Vuosi on 2009. TPS lähtee kauteen Pasi Rautiaisen valmennettavana yhtenä suurimmista mestaruussuosikeista. Mestaruustaistelu on tasainen pitkin kauden, ja se huipentuu viimeisellä kierroksella: Palloseuran lisäksi myös HJK:lla ja Hongalla on mahdollisuus viedä pokaali kotiin. TPS kohtaa viimeisellä kierroksella Hongan kotonaan.
Tuo ottelu päättyy 0-0, ja mestaruus matkaa silloiselle Finnair Stadiumille. TPS:lle jää lopulta käteen katkera pronssimitali. Lohtua ei myöskään tuo Fulham-lainapeluri Wayne Brownin valinta Vuoden Veikkausliigapelaajaksi.
Hypätään ajassa vuoteen 2019. Europelien kirkkaat valot ovat vaihtuneet Ykkösen nousutaisteluun. TPS:n ranskalainen vierailu Veikkausliigassa on edelliskaudella päättynyt katkerimmalla mahdollisella tavalla: nousukarsinnassa KPV tiputti turkulaiset vierasmaalisäännöllä. Putoaminen päätti myös TPS:n pitkäaikaisen prosessin, kun seuraa vuodesta 2014 valmentanut Mika Laurikainen erosi päävalmentajan paikalta.
Mikä Turussa oikein meni pieleen? Mihin katosivat puheet pohjoismaalaisesta suurseurasta?
Sugardaddyn poistuminen
TPS:n 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopun nousun Veikkausliigan huipulle mahdollisti ennen kaikkea yksi mies. Seppo Sairanen tuki turkulaisseuraa merkittävällä summalla, ja seuraa valmensivat suomalaiset valmentajatähdet: ennen Rautiaista joukkuetta luotsasivat Mixu Paatelainen sekä Martti Kuusela. Sairasen johdolla TPS puhui jopa omasta stadionhankkeesta.
Vaikka TPS menestyi kansallisella tasolla mainiosti, suurin kruunu jäi kuitenkin puuttumaan: Veikkausliigan mestaruus karttoi turkulaisseuraa kuin ruttoa, vaikka lähelle toki päästiin. Kauden jälkeen TPS pestasi Rautiaisen apulaisvalmentajana toimineen seuraikoni Marko Rajamäen uudeksi valmentajaksi. ”Rapan” aikana TPS sijoittui kahdesti kolmanneksi, ja voitti Suomen cupin.
Oman näkemykseni mukaan Sairanen kuitenkin pikku hiljaa kyllästyi odottamaan ja veti rahoitustaan pois seurasta.
TPS ei ollut Sairasen ajan jälkeenkään missään nimessä köyhä seura, ja joukkueen budjetti oli yksi liigan korkeimmista. Seura eli kuitenkin yli varojen, luottaen saavansa kausittain myytyä vähintään yhden pelaajan ulkomaille.
Vuonna 2013 tämä uhkapeli lopulta kostaantui. Edelliskaudella seura oli saavuttanut komeasti 3. sijan, ja off-seasonilla joukkueeseen pestattiin esimerkiksi Duarte Tammilehdon kaltaisia Veikkausliigassa meritoituneita pelaajia. Seuran budjettiin oli joidenkin lähteiden mukaan merkitty pelaajasiirtojen lisäksi tietynlainen euromenestys. Kausi oli kuitenkin katastrofi: joukkue sijoittui Veikkausliigassa kahdeksanneksi, ja Eurooppa-liigassa luxemburgilainen Jeunesse Esch tiputti seuran jopa tragikoomisesti jatkosta.
TPS:n talous oli kuralla, ja kauden jälkeen seura ilmoitti, että kaikki pelaajat ovat vapaita etsimään itselleen uuden seuran.
Ykköseen ja takaisin
Vuonna 2014 seuralla oli vain yksi tavoite: selviytyä. TPS oli saanut kasaan tilanteeseen nähden yllättävän hyvän joukkueen, joka koostui lähinnä nuorista suomalaispelureista. Lopulta tämä ei kuitenkaan riittänyt, vaan Tepsi tippui kauden jälkeen Ykköseen.
Kauden jälkeen kannattajille jäi kuitenkin paljon jossiteltavaa, kun putoamiskamppailussa mukana olleen Hongan todellinen taloudellinen tilanne selvisi, ja seura ei saanut seuraavana vuonna liigalisenssiä. Olisiko TPS pysynyt Veikkausliigassa, mikäli Honka ei olisi käyttänyt talousdopingia? Hongan vapauttamaa liigapaikkaa tarjottiin myös Tepsille, mutta Laurikainen ilmoitti, että haluaa saavuttaa nousun pelaamalla.
Kannattajille tilanne oli mielenkiintoinen. TPS:n liigapaikkaa pidettiin itsestäänselvyytenä, eikä muista Ykkösen seuroista ollut juuri mitään tietoa. Vaikka kannattajat toivoivatkin nousua jo ensimmäisellä kaudella, tihkui seuran taloudesta jatkuvalla syötöllä huolestuttavia uutisia. Huhut kertoivat, että TPS:n tulevaisuus olisi uhattuna. Seura koki myös todella pahan imagotappion, kun seuralegendaksi matkalla ollut kapteeni Jukka Lehtovaara pilasi maineensa TPS-kannattajien silmissä siirtymällä paikalliskilpailija Interiin. Toiminta ei kuitenkaan loppunut, ja seura järjesti vuonna 2016 joukkorahoituksen, jolla toiminta pyrittiin takaamaan myös jatkossa.
TPS vietti Ykkösessä lopulta kolme kautta. Ensimmäisellä kaudella kausi huipentui PK-35-vieraspeliin, jossa taisteltu tasapeli ei lopulta riittänyt nousukarsintaan pääsyyn. Vuonna 2016 Palloseura pääsi lopulta liigakarsintaan, mutta paikalliskilpailija Inter oli parempi.
2017 oli lopulta TPS:n vuosi. Jälleen kerran sarja ratkesi viimeisellä kierroksella. Tällä kertaa TPS onnistui kuitenkin ottamaan lähihistoriansa tärkeimmän voiton vieraspelissä Honkaa vastaan. Tämä takasi nousun takaisin Veikkausliigaan.
Jollain perverssillä tavalla Ykkösen vierailu vei kannattajatoimintaa eteenpäin. TPS:n heikot kaksi kautta oli vienyt hieman fiilistä pois katsomosta, ja vakituiset katsojat tuntuivat hieman vieraantuneen joukkueesta. Ykkösessä oli tarjolla uusia kokemuksia, ja hyvä menestys toi kannattajakatsomoon lisää ihmisiä. TPS:n kannattajaporukka nousukaudella oli aivan erilainen kuin joukkueen pudotessa.
Jonain päivänä
Palloseuran lähihistoria tuo minulle mieleen, kuten otsikosta voi päätellä, Atletico Madridin. Kuten TPS, myös Atletico on perinteisesti ollut maassaan perinteinen suurseura. Kumpaakin seuraa yhdistää myös tietty melankolia. Jokaisen kauden piti olla SE kausi, jolloin oma joukkue nousee ja voittaa liigansa.
Mutta jokainen kausi päättyy lopulta pettymykseen. TPS:n tavoin myös Atletico on pelannut tämän vuosituhannen aikana oman maansa divaria.
Kumpikin joukkue on sarjastatuksestaan huolimatta kuulunut aina pääsarjaan. Turussa tämä on ollut selkeää, sillä Turun Derby nousi aikanaan turkulaisyleisölle melkein pakolliseksi kulttuuripläjäykseksi. Lisäksi Inter ei 2000-luvun suuremmasta menestyksestä huolimatta ole ikinä saanut kaupungissa samanlaista jalansijaa kuin Palloseura.
TPS:n perinteet miltei velvoittavat seuraa nousemaan takaisin Veikkausliigaan, sillä paikallisvastustajan lisäksi arkkivihollinen HJK odottaa varmasti otteluita Tepsiä vastaan.
Kirjoittamishetkellä Ykkösen tilanne on varsin selkeä. Haka menee kärjessä omia menojaan, ja TPS on repinyt sarjassa kolmantena olevaan Jaroon mukavan kaulan. Joukkueen otteet ovat puolestaan olleet vaihtelevia. Välillä seura näyttää pelaavan väärässä sarjassa, mutta hieman kärjistäen aina ei voi sanoa, onko oikea sarjataso Veikkausliiga vai Kakkonen.
Itse TPS-kannattajana odotan innolla liigakarsintaa. Toivon myös KPV:n asettuvan karsinnassa vastaan, niin paljon ainakin meikäläiselle jäi viime vuodesta hampaankoloon.
Ja kuka tietää tulevasta. Tekstissä mainittu Atletico Madrid on voittanut La Ligan ja esiintynyt kahdesti Mestarien Liigan finaalissa. Ehkä TPS:lläkin on toivoa.
