Suomen jalkapallomaajoukkueen kannattajien pitkä odotus päättyi 15.11.2019, kun Huuhkajat viimein varmisti historiallisen ensimmäisen arvokisapaikkansa. Vuoden 2020 EM-kisoja saatiin kuitenkin odottaa vuoteen 2021 asti koronapandemian vuoksi. Kärsivällisyys palkittiin lopulta 12.6.2021, kun Suomi kohtasi Tanskan Kööpenhaminassa. Huuhkajien ensimmäinen arvokisaottelu jäi varmasti kaikille sitä seuranneille mieliin ikuisiksi ajoiksi monestakin syystä.
Ääneni värisi, kun sain laulaa Maamme-laulua ensimmäistä kertaa arvokisatunnelmissa. Olkoonkin, että itse seurasin ottelua kotoa televisiosta.
Ensimmäisellä jaksolla Suomi oli suurissa vaikeuksissa tanskalaisten hallitessa ottelua. Kannattajat pitivät hienoa meteliä stadionilla ja kaikesta näkyi, kuinka paljon arvokisoja ja liveyleisön paluuta areenoille oltiin odotettu. Kaikki kuitenkin muuttui äkisti. Tanskan kymppipaitaa kantanut Christian Eriksen lyyhistyi yllättäen kentän pintaan vastaanottaessaan rajaheittoa viitisen minuuttia ennen taukoa. Lähellä ollut Robin Lod havaitsi heti, että kaikki ei ole kunnossa, ja viittilöi paikalle apua.
Tanskan kapteeni Simon Kjær meni auttamaan joukkuetoveriaan, käänsi tämän kylkiasentoon ja elvytyksen alkaessa käski muut Tanskan pelaajat näkösuojaksi Eriksenin ympärille.
Stadionilla oli hiirenhiljaista ja TV-kuvissa näytettiin aivan liian tarkasti, mitä kentällä tapahtui.
Otteluun liittyvän valtavan tunnelatauksen vuoksi tilannetta oli hyvin hankala käsitellä. Järkytys korostui, kun tunteet olivat valmiiksi niin pinnassa.
Suomifanit keräsivät kiitosta toiminnallaan monella tapaa: he antoivat suuren Suomen lipun näkösuojaksi Eriksenin elvytyksen aikana ja aloittivat chantin “Christian”, johon Tanskan kannattajat vastasivat “Eriksen”. Kaikille oli selvää, että ainoa tärkeä asia oli Eriksenin vointi.
Kaikkien yllätykseksi peliä jatkettiin vielä samana iltana liki kahden tunnin odottelun jälkeen. Joel Pohjanpalo onnistui maalinteossa, mutta ei tuulettanut kunnioituksesta aiemmin tapahtunutta kohtaan. Ensimmäinen Huuhkajien arvokisamaali sai kuitenkin kyyneleet virtaamaan minunkin poskillani.
Huuhkajien kannattajat saivat ottelun jälkeen valtavasti kiitosta toiminnastaan odottamattomassa tilanteessa. Samoin suomalaispelaajat, joista jokainen sanoi haastattelussa ensin, että nyt tärkeintä on Eriksenin tilanne – pelaajat, jotka juuri olivat voittaneet maansa ensimmäisen arvokisaottelun!
Ottelun jälkeen istuin parvekkeella ja tutkin uutislähteitä ja somea saadakseni lisätietoa Eriksenin tilanteesta. Näin paljon järkyttäviä kuvia, mutta myös niin paljon hienoja kirjoituksia ja videoklippejä tapahtuneesta. Koko tunnelataus purkautui ja vähitellen pystyin kokoamaan itseni takaisin tähän maailmaan. En ehkä koskaan ole tuntenut niin suurta ylpeyttä suomalaisuudestani.
Kisahuuma nousi valtavaksi koko Suomessa. Maajoukkueen pelipaidat menivät kuumille kiville ja sosiaalinen media täyttyi Huuhkajiin liittyvistä viesteistä. Kenties kolme pistettä yllätyksellisestä avausottelusta tai erityisen pitkä kisojen odotus koronan vuoksi ruokkivat vielä entisestään tätä huumaa. Ja kaiken sen suitsutuksen ja huuman Huuhkajat myös ansaitsi.
Toiseen otteluun mennessä kisakuume näkyi kaikkialla. Venäjää vastaan Suomella oli mahdollisuus ottaa elintärkeä piste tai kolmekin, mutta valitettavasti Joel Pohjanpalon alkuhetkien maali hylättiin paitsiona. Hyvistä hetkistä huolimatta toistamiseen palloa ei Venäjän maaliin saatu ja tuloksena oli maalin tappio.
Viimeisessä lohkovaiheen ottelussa vastaan tuli Belgia, joka on maailmanlistan ykkönen. Ottelusta ei missään nimessä ollut tulossa helppoa, vaikka Belgia oli jo jatkopaikan varmistanut. Huolimatta Suomen hyvästä aiempien otteluiden saldosta Belgiaa vastaan taistelu ei millään riittänyt. Kun kapteeni Tim Sparv piti ottaa vaihtoon tunnin pelin jälkeen, oli tärkeä palanen poissa. Joukkueiden kiistaton tasoero alkoi väkisinkin näkymään pelin edetessä pidemmälle, ja lopulta Hradecky joutui antautumaan. Belgia ansaitsi voittonsa.
Alkulohkosta kolme pistettä kolmesta pelistä olisi ennen kisoja ollut varmasti tulos, johon oltaisiin oltu tyytyväisiä. Mutta kuten yleensäkin, nälkä kasvaa syödessä, ja alkulohkoon jääminen tuntuu pieneltä pettymykseltä. Apuja muilta olisi tarvittu Belgia-tappion jälkeen vähän liikaa, eikä niitä sitten saatu.
Markku Kanerva päätti lähestyä pelejä puolustus edellä, ja kahdessa ensimmäisessä ottelussa omiin meni vain yksi maali. Maailman ykkönen onnistui kahdesti ottelun viimeisellä vartilla.
Siihen nähden lienee kohtuullista todeta, että Kanervan valinta oli jälleen kerran oikea. Paremmalla tuurilla kolme pistettä olisi riittänyt jatkopaikkaan. Yritys oli erittäin hyvä.
Huuhkajat voi olla suoritukseensa tyytyväinen, ja niin tulee olla myös kannattajien. Pienet pettymyksen tunteet unohtuvat pian ja niiden tilalle tulee päällimmäiseksi ylpeys ja hyvät muistot.
Kun juhannuksena nostimme lipun mökillä salkoon, muistelin, kuinka nostin lipun myös jokaisena Suomen pelipäivänä taloyhtiömme pihalla. Vaikka matka tyssäsi alkulohkoon, on kauniimpaa vaikea edes kuvitella. Lippua katsellessani mieleeni palasivat hurmaavat kuvat Huuhkajista arvokisoissa. Toivottavasti samaan albumiin saadaan pian lisää täytettä.
