bröndby (Tanska)

KuPS – Vitebsk (Valko-Venäjä)

RoPS – Aberdeen (Skotlanti)

Toisaalta on hyvä muistaa maajoukkueen tilanne Markku Kanervan ottaessa sekasortoisen Huuhkaja-parven siipiensä suojaan muutama vuosi takaperin. Harva olisi uskonut tällaisia tuloksia tulevan näin lyhyellä aikataululla.

Kaikki on siis mahdollista niin Helsingissä, Kuopiossa, Rovaniemellä ja Turussakin, vaikka vastaan astuu melko kovia nippuja. Toivotaan myös yleisön löytävän stadioneiden lehtereille, sillä osalle seuroista europelit ovat harvinaista herkkua.

Europelien jälkeen edetään vääjäämättä kohti syksyllä siintäviä Huuhkajien ratkaisevia karsintapelejä. Edessä onkin melkoiset kissanpäivät futisväelle. Ei anneta minkään sumentaa tätä orastavaa futiskiimaa, vaan otetaan siitä kaikki ilo irti!

 

Artikkelikuva – Arno Hämäläinen



Byyri.com