Me mennään kisoihin. Tammi. 160 s.
Luin ja arvostelin Ari Virtasen Oi Suomi On! -kirjan reilu kuukausi sitten. Kun sain käsiini Jussi Eskolan ja Pekka Mäntylän tuoreen teoksen, Me mennään kisoihin, en voinut olla vertaamatta näitä kahta kirjaa keskenään. Sillä olihan niiden lähtökohdat miltei identtiset.
Visuaalinen matka EM-karsintojen kautta EM-kisoihin
Me mennään kisoihin -kirja keskittyy EM-karsintarupeaman kertomiseen upeilla kuvilla höystettynä. Kirjasta yli puolet on omistettu nimenomaan karsintapeleille, jotka kerrataan otteluissa vahvasti mukana olleiden henkilöiden, kuten Paulus Arajuuren, Lukas Hradeckýn, Mika Nurmelan ja Tim Sparvin, johdolla. Muissa kappaleissa käsitellään mm. Kansojen liigaa, Liechtenstein-voiton jälkeen järjestettyä kansanjuhlaa sekä huoltajalegenda Gunnar Yliharjua.
Me mennään kisoihin -kirja on todellinen aarre vuosikymmenten päästä. Vaikka kuvia on ihan kiva selata digitaalisenakin, niin kyllä itse sivuja kääntämällä tulee paljon parempi fiilis. Lyhyiden tekstipätkien ohella lukijalla on käsissään pikemminkin valokuva-albumi, mikä ei ole ollenkaan huono asia. Lukeminen ei tuntunut missään nimessä puuduttavalta, vaikka melkein peräkanaa luinkin nämä uudet Huuhkaja-kirjat.
Molemmille tilaa kirjahyllyssä
Molemmille kirjoille on tilaa Huuhkaja-fanin kirjahyllyssä, sillä samasta aiheesta huolimatta teokset ovat erilaisia. Oi Suomi On! on nivottu yhteen parin sadan haastattelun avulla, kun taas Me mennään kisoihin on nivottu yhteen lähes parin sadan kuvan avulla. Haastateltavien joukko Eskolan ja Mäntylän kirjassa on siis suppeampi, mutta toisaalta ideana on varmasti ollutkin, että kertojat pysyvät samoina alusta loppuun.
Kirjaa voisi verrata siihen, että istut saunan lauteille muistelemaan karsintaurakkaa Luken, Nuren, Paukun ja Timin kanssa, vaikka mitään shokkipaljastuksia tai kohujuttuja ei tässä saunaillassa kerrotakaan.
Jos Oi Suomi On! menee hieman pintaa syvemmälle, niin Me mennään kisoihin on kevympi ja helpommin lähestettyvä kirja. Se sopii näin hyvin myös nuoremmalle tai vähän laiskalle lukijalle, koska tekstiä ei ole niin paljon.
”Totta kai matkan varrella pitää käydä joissain asioissa pikkuinen flaksikin, mutta ei tällaista karsintaa hoideta tuurilla.”
– Mika Nurmela
