AS RaPe – Alasarjojen pisin sairaskertomus jo vuodesta 2007

Kotimainen jalkapalloilu pitää sisällään lukemattomia tarinoita, tapahtumia ja persoonia – myös sellaisia, joista kukaan ei kerro eteenpäin. Alasarjoista löytyy useita tarinan arvoisia tuttavuuksia.

Alemmilla sarjaportailla on intohimoisia jalkapalloihmisiä, jotka elävät ja hengittävät lajia kuten ammattilaiset. Heillä ei ole sellaisia taidollisia avuja kuin huippupelaajilla, mutta asenne, sydän ja epänormaalin vuolaana virtaavat hikipisarat jätetään kentälle. Jalkapallo on aina hauskaa, mutta ei koskaan leikkiä.

Harrastesarjoissa sekä alimmissa divisioonissa on suurin määrin joukkueita, jotka ovat olleet siellä jo pitkään. Suurelle yleisölle sellaiset seurat kuin B.O.B, Team Huijaus, HIRtto tai Höntsä eivät sano yhtään mitään. Ne ovat silti vuodesta toiseen mukana Helsingin piirin harrastesarjoissa ja erilaisissa turnauksissa.

Eräs epämääräisellä nimellä perustettu porukka laitettiin kasaan vuonna 2007. Nimen alkuperä vaikuttaa olevan joukkueen jäsenille itselleenkin suuri mysteeri, jonka taustalta ei löydy edes järkevää tarinaa. Huvittavinta tilanteessa on, että nimen alkuperäinen tarkoitus ei edes ole sen englanniksi käännetty merkitys.  Lyhenne tulee sanoista RalliPerseet.

Tämä on myös osa aladivarien kulttuuria. Yhteisöt keksivät omalle porukalleen nimen, jonka merkitys aukeaa vain sisäpiirille, mutta ei aina heillekään.

Tämä on tarina pohjoishelsinkiläisestä joukkueesta. Tämä on AS RaPen tarina.

Kaikki alkoi lukioporukasta

AS RaPe aloitti toimintansa puhtaasti ystävyyspohjalta. Joukkueen alkuperäinen kokoonpano koostui Helsingin Tapanilassa sijainneen lukion kundeista vuosikertaa 1986. Monet joukkueen pelaajat olivat lopettaneet jalkapalloharrastuksensa aiemmissa seuroissaan, mutta kaipuu lajin pariin tuttujen kavereiden kanssa loi pohjan uudelle tarinalle.

Kymmenen vuotta on pitkä aika omatoimiselle palloilujoukkueelle. Luonnolliset tekijät, kuten työ, opiskelu, parisuhde, lapset ja perhe astuvat kuvioihin mukaan. Intohimoisetkaan jalkapalloyhteisöt eivät pysty aina taistelemaan tuulimyllyjä vastaan. Jostain pitää karsia, ja kovin usein rakas harrastus joutuu sijaiskärsijän rooliin.

AS RaPe on Niki Hännisen joukkue. Pohjoishelsinkiläinen toppari on joukkueensa kasvot, selkäranka ja koossapitävä liima. Hänninen suhtautuu itse omaan rooliinsa vaatimattomasti.

– AS RaPe on aina ollut porukka, jonka jäsenet myös käyvät peleissä. Jätkät ovat sitoutuneita hommaan. Kaikki alkoi Tapanilan lukioporukasta, ja nyt meitä on niin monenlaista sakkia. Urheilullisuus ei ole meidän vahvuutemme, vaan ystävyys henkisenä voimavarana, Hänninen kertoo.

Käytännössä kaikki muut pelaajat joukkueessa pitävät Hännisen vuosien aikana seuran eteen tekemää työtä kivijalkana, jonka ansiosta joukkue elää ja hengittää edelleen. Joskus yksittäiset henkilöt voivat edustaa olemuksellaan tai eleillään kaikkia niitä arvoja, jotka heidän yhteisössään ovat edustettuna. Niki Hänninen on AS RaPen näköinen mies.

Vaaleaan flanellipaitaan sonnustautunut keskuspuolustaja muistuttaa jollain tapaa erästä ranskalaislegendaa, joka valmentaa erästä espanjalaista suurseuraa. Hiusraja ei ole karannut aivan yhtä korkealle, mutta katseessa näkyy samaa kovuutta ja analyyttisyyttä. Hänninen on koko ajan läsnä hetkessä ja miettii kaikkea sanomaansa. Hän puhuu vähän, mutta harkitusti. Hännisen pelinumero on muuten 10.

Hän pelasi niin sanotusti tosissaan jalkapalloa vain 11-vuotiaaksi asti. Siinä vaiheessa Hänninen koki touhun käyvän turhan totiseksi ja lajinomainen hauskuus hälveni. Hän muistelee silti junioriaikaisia pelejään lämmöllä ja korostaa pelanneensa huippujoukkueessa. Samasta HJK:n junioriporukasta ponnisti lopulta kolme A-maajoukkuepelaajaa: Perparim ja Mehmet Hetemaj sekä Ilari Äijälä.

 

 

Koskaan ei ole liian vanha aloittamaan

Kymmenen vuoden aikana ehtii tapahtua paljon. Pienellä kentällä harrastesarjoja neppaillut kaveriporukka on kasvanut 26 pelaajan jalkapallojoukkueeksi, jolla on aitoja tavoitteita. Alkuperäisjäsenet ovat lähes kaikki edelleen mukana. Monilla pelaajilla oli alussa vähintään juniorijalkapallotaustaa, mutta mukana oli täysin untuvikkojakin. Jussi Ruhanen aloitti jalkapalloilun vuonna 2007 juuri AS RaPessa. Sanotaan, että vanha koira ei opi uusia temppuja, mutta oikeana laitapuolustajana operoivan Ruhasen saama ylistys kertoo toista.

–  Hänellä ei ollut minkäänlaista lajipohjaa, mutta Jussi on kehittynyt valtavasti. Alkuun peli oli luvalla sanoen hirvittävää, mutta Jussi on ottanut merkittäviä kehitysaskelia vuosien aikana varsinkin pelikäsityksen osalta, Hänninen sanoo.

Vastaavanlaisia ylisanoja putoilee lähes kaikilta alkuperäisjäseniltä. Toinen nimi, jonka niin Hänninen kuin monet muutkin pelaajat nostavat esille, on Karri Kattilakoski. Häntä kuvaillaan fanaattiseksi jalkapallon ystäväksi, joka halusi kokeilla pelaamista. Kattilakoski pelasi muutaman erittäin lupaavan kauden joukkueen maalivahtina ja otti aimo harppauksia kehityksessä, vieläpä hyvin lyhyessä ajassa.

– Tilannehan päättyi vähän surullisesti, koska Karri kyllästyi pelaamiseen. Se on todella sääli, koska hän sai pelillisesti tästä enemmän kuin suurin osa meistä, Hänninen pohtii.

Yhteisöllisyys ja hyvä henki huokuvat kaikista joukkueen jäsenistä, niin uusista kuin vanhoistakin. Liiton alaisissa sarjoissa pelaaminen vaatii tietynkokoista pelaajalistaa. Uusia kasvoja on vuosien saatossa saapunut myös AS RaPen kokoonpanoon. Hänninen pitää ensiarvoisen tärkeänä, että uudet pelaajat kokevat nopeasti kuuluvansa tiiviiseen yhteisöön.

– Kaikki uudet pelaajat ovat tulleet joukkueeseen hyvin sisään. He ovat heti olleet osa porukkaa, kavereita. Se on tämänkaltaisissa joukkueissa erittäin tärkeää, koska pelaaja ei ole vain osa kokoonpanoa, vaan myös kaveri kaikille, Hänninen sanoo.

 

 

”Olimme paras joukkue sarjassa”

AS RaPen palkintokaapissa on vielä sen verran tilaa, että itse kaappia ei ole nähty tarpeelliseksi hankkia. Joukkueen pelillisesti suurin saavutus on viime kaudelta. Pohjoishelsinkiläiset sijoittuivat Helsingin piirin 7. divisioonassa toiseksi. Hännisen eleet ja olemus kertovat, että saavutukseen ei liity pelkästään hyviä tunnetiloja.

– Olimme paras joukkue sarjassa. Saatiin viisi pistettä enemmän kuin seuraava, mutta sarjamuodon takia jäimme lopulta kakkoseksi. Keinotekoisessa jatkosarjassa ei hävitty yhtään peliä, mutta minkäs teet, Hänninen sanoo.

Siitä hän on kuitenkin iloinen, että joukkueen peli ja pelitavan omaksuminen ottivat jälleen uuden harppauksen eteenpäin. Ensi kaudella 6.divisioonassa pelaavalla joukkueella on tarkkaan harkittu ja kurinalainen tapa pelata jalkapalloa.

AS RaPe on pysynyt taktisesti samankaltaisena jo pitkään. Hänninen on nykyisin mukana vain pelaajana – kapteeninnauha ja joukkueen johtajan virka ovat vaihtaneet omistajaa. Nykyisin joukkuetta johtaa keskikenttäpelaaja Juhani Kenttälä, yhtä lailla seurassa hyvin pitkään vaikuttanut taistelijaluonne. Pelitapa on silti pysynyt samana, ikään kuin perintönä Hänniseltä.

AS RaPe pelaa Hännisen mukaan pelkästään tuloksesta. Joukkue on suurten kontrastien sulatusuuni. Osalla pelaajista on ollut sopimus Ykköseen, osalla jalkapallotausta on hyvin heiveröinen. AS RaPe pyrkii minimoimaan yksilöittensä heikkoudet ja korostamaan heidän vahvuuksiaan.

– Alasarjoistakin löytyy useita teknisesti meitä taitavampia kokoonpanoja. Olisi itsemurha lähteä pelaamaan sen kaltaisia joukkueita vastaan pallollista peliä jaellen pikkunättejä lyhytsyöttöjä. Pallonhallintaprosenttia ei lasketa lopputuloksissa mukaan, ainoastaan tehdyt maalit, Hänninen kertoo.

Soihtujakin nähty

Joukkue, joka pelaa vain tuloksista ja voitosta, haluaa menestyä. AS RaPe suhtautuu tulevaan kauteen ja sitä seuraaviin kuitenkin realiteetit kohdaten.

Ensimmäisenä esille nousee laadukas arki. Kyseessä on kaveriporukka, joka ei juuri harjoittele. Hänninen tiedostaa, että harjoittelematta ei yksilötasolla ole mahdollisuutta kehittyä, ainakaan yli kolmekymppisten ukkojen.

Toinen realiteetti on pelaajien taso. Joukkueessa on useita lahjakkaita jalkapalloilijoita, jotka voisivat helposti pelata korkeammillakin sarjatasoilla halutessaan. Keskimääräistä taitotasoa Hänninen pitää kuitenkin sellaisena, että 5. divisioonaan nouseminenkin vaatisi jo mittavaa venymistä.

– Kenties aivan maksimaalisella suoritustasolla 6. divarissa voisimme taistella noususta. Tällä hetkellä näen 6. divisioonan meille sopivana sarjatasona, Hänninen kertoo.

 

 

Lajikulttuuria joukkueessa on kuitenkin valtavasti. Viime kauden lopulla 7. divisioonan viimeisillä kierroksilla katsomossa nähtiin äänekkäitä kannattajia ja joitakin soihtujakin. Kentän laidalla on ollut entisiä pelaajia, loukkaantuneena olleita pelaajia ja pelaajien ystäviä, mutta silti muisto lämmittää myös Hännisen mieltä.

– Olihan sen hienoa nähdä näissä muutamissa otteluissa, kun katsomossa oli meteliä, banderollia ja soihtua, että meidän takana on paljon porukkaa. He haluavat ja suostuvat tulemaan paikan päälle kannustamaan meitä. Seura on paljon muutakin kuin ne kaverit, jotka ovat kentällä, Hänninen sanoo.

Hänninen uskoo, että AS RaPe pelaa vielä kymmenenkin vuoden päästä yhdessä jalkapalloa ja viettää vapaa-aikaansa yhdessä, ystävinä. Jalkapallo on niin suuressa roolissa jokaisen elämässä, että Hänninen näkee miltei mahdottomana yhtälönä, että joukkue lopettaisi yhtäkkiä.

Uusi kausi odottaa jo kulman takana. AS RaPe lähtee jälleen hakemaan tuloksia inhorealistisen tehokkaalla tyylillään ensimmäisistä kierroksista lähtien. Ensimmäinen nimi, jonka Hänninen kirjoittaa fläppitauluun, on jokaisen lajin multitalentti Santeri Tuomala vasemman puolustajan tontille. Sen jälkeen mennään päivän kunnon ja terveystilanteen mukaan. Tuokoot uusi kausi ja uudet vuodet mukanaan mitä tahansa haasteita, AS RaPe ottaa ne vastaan joukkueena ja tiiviinä yhteisönä.

– Jalkapallossa joukkueen merkitystä on ehkä turha edes korostaa, mutta jos joku porukka on oikeasti joukkue, niin AS RaPe on, Hänninen sanoo.

Kuvat: Jarno Nurminen