Football Leaks – korruptiota jalkapallomaailman huipulla

Kukaan kansainvälisen jalkapalloliitto Fifan ympärillä viime vuosien aikana myllännyttä korruptiosyytösten pyörremyrskyä seurannut tuskin on yllättynyt siitä, että samat ongelmat rehottavat myös seurajoukkuepuolella. Vuoden 2018 aikana saksalainen sanomalehti Der Spiegel on kuitenkin ansioitunut jalkapallokorruptioon liittyvän tutkivassa journalismissa poikkeuksellisella tavalla.

Byyri kertoi noin vuosi sitten Football Leaks- sivustosta, joka jo tuolloin oli paljastanut lukuisia törkeitä korruptiotapauksia kansainvälisen jalkapallon huipulta. Paljastusten kokoluokka on vuoden 2018 aikana vain kasvanut, ja vuoden aikana useat suurseurat ovat tahriutuneet entistä pahemmin.

Pitkin syksyä julkaistut paljastukset eivät välttämättä ole ainakaan kyynikoilta kysyttäessä olleet järin kohahduttavia, mutta harvoin – jos koskaan – suhmuroinneista on saatu vastaavalla tavalla mustaa valkoisella. Niille, joilta koko sotku on syystä tai toisesta mennyt ohi silmien ja korvien, pyrin nyt antamaan jonkinlaisen kokonaiskuvan siitä, mistä on kyse.

Yhteiset pelisäännöt eivät koske kaikkia

Vaikka  Financial Fair Play -sääntöjä ovat kiertäneet esimerkiksi AS Monaco, Pietarin Zenit, ja Moskovan Dynamo sekä Spartak, on valtaosa syytöksistä liittynyt kahteen ökyseuraan, Manchester Cityyn ja PSG:hen, jotka ovat hinanneet itsensä eurojalkapallon zeniittiin pitkälti Persianlahden valtioista tulvineilla rahavirroilla.

Moni on esittänyt kysymyksiä erityisesti liittyen siihen, miten jälkimmäisen seuran parin viime vuoden aikana läpi viedyt jättisiirrot on rahoitettu. FFP edellyttää, että seuroilta tulisi löytyä siirtojen kattamiseen orgaanisia resursseja esimerkiksi palkintorahojen, sponsorisopimusten tai tv-sopimusten muodossa, mutta PSG:n tulot ovat jääneet niiden osalta ilmeisen vajavaisiksi menoihin verrattuna.

Tätä varten Qatar on pumpannut seuraan kokonaisuudessaan peräti 1.8 miljardia euroa, jota ei ole onnistuttu täysin sovittamaan Uefan FFP-sääntöjen puitteisiin. Sen sijaan, että pariisilaiset olisi esimerkiksi suljettu eurokilpailuista, hautasivat Uefan entinen puheenjohtaja Michel Platini ja Fifan nykyinen presidentti Gianni Infantino kuitenkin rahoitukselliset epäselvyydet.

Paljastusten mukaan Ranskan entinen presidentti Nicolas Sarkozy olisi myös todennut vuonna 2010 qatarilaisten edustajalle ohjeistavansa Platinia äänestämään Qatarin MM-kilpailujen puolesta, mikäli nämä ostaisivat pariisilaisseuran. PSG:n saama kritiikki ei ole liittynyt pelkästään taloussotkuihin, vaan dokumentit paljastavat seuran myös esimerkiksi harjoittaneen pelaajatarkkailussaan ja -hankinnoissaan etnistä profilointia.

Manchester City kovimpien väitteiden kohteena

Manchester Cityn osalta syytökset ovat kenties ranskalaisiakin vakavampia. Viimeisen seitsemän vuoden aikana Abu Dhabista seuraan on injektoitu peräti 2,7 miljardia euroa. Jo vuonna 2014 seura oli tutkinnan alaisena rahaepäselvyyksiin liittyen, mutta Manchester Cityn seurapresidentin Khaldoon Al Mubarakin kanssa liikesuhteessa ollut aiemmin mainittu Sarkozy päätti ottaa yhteyttä Infantinoon, joka sovitteli asian.

Sen sijaan, että City olisi suljettu Mestarien liigasta, onnistui Infantino neuvottelemaan Uefan tutkintakomitean kanssa englantilaisseuralle 60 miljoonan euron sanktion, joka myöhemmin laskettiin 20 miljoonaan euroon. Jonkinlaista kontrastia tuo se, että sopimuksen jälkeen City on käyttänyt pelaajahankintoihin 700 miljoonaa euroa. Erään Uefan tutkintakomitean jäsenen menehdyttyä, kommentoi Cityn pääsihteeri Simon Cliff asiaa sisäisessä sähköpostissa seuraavasti: ”Yksi on kaatunut, kuusi jäljellä”.

FFP-säädöksiä kiertääkseen Manchester City potkaisi myös käyntiin myös niin kutsutun ”Operaatio Pitkäjousen” – englantilaisten ranskalaisista kyseisellä aseella Agincourt’n taistelussa saavuttaman voiton mukaan – joka perustui imago-oikeuksien ulkoistamiseen. City myi pelaajien oikeudet erinäisille Britannian Neitsytsaarille majaansa pitäneille yrityksille, jotka eivät kuitenkaan hyötyneet sopimuksista itse mitenkään, vaan maksoivat vain pelaajien palkkioita. Tätä kautta Abu Dhabista lähtöisin olleita resursseja kyettiin kierrättämään takaisin seuraan.

FFP:tä kiertääkseen City on myös jälkikäteen yhteistyössä Abu Dhabin rahoittajien kanssa muutellut sponsorisopimuksia, jotta talousluvut saataisiin hyväksyttävälle tasolle. Vuonna 2013, jolloin FFP tuli voimaan, harkittiin muun muassa sponsorikompensaatioita FA Cupin voittamisesta huolimatta siitä, että City ei ollut onnistunut kyseistä pokaalia nostamaan. Kymmenen päivää myöhemmin sponsoripalkkioita nostettiin ilman näkyvää syytä huomattavasti ennen kautta sovittuja summia korkeammalle. Talousvastaava Jorge Chumillasin kysyttyä Simon Pearcelta voitaisiinko sponsorisopimusten päivämääriä muuttaa jälkikäteen, vastasi tämä: ”Totta kai, voimme tehdä mitä haluamme”.

Tapaus Euroopan Superliiga

Football Leaks ja Spiegel ovat myös paljastaneet Euroopan suurimpien seurojen ajaneen kansainvälistä superliigaa, jossa ei yhdysvaltalaisen sarjamallin mukaan olisi nousuja ja putoamisia, vaan paikat jaettaisiin tietyille, ennalta sovituille seuroille. Projektin puuhamiehenä on ollut erityisesti Bayern München -aktiivi ja entinen huippupelaaja Karl-Heinz Rummenigge.

Kaavailuissa sarjaan kuuluisi yksitoista perustajajäsentä: Real Madrid, FC Barcelona, Manchester United, Juventus, Chelsea, Arsenal, Paris Saint-Germain, Manchester City, Liverpool, AC Milan ja Bayern München. Näistä viimeinen oli jo selvittänyt, olisiko sen ylipäätään laillista irtautua Bundesliigasta ja voisiko se lisäksi estää pelaajiaan pelaamasta maaotteluissa, mikäli Superliiga saataisiin pystyyn.

Superliigan syntymisen estääkseen Uefa on joutunut tekemään suurimmille seuroille myönnytyksiä: suuremman osuuden eurokilpailujen liikevaihdosta on suunniteltu ohjautuvan jatkossa näille, mikä luonnollisesti lisäisi jo ennestään kasvussa ollutta tasoeroa mammuttien ja isojen liigojen pienempien seurojen välillä. Samoin hiljattain voimaan astuneen, neljälle suurimmalle liigalle neljä vakiopaikkaa Mestarien liigasta takaavan muutoksen on epäilty olleen osaksi seurausta mahdollisen superliigan Uefalle luomasta paineesta.

Vaikka osa seuroista, Bayern etunenässä, on kiistänyt, että superliigan luominen olisi ehtinyt edetä ajatustasoa pidemmälle, ei tämä liene järin uskottava väite. Vielä lokakuun lopulla Real Madrid vastaanotti sähköpostin, joka käsitteli 16:ta potentiaalista perustajajäsentä. Mukana oli myös sitova sopimuspohja, jonka noudattaminen johtaisi Uefasta ja kansallisista sarjoista eroamiseen. Superliigaa varten luotaisiin espanjalainen yritys, jonka suurimmat osakkeenomistajat olisivat espanjan jättiseurojen lisäksi Manchester United ja Bayern München.



Byyri.com