Ian Marshallin kirjoittama kirja, Old Trafford: The Offical Story Of The Home Of Manchester United, tarttui käteeni kirjakaupasta jo useampi vuosi takaperin. Kirja oli pitkään pölyttymässä milloin kirjahyllyssä, milloin ikkunanlaudalla.
Kannet pysyivät pitkään kiinni ehkä sen takia, että en pidä itseäni millään tavalla Manchester Unitedin kannattajana. Kun vihdoin kirjan sain auki, tuli se luetuksi muutamassa päivässä. Old Traffordin, myös Unelmien teatterina tunnetun Manchester Unitedin kotipyhätön tarina nappasi otteen lukijasta ja vei mukanaan.
Satavuotisteos
Kirja on julkaistu vuonna 2010, tuolloin 100 vuotta palvelleen stadionin kunniaksi. 264-sivuiseen kirjaan on upotettu mukaan jonkin verran kuvia tarinaa havainnollistamaan ja lukukokemusta keventämään. Vaikka teos on kohdistettu avaamaan juuri stadionin historiaa ja sen vaiheita, niin kirjoittaja eksyy välillä kertaamaan myös itse seuran, eli Manchester Unitedin tarinaa; välillä ehkä liiaksikin.
Pääpaino jaksaa kuitenkin pysyä itse stadionin tapahtumissa.
Vuonna 1910 avatun Old Trafforin rakennusprosessi on kerrottu ilahduttavan tarkasti ja jokainen stadionlaajennus käsitelty riittävän kattavasti. Varsinkin 1990-luvun alussa tehdyt Hillsborough‘n onnettomuuden jälkeiset muutokset pois seisomakatsomoista on kerrattu erittäin seikkaperäisesti.
Lisäksi kirjoittajaa taustoittaa jokaisen laajennuksen kohdalla, kuka on lystin maksanut, tai mistä rahat on kääritty. Viimeisten muutoksien kohdalla myönnetään rehellisesti, etteivät ne olisi olleet mahdollisia ilman kasvaneita TV-tuloja.
Kuten niin kovin usein tämän tyylisissä kirjoissa, sen ensimmäiset kappaleet ovat kuitenkin niitä kaikkein kiinnostavimpia. Mitä pidemmälle tarina kirja etenee, sen tutumpia asiat alkavat olemaan aktiivisesti jalkapalloa seuraavalle lukijalle. Muutamalla viimeisellä luvulla on loppujen lopuksi kovin vähän annettavaa, jos on yhtään kartalla Manchester Unitedin historiasta.
Alku on kuitenkin kiehtovaa kertomusta ajasta, jolloin televisioinnit ja stadionilla pyörivät ulkomaalaiset turistit olivat vielä kaukana tulevaisuudessa. Itse olen suomalaisen jalkapalloilun sekä varsinkin sen alasarjojen suurkuluttaja, ja löysin yllätyksekseni tarinan alkuvuosilta jopa samaistuttavaa tarttumapintaa kotimaiseen futisarkeeni.
Välillä kirja pystyy tiputtamaan lukijansa leuat auki.
En esimerkiksi tiennyt, että ensimmäisen maailmansodan aikaan osa Manchester Unitedin pelaajista jäi kiinni vedonlyöntivilpistä ja sai tämän takia potkut joukkueesta. He joutuivat rintamalle ja osa ei koskaan palannut.
Kesän 1966 MM-kotikisoista löytyy kirjasta paljon mielenkiintoista tarinaa, samoin EM-kisoista 30 vuotta myöhemmin. Kaikki kirjan sisältö ei siis liity suoranaisesti Manchester Unitediin vaan myös muut stadionin sisällä pidetyt tapahtumat otetaan mukavasti huomioon. Tällaisina esimerkkeinä siellä pelatut rugbyfinaalit tai vaikkapa Chris Eubankin ja Nigel Bennin vuonna 1993 Old Traffordilla mitelty ratkaisemattomaan päätynyt nyrkkeilyottelu, joka oli tuolloin lajinsa megatapahtuma maailmassa.
Kenelle?
Vaikka kirja keskittyykin siis yhden rakennuksen uumeniin ja sen tapahtumiin, niin kyseessä on ennen kaikkea Manchester Unitedin historiikki. Siksi se on pakkokamaa kaikille Punaisten paholaisten kannattajille.
Ian Marshallin teos tarjoaa lopulta paljon sisältöä jalkapallosta laajemmin kiinnostuneille. Kirjaa ei ole saatavilla suomenkielisenä, joka voi hankaloittaa monen lukemista. Hyvänä puolena tässä on kuitenkin se, että jokainen sana ja tavu tulee luettua juuri sellaisena kuin Marshall on sen tarkoittanut, kun suomentaja ei ole ollut välissä.
Itselleni kirja tarjosi aikamatkan 1800-luvun lopun teollistuvasta Manchesteristä nykypäivään. Sitä lukiessa oikeasti sisäistää kuinka paljon laji on muuttunut ja maailma kehittynyt suhteellisen lyhyessä ajassa. Varoituksena mainittakoon, että lukukokemus voi käydä kukkaron päälle, koska matkakuumeelta Old Traffordille ei voi välttyä.
