José Mourinhosta kertova teos alkaa Mesut Özilin esipuheella. Kaksikko jakoi erityisen suhteen Real Madridissa, ja Özilin kuvaus Mourinhosta tarraa lukijan nopeasti mukaansa. Pakkohan tässä on saada tietää, mikä 55-vuotiaasta portugalilaisesta tekee niin ihmeellisen pelaajien keskuudessa.
Alkuperäisteos José Mourinho – Die persönliche Biografie des Special One on ilmestynyt vuonna 2016, ja Tuomas Renvallin suomentama José Mourinho – Omassa lajissaan – Huippuvalmentajan henkilökuva puolestaan Minerva-kustantamon julkaisemana huhtikuussa 2018.
Kevyttä kesälukemista
Kirja etenee kronologisesti José Mário dos Santos Mourinho Félixin syntymästä aina valmennuspestin varmistumiseen Manchester Unitedin kanssa. Vuosien varrelta esitellään lukuisia, veijarimaisia tarinoita, käydään läpi Mourinhon merkittävimmät saavutukset ja nostetaan esiin myös hänen vaikeuksiaan.
Mielenkiintoisimmaksi luvuksi nousee kuitenkin yksi ylitse muiden.
Voittamisen filosofia -niminen kokonaisuus (luku 8) on jaettu 11 alaotsikkoon, joista esimerkkeinä mainittakoon motivaatio, yhteisöllisyys ja junioritoiminnan edistäminen. Aihealueet käsitellään Mourinhon tekojen kautta, ja niistä olisi lukenut mieluusti pidemmän kaavan kautta.
[pullquote]’’Kaikkien portugalilaisten poikien sankari oli tuohon aikaan legendaarinen hyökkääjä Eusébio. Kaikki halusivat tehdä maaleja ja harhauttaa kuin hän ja hänen brasilialainen kilpailijansa Pelé. Mutta ei Mourinho. José pelasi useimmiten puolustajana ja toisinaan puolustavana keskikenttäpelaajana. – Mourinho kuitenkin piti siitä, että pystyi organisoimaan puolustusta ja joukkueen peliä.’’[/pullquote]
Kirjan on koonnut, hyödyntäen yli 200 lähdettä, saksalainen jalkapallojournalisti Julien Wolff. Runsas lähteiden määrä takaa jopa paatuneimmallekin Mourinho-fanille jotain uutta knoppitietoa, mutta korostaa myös sitä mitä teos todella on: henkilökuva, ei omaelämänkerta.
[pullquote]’’Hän ei pelannut huonosti, mutta hän ei ollut keskivertoa nopeampi eikä hänellä ollut hyvää laukausta. Vaikka Mourinholle valkenikin, että hän ei koskaan saavuttaisi maailman kärkeä, hän jatkoi pelaamista. Hän nimittäin piti siitä.’’[/pullquote]
Pidin teoksessa siitä, ettei Mourinhoa nostettu messiaan asemaan, vaan myös hänen heikompia puoliaan käytiin läpi. Kyseessä on erittäin ristiriitainen henkilö, jota moni pelaaja ylistää suurimmaksi ja parhaimmaksi mentorikseen.
Noin 200-sivuinen teos on erittäin kevyttä kesälukemista, ja lukijalle jääkin lopuksi hieman valju maku suuhun. Aiheet ovat kiinnostavia, ja monista olisi halunnut lukea enemmänkin. Pitkää teosta on kuitenkin vaikeaa koota pitkälti internet-lähteiden pohjalta, ilman Mourinhon omia mielipiteitä ja kommentteja tapahtuneista.