Jalkapallokaudet ympäri maailmaa ovat koronaviruksesta johtuen keskeytettynä ja valtioiden ohjeistukset pitävät ihmiset pitkälti kotioloissa. Ajanvietettä etsitään muun muassa elokuvien ja musiikin parista. Aikojen saatossa myös monet jalkapalloilijat ovat uskaltautuneet kokeilemaan siipiään musiikin kanssa.
Monet jalkapalloilijat ovat monilahjakkuuksia eri lajien välillä. Taannoin uutisoitiin uransa päättäneen tshekkiläismaalivahti Petr Cechin uudesta aluevaltauksesta jääkiekon parissa. Entinen Arsenalin ja Chelsean tähti debytoi Englannin divariseura Guilford Phoenixin jääkiekkomaalivahtina menestyksekkäästi. Harvempi lienee tietoinen Cechin lahjakkuudesta myös musiikin saralla. Hän on lahjakas rumpali, jonka cover-vedoista löytyy videoita YouTubesta. Arsenalissa pelatessaan Cech esiintyi Arsenal Foundationin jouluvideolla yhdessä Alexis Sanchezin ja Nacho Monrealin kanssa. Jouluisella medleyllä Sanchez soittaa koskettimia ja Monreal vastaa takuuvarmasta taustarytmistä.
Vuosien saatossa jalkapalloilijat ovat myös julkaisseet musiikkia joko omalla nimellään tai taiteilijanimen takaa. Rastoistaan tunnettu hollantilaislegenda Ruud Gullit julkaisi jo 1980-luvulla peliuransa lomassa omaa musiikkiaan. Hän nousi muutamaan otteeseen jopa Hollannin viralliselle singlelistalle. Nykypelaajista esimerkiksi Portosta ja Kolumbian maajoukkueesta tuttu Jackson Martinez on julkaissut oman rap-albuminsa, jolla hyökkääjä käsittelee uskonnollisia teemoja.
Suomalaisista futareista musiikillista ansioistaan yksi tunnetuimmista lienee entinen liigapelaaja Konsta Hietanen. Hietanen, 35, edusti liigaurallaan FC Lahtea sekä MyPaa yhteensä 183 ottelun ajan. Hän on ollut julkisuudessa jo lapsuudestaan asti tultuaan suomalaisille tutuksi muun muassa Tenavatähti-kilpailusta sekä Poika ja Ilves-elokuvasta. Jätettyään jalkapallokentät vuonna 2013 Hietanen on jatkanut ammattimuusikon uraansa ja on julkaissut myös omaa musiikkiaan.
Tahatonta komiikkaa ääniaalloilla
Monet futareiden yritykset musiikkiskenessä ovat jääneet, kenties tahattomasti, elämään enemmänkin koomisuutensa kuin erinomaisuutensa vuoksi. Muutamata brittikentiltä tutut pelaajat ovat päätyneet uransa aikana tai sen jälkeen mikrofonin eteen. Tottenhamissa pelannut tähtiduo Glenn Hoddle ja Chris Waddle päättivät vuonna 1987 yhdistää voimansa myös levytysstudiossa. Taiteilijanimellä Glenn & Chris esiintynyt parivaljakko julkaisi kaksi verrattain kelvollista kappaletta, joista Diamond Lights ylsi jopa Britannian listalle asti. Mutta, eikö Hoddle & Waddle olisikin sointunut kauniimmin?
Wimbledonissa ja Leedsissä jyrännyt kovanaama Vinnie Jones levytti puolestaan kokonaisen albumin Respect, ilman mainittavaa menestystä tosin. Paul Gascoignen 90-luku oli vauhdikas kentällä ja sen ulkopuolella. Tuolloin hän julkaisi myös musiikkia, kuten cover-version kappaleesta Fog of the Tyne. Listakakkoseksi nousseella kappaleella Gazza räppää siitä, miten geordiet ovat lontoolaisia parempaa väkeä. Myös muun muassa Andy Cole, John Barnes sekä Dion Dublin ovat sumuisten saarten jalkapallouransa ohessa kokeilleet musiikillisten siipiensä kantavuutta.
Erityismaininnan ja papukaijamerkin saa Kevin Keeganin rakkausballadi Head Over Heels in Love vuodelta 1979. Bundesliigan HSV:tä tuolloin edustanut hyökkääjä koki kappaleellaan suosiota erityisesti Saksassa, jossa se nousi virallisen listan 10. sijalle.
Musiikki vei Nikolai Alhon mukanaan jo nuorena
HJK:ssa pelaava Nikolai Alho on futisuransa ohella kunnostautunut musiikin parissa. Miehen debyyttisingle Standing Right Here julkaistiin vuonna 2013. Seuraavana vuonna ilmestyi kaksi singleä lisää ja sittemmin Alho on toiminut myös tuottajana. Musiikki tuli tutuksi Alholle jo nuorena.
– Esiinnyin ja lauloin koulun juhlissa jo ala-asteella. Soitin 9-vuotiaana rumpuja, aloitin kitaransoiton 13-vuotiaana ja musiikkia aloin tuottamaan noin 18-vuotiaana, Alho kertoo.
Vaikka vastikään 27-vuotispäiviään viettänyt Alho on pelannut liigatasolla jo vuosia, on hän ehtinyt saavuttaa menestystä myös musiikkiurallaan. Mieleenpainuvinta hetkeä kysyttäessä sellainen löytyy tuottajan roolista.
– Musiikin parissa hienoin hetki on varmaan se kun sain tiedon siitä, että tuottamani kappale, Hetkeksi, oli myynyt kultaa. Se oli ensimmäinen kultalevyni.
Hetkeksi on YOUNGHEARTEDin toinen singlejulkaisu vuodelta 2015 ja se ylsi aina Suomen virallisen singlelistan sijalle 15 asti. Kappale löytyy myös yhtyeen debyyttialbumilta, jonka tuottajana Alho toimi. Rooli taustavaikuttajana on ollut siinä määrin mieluisa, että oma musiikki on jäänyt taka-alalle.
– En osaa sanoa tuleeko itseltäni enää omaa musiikkia koskaan, mutta edelleen teen paljon musiikkia jossa olen tuottajana tai tekijänä mukana, hän pohtii.
– Futispiireissähän on tosi paljon jengiä jotka diggaa ja tekee itsekin musiikkia. Suomessa entinen liiga-pelaaja Konsta Hietanen on huikea muusikko. Ulkomaillakin löytyy paljon aktiivisia pelaajia jotka tekee musiikkia, Alho kertoo nostaen esille esimerkiksi hollantilaispelaajat Memphis Depayn ja Jürgen Locadian.
Jos musiikkiuran kohokohta löytyi vaivatta, on myös peliuran puolelta helppo valita unohtumattomimmat hetket. Hän nostaa esille kaksi kokemusta ylitse muiden.
– Maalini Rapid Wienia vastaan, jolla menimme Eurooppa-liigan lohkovaiheeseen, Alho viittaa HJK:n syksyn 2014 sensaatiomaiseen eurotaipaleeseen. Toinen huippuhetki löytyy puolestaan maajoukkuepaidasta.
– Ensimmäinen aikuisten maaotteluni, sillä se oli myös ensimmäinen kerta kun tummaihoinen pelaaja pelasi Suomen A-maajoukkueessa.
Nikolai Alhon albumisuositus:
The Weeknd – After Hours
Alho on suomalaisen 325 Median toimitusjohtaja ja omistaa levy-yhtiön yhdessä Jesse Jorosen ja Valtteri Morenin kanssa.
