Olemme eläneet poikkeuksellisen maajoukkuesyksyn.
Me suomalaisen jalkapalloilun ilosanomaa maailmalle masokistisesti levittäneet kannattajat olemme tottuneet unelmoimaan. Katseemme ovat olleet aina uuden taipaleen ensimmäisessä pelissä, iskun paikassa. Ensimmäisen ysikymppisen jälkeen tarkastelemme jo muiden otteluiden tuloksia – ”ei noillakaan hyvin alkanut”.
Ei aikaakaan, kun havaitsemme laskevamme taulukoiden maalieroja ja toteamme kaiken olevan yhä mahdollista. Seuraavaksi pitää vain voittaa neljä jäljellä olevaa peliä. Kaikki karahtaakin siihen ensimmäiseen peliin neljästä, kun jäämme tasapeliin jossain Liechtensteinissa.
Viimeisissä peleissä pelaamme kunnian lisäksi paremmasta asetelmasta tulevien karsintojen arvontaan. Vuosi sitten sateenkaaren päässä häämötti aarrearkku, jossa oli mukana arvokisojen kisaliput. Todellisuus on saapunut ja sateenkaaren tuolla puolen ei ole enää edes hedelmäkoria, on vain kolmoskori.
Kädet ristissä ja sormet syyhyten seuraamme tulevien kaikkien aikojen karsintojen arvontaa, joka nostaa jälleen toiveemme pilviin. Malttamattomana odotamme ensimmäistä ottelua, jonka jälkeen sama kierros alkaa alusta.
Syksy toisesta todellisuudesta
Tämän syksyn Nations League on ottanut, mutta poikkeuksellisesti myös antanut. Rehellisesti myönnän, että en ollut kovinkaan innostunut uudesta UEFA:n taikomasta formaatista. Kaikki kuitenkin muuttui ensimmäisessä ottelussa syyskuussa Ratinassa. Vieraspeliin ei pitänyt tänä syksynä lähteä, mutta Unkari-kotivoiton huumassa lentoja tilailtiin jo samana iltana taksin takapenkiltä.
Toisesta todellisuudesta ollut maajoukkuesyksy huipentui viime torstaina Ateenan illassa, kun Suomi varmisti 0-1-tappiolla lohkonsa voiton ja takaportti pysyi avoinna tuleviin vuoden 2020 EM-kisoihin.
Nations Leaguen kuudenteen pelipäivään ja vierasotteluun Unkaria vastaan saattoi siis lähteä vapautuneesti.
Matkani Budapestiin käynnistyi neljän aikaan lauantaiaamuna. Taksimatkan, parin tunnin bussissa matkustamisen ja lennon jälkeen päädyin Budapestiin hieman ennen yhtätoista paikallista aikaa. Lentokentältä otetun bussin saavuttua keskustan tuntumaan sain yhdessä seurueeni kanssa Airbnb-kämppämme haltuun puoliltapäivin. Kaupunkiin tutustumiselle oli siis hyvin aikaa.
Kiertelimme kaupungilla, ihailimme Tonavaa ja pyörähdimme esimerkiksi suomalaisten kokoontumispaikassa Champs Sport Pubissa. Erityisen suurta arvostusta annoimme paikalliselle drinkkibaarille, josta sai muutamalla eurolla törkeän ison ja törkeän hyvän mojiton!
Hintataso ei päätä huimannut, josta mainittakoon esimerkkinä lauantai-iltainen ravintolamme Mazel Tov. Tähän selvästi hyvin suosittuun ravintolaan oli pitkä jono, mutta odotus palkittiin. Söin alkuruoan ja pääruokana suussa sulavaa ankkaa. Kyytipoikana meni alas yksi olut ja lasi viiniä. Maksoin tästä kokonaisuudesta hieman päältä 15 euroa.
Ruokailun jälkeen jatkoimme vielä paikalliseen kieleen ja kulttuuriin tutustumista Budapestin illassa.
Kovan luokan kusetusta
Pelipäivämme käynnistyi ryhmiin jakautumisella. Osa eteni asioissa ruoka edellä, osa suuntasi kylpylään ja osalle uusi kieli ja kulttuuri oli tullut liiallisena kerta-annoksena, joka pakotti jäämään kämpille keräämään itseään.
Viimeisenä mainittuun ryhmään kuuluminen kieltämättä houkutteli, mutta kallistuin lopulta kylpylään suuntaavaan seurueeseen. Päätökseen vaikutti matkatoverini lempeä katse samalla, kun hän pyysi kylpyseuraa. Päässäni alkoi soimaan laulu- ja soitinyhtye Bamperoksen pop-hitti rakkauden kesältä 1980.
[pullquote]Tule kanssani kylpyyn, tahdon samaan ammeeseen.
Vaahto välillämme yhtyy, siihen piirrän sydämen.
Tule kanssani kylpyyn, tule valoon kynttilän.
Liekki hiljaa meille syttyy, antaa itkun lämpimän.
[/pullquote]Kylpylämatkamme oli kuitenkin kaikkea muuta kuin mutkaton. Siirryimme kohti Szechenyin kylpylää metrolla. Lähtöasemalta ei voinut ostaa matkalippuja automaatista, vaan vain laiturilla olleelta lipunmyyjältä.
Tämä etäisesti majavaa muistuttava mumisija otti meiltä matkalipuista 450 forinttia eli noin puolitoista euroa kappaleelta. Noustessamme pois Szechenyin metroasemalla meitä oli vastassa yllätys. Tarkastajat sanoivat, että lippumme eivät kelvanneet. Yritimme tulla 150 forintin lipuilla. Meille annettiin kaksi vaihtoehtoa: maksaa 8000 forinttia sakkoa nupilta tai selvittää asia. Päädyimme jälkimmäiseen vaihtoehtoon.
Passimme kerättiin pois ja lähdimme kolmen virkailijan kanssa takaisin lähtöasemallemme. Osoitimme lipunmyyjän, joka oli myynyt meille liput. Kiivaan sananvaihdon ja parin puhelun jälkeen häneltä otettiin silmiemme edessä pois henkilökortti kaulasta ja virkamerkki hihasta. Oikea lippu olisi maksanut 350 forinttia, eli kyseinen herra yritti ottaa meidän neljän hengen porukaltamme euron henkilöltä omaan taskuun. Potkut tulivat siis vain muutaman euron tähden, mikä kertonee paljon paikallisesta tulotasosta.
Hyvin pitkän viivytyksen jälkeen pääsimme vihdoin kylpylään, jossa oli seuraava vilunkipeli päällä. Maksoin omaa pulikoimistani viimeisenä ja kaikilta muilta oli otettu 5400 forinttia. Minun tullessani maksuvuoroon hinta pompsahti 20 000 forinttiin. Selitin kassanaiselle, että hän oli juuri myynyt ensimmäisenä mainittuun hintaan kavereilleni liput ja tämä ei nyt vain mene läpi. Myyjä muka soitti jonnekin, jonka jälkeen hän ”sai luvan” myydä minullekin lipun samaan hintaan.
Kaikesta huolimatta Szechenyin kylpylä oli kaiken ennakko-odotusten arvoinen. Vastoinkäymiset oli jo unohdettu, kun pääsimme lillumaan 38-asteisteen ulkoaltaaseen. Totesinkin ystävälleni, että kiitos, kun sain tulla hänen kanssaan kylpyyn. Otatimme itsestämme myös valokuvan, vaikkakin sen ottohetkellä yhtä matkalaista hieman väsytti.
Kuva – Värivalokuvia Antti Teisala
Kylpylän jälkeen päätimme, ettemme enää kulje metrolla tämän kokemuksen jälkeen, vaan liikkuminen tapahtuu vastedes taksilla. Tämä olikin hyvä ratkaisu siihen asti, kunnes tulimme pelin jälkeen stadionilta pois. Ennen peliä taksimatka oli maksanut majapaikalta peliin reilut 2000 forinttia.
Stadionilta alkaneen taksimatkan aluksi kuski yritti lähes väkisin viedä meitä strippiklubille, joka ei meitä kauheasti kiinnostellut. Kun tämä reissu jäi tekemättä, hän alkoi kertoa avoimen rasistisia mielipiteitään sekä kaupata meille kokaiinia. Pidemmät keskustelut ja kaupat jäivät kuitenkin syntymättä.
Päästyämme perille tämä herrasmies ilmoitti taksimatkan hinnaksi 28 000 forinttia eli yli 90 euroa. Kävimme vaiherikkaan keskustelun, jonka lopputulemana hän sai meiltä 20 000 forinttia sekä kuulla hyvin yksityiskohtaisia arvioita kotimaastaan sekä siitä, millainen tyyppi hän on ihmisenä.
Ehkä he eivät vain osaa laskea?
Pienen kämpillä piipahduksen jälkeen kävimme syömässä ja päätimme pyörähtää vielä nopeasti Instant-nimisessä yökerhossa.
Eräs seurueemme jäsenistä päätti tilata tiskiltä kaikille rommishotit. Mukava ele varsin mukavalta mieheltä. Hintaa oli yhdelle paukulle tuleva 1200 forinttia eli noin neljä euroa. Baarimikko kysyi, että miksi hän tilaa viisi shottia eikä koko pulloa. Se maksaa kuulemma saman verran.
No. Jos kerran näin, niin tilataan sitten. Lopulta massiivinen rommipullo tuli jääastiassa ja hinta oli 27 000 forinttia. Tuossa hetkessä mieliimme hiipi ajatus: ehkä he eivät ole kaikki huijareita? Ehkä he ovat vain todella huonoja matematiikassa?
Viimeisimmät PISA-tutkimukset tukevat tätä ajatusta. Vuodesta 2003 lähtien unkarilaisten laskutaito on lähes romahtanut.
Mikään ei enää muuttanut sitä tosiasiaa, että juhlimme lohkovoittoa paikallisessa yökerhossa hieman odotettua pidempään, kun käsiin oli juuri tullut litran rommileka. Pienissä erissä siirryimme majoituspaikkaamme yön tunteina, mutta viimeisenä paikasta lähtenyttä odotti vielä uusi seikkailu.
Lohkovoiton juhliminen on meille suomalaisille vielä sen verran uutta, että sitä suorittaessa voi tehdä alokasmaisia virheitä. Kyseinen herrasmies oli jättänyt Suomen huivinsa portsarille ja napannut yökerhon edestä bussin sen sijaan että olisi kävellyt 150 metriä kämpille.
Bussi oli vienyt hänet aina kaupungin rajalle asti, jossa hän oli päätynyt paikalliselle huoltoasemalle. Kyseinen huoltoasema oli ollut auki. Häntä oli kohdeltu hyvin ystävällisesti ja hänelle oli tilattu taksi. Kahdeksalta aamulla matkamies päätyi takaisin majapaikkaan, jossa odotti yhden puoliajan verran unta, ennen kuin piti siirtyä muiden kanssa aamulennolle.
Kaiken kaikkiaan siis hyvin vaiherikas ja mielenpainuva matka.
Niin, se peli. Hävittiin 2-0 ja oltiin tosi huonoja.
