Kirjoittaja on viettänyt Hollannissa syksyn vaihto-oppilaana ja pyhittänyt vapaa-aikansa futiksen katsomiselle.
23.11. Leverkusen – VFB Stuttgart
Matkaan lähdettiin perjantaina suoraan koulun penkiltä. Ensiksi edessä oli Nijmegen-Arnheim junareissu ja sitten RE-junalla kohti Düsseldorfia. VR:ään tottuneelle Deutsche Bahnin myöhästelyt eivät olleet uusi juttu – tällä kertaa oltiin vartin verran myöhässä jo muutenkin tiukasta aikataulusta.
Alunperin oli tarkoitus hypätä Duisburgissa nopeampaan ja suoraan Leverkuseniin vievän junan kyytiin, mutta eihän siihen ehditty, joten Düsseldorfissa oli vaihto seuraavaan junaan. Düsseldorfista Leverkuseniin pääsee joko RE5- sai S6-junilla.
Düsseldorfin asemalta löytyikin yllättäen suomalaisia, ja matka stadionille taittuikin mukavasti Espoota haukkuen ja kaljaa juoden.
Vähän turhan myöhään oltiin lopulta pelipaikoilla. Kello oli 19:35, kun saavuttiin Leverkuseniin ja asemalta kävelymatkaa stadionille on noin 10 minuuttia. Harmitusta lisäsi viime kerralla palauttamani stadionkortti, joten ei muuta kuin pitkän jonon perälle uutta hakemaan. Kortin pantti on muuten 10€, joten ilmeisesti haluavat korttinsa takaisin. Parikymppiä kortille ja kohti A3-katsomoa, jonne lippu kustansi kotiin postitettuna 25€.
Kotifanit olivat vaisuja ja muutenkin stadionilla oli yllättävän paljon tyhjiä paikkoja, eikä yleisömäärä ollut kuin 24 632. Stuttgartista oli kuitenkin saapunut porukkaa ja paljon!
Peli oli itsessään peruskauraa. Ensimmäinen puoliaika tylsää kun mikä ja toisella Kevin Volland täräytti pari maalia, ensin missattuaan muutaman avopaikan, ja varmisti Leverkusenille 2-0-voiton, Lukas Hradeckýn pitäessään maalinsa tilkittynä. Kaiken kaikkiaan Leverkusenin pelistä jäi sellainen kutina, että Joel Pohjanpalolle on kyllä tilaa, kunhan vain kuntoutuu ensiksi.
Muuten pelissä tuntui, että stadionilla oli enemmän suomalaisia kuin saksalaisia. Valehtelematta ainakin 30 suomalaista tuli vastaan, ja toki Ruhrin alueella oli käynnissä hieno futisviikonloppu useamman pelin voimin. Oma matka kuitenkin jatkui FlixBussilla kohti Münchenia.
Aikataulut osuivat niin nappiin kuin vain mahdollista. Peli loppui klo. 22:25 ja bussi lähti rautatieaseman välittömästä läheisyydestä klo. 23:30. Seuraavaksi oli tiedossa yhdeksän tuntia täydessä yöbussissa.
24.11. Bayern München – Fortuna Düsseldorf
Yöbussihan tuli tietysti Düsseldorfista päin ja oli täynnä Fortunan kannattajia. Yllätyksekseni huomasin seassa olevan myös Münchenin ukkoja. Bussilippu kustansi 29€, joka ei ollut ollenkaan paha. Pitkin yötä pysähdeltiin, ja unta sai pätkissä yhteensä noin neljä tuntia. Systeri oli saapunut Müncheniin jo aamuseitsemän jälkeen omalla yöbussillaan, ja itse saavuin Hackerbrücken asemalle tunnin myöhemmin.
Sateisessa Münchenin aamussa sai kävellä aivan rauhassa. Rautatieasemalta päivälippu julkisiin kahdelle hintaan 14,30€ ja menoksi. Etsin TripAdvisorista ensimmäisen kohtuuhintaisen aamupalapaikan ja lähdimme sitä kohti. U-Bahnilla Frauenhoferstrasselle ja paikkaan nimeltä Hungriges Herz – avokado-pekonileipää ja kahvia naamariin, niin jaksaa vääntää koko pitkän päivän!
Ruokailun jälkeen otimme suunnaksi Münchenin olympiapuiston diktaattorimaisella päätökselläni. Nappasin muutaman vehnäoluen kylkeen ja menimme katselemaan paikkoja. Harmikseni stadionille ei päässyt, mutta olihan tuo puisto hienon näköinen! Paljon porukkaa kävi stadionin portteja kolkuttamassa, mutta turhaan.
Pienten pähkäilyjen jälkeen lähdettiin takaisin kohti keskustaa. Raitiovaunulla kuljetun vartin jälkeen olimme takaisin Karlsplatzilla. Sieltä löytyi jo joulumarkkinat, joten pysähdyimme glühweinin kera tarkastelemaan kaupungin menoa. Seuraavaksi suunta otettiin kohti fanikauppaa, joka oli täysin aasialaisten valloittama. Systerille huivi riistohintaan 18€, ja matka jatkui kohti kuppilaa, kohteena Kilian´s Irish pub Frauenkirchen vieressä. Kellon lähestyessä yhtä lähdettiin kohti Marienplatzin metroasemaa.
Pelipäivää ei muusta huomannut kuin vieraskannattajien määrästä. Kotijoukkueen logot ja paidat loistivat poissaolollaan keskustassa. Allianz Arenan pääsee kiertämään kokonaan, joten se tehtiin. Systeri on Bayernin fani, joten kohtuullista innostusta oli havaittavissa.
Stadionilla juomat laitetaan pantilliseen mukiin, joka on sama niin stadionin sisä- kuin ulkopuolellakin. Reput olivat vielä mukana kummallakin, joten ne piti saada säilytykseen. Törkeään 2€ hintaan reput jätettiin narikkaan, ja seuraavaksi ohjelmassa oli stadionkortin hankinta.
Turvatarkastuksen jonot vetivät tuskallisen hitaasti ja tarkastuskin oli kohtuullisen tiukka. Kioskijonot vetivät sen sijaan suhteellisen hyvin, eikä hirveästi joutunut odottelemaan. Iso miinus tulee kuitenkin currywurstin puuttumisesta.
Vessat taas oli suunniteltu ihan päin helvettiä. Ei ole noin huonoa systeemiä tullut vastaan missään. Koppeja paljon ja kusilaareja vähän. Niin hirveä tungos käytävämallisessa vessassa, ettei mitään järkeä.
Liput saatiin Bayernin zweitmarktin kautta katsomoon 216, joka on kotipäädyn yläpuolella vasemmassa reunassa. Ihan hyvät paikat, jotka kustansivat 54€ per henkilö, eli kalleimmasta päästä tällä reissulla. Liput eivät olleet vierekkäisille paikoille, mutta katsomossa oli sen verran tyhjää että vierekkäin kuitenkin päästiin. Lippujen hommaaminen oli yllättävänkin helppoa. Ajattelin, että olisi mahdotonta saada liput edes samaan katsomoon, mutta zweitmarkt oli täynnä lippuja.
Düsseldorfista oli todella paljon katsojia ja he pitivät hyvää meteliä. Vaikka kotipääty oli melkein alapuolellamme, kuului laulu tosi huonosti. Muu katsomo olikin sitten tyystin hiljaa. Paljon aasialaisia, paljon perheitä ja paljon tyhjää, vaikka loppuunmyytyä väittivät.
Peli päättyi yllätyksellisesti 3-3, mikä antoi lisää siimaa Dortmundille. Jotain täytyy Bayern Münchenissa tapahtua, että ei tule pokaalitonta kautta.
Matsin jälkeen Allianz oli yksi suuri kaaos. Systeri halusi käydä vielä stadionin fanimyymälässä, jossa ei meinannut mahtua kävelemään väenpaljoudesta johtuen. Siitä sitten palauttamaan stadionkorttia ja hakemaan reput narikasta. Ei mennyt kuin 45 minuuttia tähän toimenpiteeseen, jonka jälkeen siirryttiin metrolla hotellille.
Mercure Munchener Neuss toimitti yöpymispaikan virkaa. Viidelläkympillä sai varsin pätevän huoneen yhdeksi yöksi. Miinuksena sijainti, 20 minuuttia Marienplatzilta metrolla tai S-Bahnilla.
Kamat hotellille ja etsimään ruokaa. Googleen ei kannata luottaa, tai ainakaan siihen, mitä se kertoo aukioloajoista. Kolmannen turhaan etsityn paikan jälkeen alkoi ärsyttämään niin paljon, että tyydyimme syömään subit. Viime päivien reissaaminen alkoi tuntua, ja unta ei tarvinnut kauaa odottaa.
25.11. Jahn Regensburg – St.Pauli
Kello soi yhdeksältä, ja retkikunta alkoi valmistautua päivän ohjelmaan. Kohteena oli Regensburg, joka sijaitsee reilun tunnin junamatkan päässä Münchenistä koilliseen. Metroasemalta Bayernticket (31€) kahdelle, jolla saa liikkua Baijerin alueella koko päivän niin paljon kuin lystää. RE-juna kohti Nürnbergiä vei meidät Regensburgiin. Perillä oltiin sopivasti puolitoista tuntia ennen peliä.
Regensburg ei mikään metropoli ole, joten majapaikaksi sitä tuskin voi suositella. Lyhyen matkan päässä kuitenkin on isompia kaupunkeja joissa majoittua. Toisin kuin Munchenissä, pelipäivän kyllä huomasi. Kymmenminuuttisen matkan rautatieasemalta stadionille taittoi bussilla, joita meni tauotta. Paremmalla säällä tuo olisi varmasti ollut mukava kävellä, mutta pienessä tihkusateessa ja miltei nollakelissä se ei huvittanut.
Continental Arenalle mahtuu reilu 15 000 ihmistä ja se olikin yllätyksekseni loppuunmyyty! Liput olimme ostaneet ajoissa nettikaupasta. Päätyyn piletti kustansi 31€, joten kohtuullisen kalliista lystistä oli kyse. Paikat sijaitsivat yllättäen vieraskatsomon vieressä. Oikeastaan päädyssä oli melkein enemmän pääkallologoa kantavia hampurilaisia kuin punaiseen pukeutuneita. Ostokset sai maksaa käteisellä ja sen huomasi jonosta.
Tunnelma oli jotain ihan muuta kuin Allianzilla edellisenä päivänä, ja meteliä riitti molemmilta fanijoukoilta. Peli oli kakkosbulille luonteenomaista; ei ihmeellistä, mutta todella nautinnollista katsoa. 1-1-tasapeli oli pelitapahtumiin nähden erittäin oikeutettu.
Asemalle paluu olikin sitten aivan eri kaliiberin homma. Bussit täyttyivät hitaasti ja ruuhkat hidastivat matkaa. Kymmenen minuutin matka muuttui puoleksi tunniksi. Juna-asemalta kuljimme taas RE-junalla kohti Müncheniä odottamaan kotimatkaa.
Munchenissä kävimme vielä etsimässä dönerpaikkaa, joka ehkä olisi auki. Päädyttiin Best Kebab-Döner -nimiseen paikkaan Hackerbrücken aseman lähellä. Dönertaschen-leipä paistettiin itse ja sen kyllä maistoi. Viiden euron hintaan sain yhden parhaista dönereistä, mitä olen ikinä maistanut. Suosittelen vahvasti käymään!
Ruokailun jälkeen olikin aika lähteä kohti kotia. Systeri Eurolinesin bussilla ja meikäläinen FlixBussilla kohti Nijmegeniä. Kymmenen tunnin yöbussi ei houkutellut, mutta eipä muitakaan järkeviä vaihtoehtoja ollut. Onneksi sain vielä tuplapaikan itselleni, niin sai edes jonkunlaiset yöunet.
Aamulla bussista lähdettyäni, huomasin puhelimeni jääneen sinne. Puhelin jatkoi matkaa kohti Amsterdamia ja itse unisena juoksin turhaan bussin perässä. Matkoissa FlixBussin kanssa ei ollut muuten mitään vikaa, mutta törmäsin kyllä yhteen huonoimmista asiakaspalveluista ikinä. Kukaan ei tiennyt mistään mitään, ja kaikki puhuivat tietysti vain saksaa. Ei muuta kuin uutta puhelinta metsästämään.
