Katseet kohti Italiaa! Tulta, tappuraa ja draamankaarta – Serie A:ssa tapahtui syksyllä vaikka mitä

Kuumaverisyyttä, skandaaleja, äkkipikaisia päätöksiä, verbaalista sodankäyntiä, tasaita mestaruustaistoa ja taktisia innovaatioita – hyvät jalkapallon ystävät, Serie A on entisellään!

Nähdäänkö jo 2-7-2?

Genoaan saapui marraskuussa uusi manageri, Barcelonassa triplan pelaajana voittanut voimakastahtoinen Thiago Motta.

Entinen tähtipelaaja nousi valmentajana ensi kerran otsikoihin leikitellessään ajatuksella vallankumouksellisesta ryhmityksestä 2-7-2 – jossa siis myös maalivahti on luettu mukaan kenttäpelaajaksi keskikentälle pallonhallinnan takaamiseksi. Todennäköisesti tällä hetkellä jossain päin Manchesteria, luksusasunnon olohuoneen nurkassa, valkoisen sohvan takana, kyhjöttää Pep Guardiola raivoissaan siitä, ettei keksinyt tätä ryhmitystä ensin.

Valitettavasti Motta itse on kuitenkin katkaissut siivet huhuilta, joiden mukaan Genoassa tultaisiin näkemään tämä jalkapallomaailmaa järisyttänyt muodostelma.

Motta joutui itse naurunalaiseksi, kun hän toi muodostelmansa julki vuosi takaperin. Ryhmitys ja maalivahdin mukaan ottaminen keskikentän pelintekovaiheeseen toki nostattaa kulmakarvoja Carlo Ancelottin hengessä, mutta täytyy muistaa, ettei Motta luonnollisesti olisi aikonutkaan peluuttaa kahta puolustajaa ja seitsemää keskikenttäpelaajaa halki ottelun. Ryhmitys muovautuisi numeroiden mukaisesti vain silloin, kun hänen joukkueellaan on pallonhallinta, jolloin vaikkapa maalivahti nousisi keskikentän pohjalle tekemään peliä.  

Mottan päätyminen Genoan managerin pallille on itse asiassa ja itsessään melko monivivahteinen tarina. Mies valmensi vielä PSG:n junioreja kesällä, kun Aurelio Andreazzoli palkattiin satamakaupungin ylpeyden uudeksi käskijäksi. Andreazzoli näytti itse asiassa hyvinkin osuvalta managerilta Genoan tasoiseen seuraan, sillä hän peluuttaa kiinnostavaa, modernia jalkapalloa ja on erittäin hyvä nuorten pelaajien kehittäjä – juuri sitä, mitä sarjataulukon huonommalle puoliskolle jumittunut joukkue kaipaa. Genoa lisäksi aloitti kauden erinomaisesti pelaten loistavaa jalkapalloa.

Andreazzoli kohtasi kuitenkin saman haasteen kuin urallaan aiemminkin. Joukkue pelasi erinomaisesti, mutta oli hyvin tehoton, mikä lopulta johti miehen potkuihin. Korvaajakin oli jo käytännössä sovittu kulisseissa, kun paikkaa tarjottiin entiselle Swansea-käskijälle Fransesco Guidolinille. Ennen kuin hän kuitenkaan ehti tarjousta hyväksyä, Genoa-johto yllättäen päätti haastatella vielä muutamaa kandidaattia.

Näin kuvioihin astui Thiago Motta, joka on sattumoisin Genoan entinen pelaaja. Mutta eihän Italiassa ole toki ennenkään vedottu ystävyyssuhteisiin järjen edellä, eihän? Nuorten kanssa hyvää työtä tehnyt ja rohkeita taktisia innovaatioita ajava mies vakuuttui hänelle kaavaillusta roolista ja tarttui haasteeseen.

Mottan debyytissä Genoa venyi historiallisesti takaa-ajoasemasta voittoon Jesse Jorosen Bresciaa vastaan, kun ensimmäistä kertaa Serie A:n historiassa kaikki kolme vaihtopelaajaa onnistuivat maalinteossa – todistaen brasilialais-italialaisen melkoiseksi taktiseksi velhoksi!

Ensimmäisessä ottelussaan Motta myös vilautti muodostelmarulettiaan, osoittaen samalla rohkeutensa valmentajana. Hän aloitti muodostelmalla 3-5-2, jossa yksi toppareista nousi pallollisessa vaiheessa keskikentälle tukemaan pelinrakennusta muodostaen 2-6-2-ryhmityksen. Seuran maalivahti Andre Radu jätettiin sentään vielä rauhaan – vaikka Suomeen asti voi nähdä, kuinka hikikarpalot nousevat hänen otsalleen miehen tietäessä, mitä vielä on edessä.

Motta vaihtoi ryhmitystä 3-4 kertaa ottelun aikana, kokeillen myös 4-2-3-1:ä sekä 4-4-2:a niin timantilla kuin perinteisessä muodossakin. Brescia ei selvästikään tiennyt mitä tehdä tai ketä merkata, jolloin Mottan suojatit pääsivät iskemään tarvittavat maalit. Taktinen vallankumous on alkanut, vivi la rivoluzione!

Valmentajarulettia ja kiihkeää luonteenpaloa

Genoan valmentajapotkut olivat jo kolmannet tämän kauden Serie A:ssa, vaikka elettiin vasta marraskuun alkua. Toisaalta, se ei ole mitään uutta italialaisille, ja näyttääkin siltä, että olemme jo tämän vuoden osalta ehtineet valmentajapotkujen vuodenaikaan.

Niin ikään AC Milanin manageriksi kesällä saapunut Marco Giampaolo sekä hänet Sampdoriassa korvannut Eusebio Di Fransesco olivat saaneet lähteä seuroistaan Genoan valmentajanvaihdokseen mennessä. Tämän jälkeen vielä Udinesen Igor Tudor ja Brescian Eugenio Corini ovat nähneet erorahat tilillään – joskin jälkimmäinen palkattin jo takaisin Brescian peräsimeen, kun hänen tilalleen palkattu Fabio Grosso vapautettiin pestistään 27 päivän jälkeen. Hyvin, hyvin harvinaista äkkipikaisuutta italialaisille.

Viimeisimpänä vielä hienoa työtä viime kaudella Napolissa tehnyt Carlo Ancelottille näytettiin ovea heikon alkukauden jälkeen. Seitsemät valmentajapotkut ennen joulua – ah, niin ehtaa Italiaa.

Mottan toinen ottelu Juventusta vastaan oli muuten lämpöasteiltaan taattua Serie A:ta. Ottelussa näytettiin kolme punaista korttia, joista yhtä vaihtopenkillä olleella Genoan kakkosmaalivahdille. Lisäksi pelin lisäajalla ratkaissutta pilkkua voidaan edelleen videotarkistusten jälkeen pitää jokseenkin kyseenalaisena. Vastaavasti kyseenalaisesti viheltämättä jätetty pilkku sen sijaan nähtiin samalla kierroksella Napolissa, kun rugbytaklaus Fernando Llorentea vastaan jätettiin viheltämättä.

Ja jotta draamankaari ei olisi liian köykäinen, pääsi Atalanta tasoittamaan pelin heti tilannetta seuranneesta vastahyökkäyksestä. Tämän myötä sirkus olikin täysin valmis ja pöytä italialaiseen tyyliin katettu koko suvulle. Napolilaisten yritykset käskyttää tuomaria VAR-ruudulle johtivat useisiin varoituksiin, valmennustiimin jäsenen komentamiseen suihkuun, fanien täyteen sekoamiseen ja lopulta jopa Ancelottin ulosajoon.

Ottelun jälkeen Napolin leiristä nostettiin ylös jopa calciopolin paluuta, minkä lisäksi seuran omistaja ystävällisesti huomautti, että sarjan tuomarit olisivat työttömiä perunankuorijoita, jos omistajat eivät upottaisi lajiin miljoonia faneja viihdyttääkseen – aitoa italialaista sanan säilän heiluttelua.

Toisaalta, Napoli onkin ollut alkukaudesta taas oma itsensä, kun seurassa ei kukaan oikein tiedä mihin ollaan menossa tai kuka asioista päättää. Sodassa ovat olleet keskenään niin fanit ja pelaajat, pelaajat ja omistaja, omistaja ja valmentaja kuin fanit ja omistajakin. Onnekseen seura sai kuitenkin tuotua kylmäpäisyydestään jo pelivuosinaan tunnetuksi tulleen Gennaro Gattuson Ancelottin korvaajaksi.

Vanhoja ja tulevia legendoja

Käydään lopuksi vielä Firenzessä, jossa koko kansan hurmannut ikinuori Franck Ribery on jo ehditty syyskaudella valita kertaalleen kuukauden pelaajaksi. Tuittupäinen ranskalainen on myös ehtinyt jo vilauttaa toista puoltaan, kun Laziota pelatun ottelun jälkeen pilkkutuomiosta suuttunut ranskalainen kävi osoittamassa hieman läheisempää rakkautta avustavalle erotuomarilla ansaiten kolmen pelin pelikiellon.

Vanha kunnon Franck ei kuitenkaan ole joukkueelleen hyödytön vain kentällä ollessaan – seuran managerin Vincenzo Montellan mukaan seuraavassa ottelussa Sassuoloa vastaan katsomossa istunut Ribery oli kesken pelin antanut ohjeet, millä eväillä ja millä vaihdoilla ottelu käännetään voitoksi.

Ottelu päättyi lopulta toisella puoliajalla firenzeläisten 2-1 voittoon. Kenties otsalohkon takana kuplivat jo seuraavan huippuvalmentajan aivot?

Myös muualla Italiassa muiden hylkäämät soturit ovat ottaneet liigan omakseen. Antonio Conte on palannut liigaan ryminällä, ja jouluun tultaessa Inter taistelee aivan tasapäin Juventuksen kanssa mestaruudesta, eikä vähiten sen takia, että Manchester United -hylkiö Romelu Lukaku on tällä hetkellä liigan toiseksi paras maalintekijä. Conten Inter aikoo ihan toden teolla tehdä Serie A:sta jälleen kilpailullisen sarjan Juventuksen dominoiman vuosikymmenen jälkeen.

Toisaalta, myös pääkaupungissa on heitetty vieheet vesille sen johdosta, että kevään lopuksi saataisiin asetella laakeriseppelettä ohimoille. Lazio aikoo ihan tosissaan jahdata Interia ja Juvea mestaruustaistossa ja tehdä kahden kaupasta kolmen kimpan. Paljon Lazion alkukaudesta henkilöityy liigan parhaaseen maalintekijään, Ciro Immobileen, joka on todellakin löytänyt ikuisessa kaupungissa uuden kevään ja on paukuttanut syyskaudella jo käsittämättömät 17 osumaa.

Näyttääkin siltä, että Serie A saattaa pitkästä aikaa tarjota meille äärimmäisen mielenkiintoisen, usean seuran mestaruustaiston. Liigan mielenkiintoa ei toki yhtään vähennä se, että heikot alkukaudet pelanneet Napoli ja AC Milan mielivät varmasti mukaan taistoon Mestarien liigan paikoista, mutta neljäntenä olevaa AS Romaa ajavat takaa myös huikeassa lennossa olevat Cagliari ja Atalanta – toisaalta taulukon toisessa päässä putoamista vastaan taistelevat Genoa ja Jesse Jorosen Brescia tarjoavat myös jännitettävää kotisohville.

Italialle tyypillinen kuumaverisyys, äkkipikaisuus ja taktinen osaaminen vain lisäävät omat mausteensa jo muuten mielenkiintoisen sarjan päälle.

Serie A tekee uutta tulemistaan ja liiga on mielenkiintoisempi kuin pitkään aikaan. Joten, kun kinkut on sulateltu ja raketit paiskittu taivaalle, suosittelen erittäin, erittäin lämpimästi katseen käntämistä kohti Italiaa ja Serie A:ta.