Tuhansien tarinoiden Tapsa

Taksi kaasuttaa kohti Mikkelin taajama-aluetta. Takapenkillä on aikaa katsella Otavan maisemia ja antaa ajatuksen vaeltaa. Mikkelin 36. kaupunginosan tunnetuin nähtävyys on joko Mannerheimia talvisodassa majoittanut Otavan opisto tai peliasukeräilijä Tapio Rautiainen. Näistä jälkimmäinen on ystävällisesti suonut audienssin samanhenkisille vieraille.

Pirssistä noustessa matalan rivitalon nurkan takaa kuuluu jo hyväntuulinen puheensorina. Bayern Münchenin pelipaitaan pukeutunut ”Tapsa” ottaa vieraat ovella lämpimästi vastaan, ja 68-vuotiaasta pulppuavat tarinat täyttävät pian pienen rivitalokaksion olohuoneen. Esillä on pelipaitoja, seuraviirejä ja muuta memorabiliaa. Näkyvillä ovat muun muassa Alexei Eremenko Seniorin paita jäädytetyllä numerolla 14 ja HJK:n Aapo Halmeen eurocup-paita kesältä 2017.

Jokaisesta esineestä löytyy pieni anekdootti kerrottavaksi. Isännän suosikkitarina on lyhyeltä visiitiltä Mypan seuratalolle vuonna 2006. Jaron pelipaitaan sonnustautunutta keräilijää ei toimistolla katseltu kovin hyvällä, vaan Rautiainen kertoo hekotelleen saaneensa äkkilähdön.

Pieni vinkki Myllykosken suuntaan: Mypan pelipaita olisi kuulemma edelleen tervetullut lisä kokoelmaan.

Lapsuusvuodet vanhainkodissa

Kaikkihan tuntevat sen peliasuja keräilevän Tapsan. Vai tuntevatko?

Rautiainen kertoo ujostelematta rankasta lapsuudestaan.

– Olen syntynyt Mikkelin Rantakylällä, mutta lapsuuteni oli sekava. Äiti oli tubiparantolassa, ja isästä ei oikein ollut hoitajaksi. Naapurit kävivät hoitamassa. Pian isä alkoi pahoinpidellä ja minut otettiin nelivuotiaana huostaan.

Suomalainen mielenterveystyö oli vielä 1950- ja 1960-luvuilla lapsenkengissä ja Rautiaisen tarinat maalaavat karua kuvaa lasten kohtelusta.

-Minut siirrettiin seitsemän vanhana Helsinkiin, Lapinlahden psykiatriseen sairaalaan. Siellä meni puolisen vuotta ja kansakoulu jäi kesken. Sitten minut vietiin Mikkeliin Suosaareen. Olin melkein seitsemän vuotta ainoana lapsena vanhainkodissa. Äiti ei huolinut eikä isästä ollut hoitajaksi.

Tätä taustaa vasten on vaikuttavaa kuulla, että Rautiainen on suorittanut koulut jälkikäteen sinnikkäästi tenttimällä. Iltalukiosta Tapsan päähän painettiin valkolakki karvan alta nelikymppisenä, syksyllä 1987.

Juttua riittää

Mukavaa iltapäivää voitelevat kuuma kahvi ja paikalliselta kauppiaalta tilattu rahkapiirakka.

Jalkapallomiehen tavoin muisto suurimmasta lajin parissa lunastetusta veikkausvoitosta löytyy kuin apteekin hyllyltä.

– Yksi makeimmista vakiovoitoista tuli, kun tehtiin pieni 32 sarakkeen harava. Se oli viikko 47, vuonna -99, Rautiainen tiputtaa.

Asiantuntija jakaa myös arvokkaan vinkin vedonlyöntiä koskien.

– Silloin, kun West Bromwich on kupongilla, siellä pitää olla se risti!

Rautiainen on reissaillut jalkapallokaupungeissa aktiivisesti, ja matkoja on tehty myös ulkomaille. Logistisesti ikimuistoisin niistä suuntautui Hampuriin HSV:n toimistolle vuonna 1984.

– Tein sellaisen ex tempore -suunnitelman. Ensin junalla Turkuun, sitten laivalla Kapellskäriin ja edelleen Tukholmaan. Sieltä junalla Göteborgiin, laivalla Kieliin ja junalla vielä Hampuriin. Neumünsterissä oli menomatkalla lyhyt vaihto Frederikasta tulevaan junaan. Keskiviikkona läksin ja lauantaina olin jo kotona.

Vahvasti pulssilla

Rautiaisen käsien kautta on kulkenut vuosikymmenien varrella hänen oman arvionsa mukaan tuhansia paitoja, sukkia ja shortseja. Vaikuttavan kokoelman asut eivät ole kehyksissä tai vuokravarastossa odottamassa arvonnousua, vaan päivittäisessä käytössä.

Isäntämme keräilyharrastuksessa materiaa tärkeämmässä asemassa tuntuvatkin olevan tarinat ja henkilöt suomalaisen seurajalkapalloilun taustalla. Yhdenkään ystävällisen ihmisen nimi ei tunnu kadonneen lähes seitsenkymppisen Tapsan muistista, ja monet tuttavat muistetaan mainita ja kiittää erikseen. Esimerkiksi HJK:n joukkueenjohtaja Markku Peltoniemi saa paljon kiitosta rehdistä toiminnastaan.

Jo eläkeikäinen keräilijä ei ole missään nimessä myöskään pudonnut kehityksen kelkasta; Rautiainen on aktiivinen FutisForumin ja YouTuben käyttäjä.

Suomifutis kiinnostaa edelleen suuresti. Yksi unelmakin on vielä täyttämättä.

– Haluaisin saada jokaisen Veikkausliigan, Ykkösen ja Kakkosen seuran peliasun, Rautiainen unelmoi ja hymyilee leveästi.

Kuvat: Henrik Hyvönen


Byyri.com