Yhdysvalloissa ja Kanadassa pelattava MLS on monen kansallisuuden sulatusuuni

Major League Soccerista (MLS) käytetään toisinaan termiä jäähdyttelysarja Yhdysvaltojen ulkopuolella. Ulkomaalaisten pelaajien määrä on kasvanut sarjassa entisestään, jolla on ollut myös positiivinen vaikutus MLS:ään.

Monet Euroopan kentillä pelanneet jalkapallon supertähdet ovat vuosien varrella siirtyneet Yhdysvaltoihin pelaamaan jalkapalloa, mutta yleensä vasta uran loppuvuosina, jonka takia MLS on saanut eläkesarjan leiman.

Alun perin ulkomaalaisten supertähtien tuominen seuroihin toimi keinona lisätä sarjan katsojamääriä. 90-luvusta 2000-luvun alkuun asti sarja kärsi vähäisistä katsojamääristä, eikä eliittitason jalkapallo saanut tarvitsemaansa suosiota Yhdysvalloissa (lue MLS:ää edeltäneistä vuosikymmenistä juttu: Sirkus nimeltä NASL).

Muut suositut urheilusarjat Yhdysvalloissa, kuten NFL, NBA sekä MLB ovat vieläkin suuri haaste MLS:lle, sillä nämä sarjat vievät suurimman osan katsojista.

Ulkomaalaisten pelaajien rantautuminen osoittautui suureksi avuksi MLS:n elvyttämiseen, sillä kansainvälisten pallotaitureiden kokemus, taito ja kuuluisuus itsessään jo toi huomattavasti suuremman määrän katsojia otteluihin. Vuonna 2010 nähtiin ulkomaalaisten pelaajien määrän kasvavan sarjassa jopa 43 prosenttiin.

Nykyään luku on noussut entisestään, 60% rajamaastoon, ja sarja on myös saanut isomman fanikannan Yhdysvalloissa.

MLS:n joukkueet kartalla. Lista 26 joukkueesta.

Pohjois-Amerikkalainen sarja koostuu 26 joukkueesta, joista kolme joukkuetta on kotoisin Kanadasta (Vancouver Whitecaps, Toronto FC sekä Montreal Impact). Kanadalaisten joukkueiden takia ulkomaalaisista pelaajista suurin kiintiö koostuu kanadalaisista pelaajista (11,1%).

Legendaarisista jalkapallotaidoistaan tunnetut brasilialaiset ovat myös löytäneet paikkansa MLS:stä. Sarjan latinopopulaatiota hallitsee kuitenkin argentiinalaiset pelaajat, jotka miehittävät noin 10 prosenttia kaikista MLS-pelaajista. Tämä on toisiksi suurin määrä ulkomaalaisia pelaajia koko sarjassa.

Suurin nimi näistä 10% on Serie A:sta tuttu argentiinalainen tähtihyökkääjä Gonzalo Higuain. Higuain saapui David Beckhamin MLS-joukkueeseen Inter Miami FC:hen 15 miljoonan euron siirtosummalla. 

Suomalaisia pelaajia on myös vuosien saatossa nähty Pohjois-Amerikan kentillä. Tälläkin hetkellä MLS:ssä pelaa neljä suomalaista, Robin Lod (Minnesota United), Alexander Ring (New York City), Lassi Lappalainen sekä Jukka Raitala, joista molemmat pelaavat Montreal Impactissa Arsenal-legenda Thierry Henryn alaisuudessa.

Vuonna 2010 sarja koostui 16 joukkueesta, joiden valmentajista vain puolet olivat amerikkalaisia. Nykyäänkin, vaikka joukkueiden määrä on noussut, ulkomaisten valmentajien kiintiö on pysynyt 50 prosentissa.

Valmentajia saapuu tunnetusti MLS:ään joko elvyttämään valmennusuraansa, tai aloittamaan uraansa valmentajana. Entinen New York City FC:n valmentaja Patrick Vieira kertoi valmentamisen olevan haastavampaa Amerikassa kuin Euroopassa.

Palkkakatto vaikuttaa pelaajaostoksiin, jolloin valmentajilta vaaditaan entistä enemmän huolellisuutta hankintojen suhteen, sillä varaa vaihtelulle ei paljoa ole.

”Beckham-sääntö”

MLS:ssä, kuten muissa Pohjois-Amerikkalaisissa urheilusarjoissa käytetään palkkakattoa pelaajahankintoihin, joka tarkoittaa, että kaikilla joukkueilla on määrätty rahasumma, jota he saavat käyttää pelaajiin.

Vuonna 2007 Beckham saapui LA Galaxyyn noin 20 miljoonan euron siirtosummalla, joka oli noin kuusi kertaa palkkakattoa suurempi summa. Hänen palkkansa vuodessa oli noin kuusi ja puoli miljoonaa euroa. Tämä summa ylitti reilusti MLS:än vuoden 2007 palkkakaton, jonka takia keksittiin “Beckham-sääntö” (Designated players rule eli DP).

Sääntö antoi joukkueille mahdollisuuden ostaa kaksi “nimettyä pelaajaa” (designated players), joiden hinta saa ylittää palkkakaton. Seurat maksavat nimettyjen pelaajien palkasta vain murto-osan, ja loput pelaajan palkasta kustantaa itse seuran omistajat.

Nimettyjen pelaajien arvo on noussut MLS:ssä erittäin tärkeäksi, sillä nyt joukkueilla on mahdollisuus ostaa pelaajia myös palkkakaton ulkopuolelta, ja se antaa MLS-seuroille mahdollisuuden kamppailla pelaajista kansainvälisillä jalkapallomarkkinoilla. Joukkueilla saa olla kaksi nimettyä pelaajaa, mutta nykyään myös kolmannen pelaajan ostaminen on mahdollista.

“Designated player”-säännöllä on vaikutusta myös joukkueiden ulkomaalaisiin pelaajiin. Jokaisella seuralla on oikeus kahdeksaan kansainväliseen pelaajaan, mutta tätä määrää voi myös kasvattaa vaihtamalla paikkoja nimettyjen pelaajien kanssa.

Toisin sanoen, jos joku joukkue ei halua ollenkaan nimettyjä pelaajia, niin he voivat korvata nämä kansainvälisillä pelaajilla.

Vaikka tasoltaan MLS ei kilpaile eurooppalaisten jalkapallosarjojen kanssa samassa painoluokassa, niin sarja on kehittymässä parempaan suuntaa. Jalkapallon seuraaminen on kasvanut maassa suuresti ja stadioneja saadaan täytettyä. MLS on myös loistava paikka nuorille palloilijoille näyttää taitonsa ja mahdollisesti herätellä eurooppalaisten joukkueiden mielenkiintoa.