Pian se on taas yksi syksyn säestämä työviikko takana ja pääsee kirmaamaan yhdeksi illaksi vapauteen. Mikäpä sen parempi tapa siihen olisikaan, kuin lähteä katsomaan Huuhkajien MM-karsintataivalta Ratinaan. Tässä hieman mielen ja kielen päällä pyörineitä ajatuksia kannattajanäkökulmasta.
Jonkinnäköisestä taipaleesta voi todellakin puhua. Tähän asti pelatuista kuudesta ottelusta on kertynyt pottiin yksi piste, maalierolla 4-10. Haaveet kisakoneeseen nousemisesta on siis jo haudattu, päävalmentaja erotettu, Eremenko kärähtänyt ja niin pois päin. Islanti-peliin lähdetään nykyisen päävalmentaja Markku “Rive” Kanervan johdolla ilman Joel Pohjanpaloa, Niklas Moisanderia sekä keskikentän terrieri Moshtagh Yaghoubia.
Huuhkaja-fanina olen tietysti aina toivoa täynnä, mutta välillä myös tuntuu, että Suomen maajoukkueelle luodaan hieman yli-inhimillisiä odotuksia. Islantia vastaan lähdetään kuitenkin hakemaan väkevästi revanssia edellisen pelin turhautuminen takaraivossa. Islannissa pelattu otteluhan päättyi lopulta dramaattisten ja kyseenalaisten vaiheiden jälkeen 3-2 Islannille. Huuhkajat saivat palloa verkkoon sielläkin, miksei siis myös todennäköisesti täpötäyden Ratinan viheriöllä.
Islannin nousu kansainväliseen tietoisuuteen on tapahtunut kaukaa seuraten nopeasti, mutta taustalta toki löytyy pitkä suunnitelmallinen työ. Kapeasta materiaalista on saatu puristettua paras osaaminen esille. Islannillakin maailmantähdet ovat harvassa ja miltei 50 miljoonalla Evertoniin ostettu Gylfi Sigurdsson sen harvinainen timantti. Ehkä jonain päivänä meilläkin on oma kymmenien miljoonien pelimies.
Itse pelistä. En odota näkeväni mitään ihmeellistä taktista muutosta kummankaan pelissä. Islanti taistelee vielä tosissaan lohkovoitosta, joten heilläkin latausta riittänee. Suomen täytyy jälleen lähteä tiukasta yhtenäisestä puolustuspelistä ja käyttää varmasti saatavat maalipaikat tehokkaasti. Valitettavan usein kaava on ollut sitä, että Pukki juoksee kärjessä siksakkia itsensä henkihieveriin alakeskikentältä lähetettyjen kukkupallojen perässä, vailla sen suurempaa tulosta. Kavereiden toppariosasto on pitänyt huolen, että kukkupallot siivotaan kyllä. Eremenkon ja nyt myös Yaghoubin puuttuminen pelinrakentelusta luo toki ison loven joukkueeseen. Kenties Pirlon opissa marinoitunut Ring luo jotain uutta. Joka pelissä maalipaikkoja on kuitenkin saatu luotua ja varmasti niitä saadaan lauantainakin.
Voittoa emme voi vaatia, emmekä välttämättä edes pisteitä, mutta jokaisesta pallosta taistelevaa joukkuetta voimme. Uskon että pelaajilla on sisällään turhautumista ja kiukkua, mutta se pitäisi saada jotenkin kanavoitua peliin ja palloon. Rive Kanervalla on tässä iso vastuu. Miten saada peli-ilo palautettua joukkueeseen joka on kulkenut tappiosta tappioon ja pudonnut Fifa-rankingissa lilliputtien taakse.
No, meillä on joka tapauksessa luvassa kansainvälinen huippuottelu Tampereen Ratinassa, harvinaista herkkua. Viimesyksynä vähälukuinen Kroatian faniryhmä korvataan tällä kertaa tuhatpäisellä HUH-jengillä suoraan Sigur Rosin synnyinseuduilta. Muutama keskiketterä alle, kaverit mukaan, lämmintä vaatetta päälle ja kannustamaan sankareitamme! Oi Suomi on!
Kirjoittaja: Olli Mäkelä
