Bari on Apulian maakunnassa sijaitseva Italian yhdeksänneksi suurin kaupunki. Ensimmäisten minuuttien aikana Bari herättää ristiriitaisia tunteita. Kaupunki on samaan aikaan todella kaunis, mutta samalla myös kiehtovalla tavalla karu. Lentokentältä poistuttaessa huomio kiinnittyy siihen, että Italiassa säännöt eivät aina ole sääntöjä, vaan lähinnä suosituksia. Autojen poukkoillessa oman mielensä mukaan herää ajatus siitä, miten sääntöjen venyttäminen tulee näkymään tavallisen arjen lisäksi kentän puolella.
Pink Bari
Barin historia jalkapallossa on melko kunnioitettavassa iässä, sillä AS Bari perustettiin vuonna 1928. Tästä joukkueesta olisi paljon kerrottavaa, mutta sen sijaan keskitymme Puglian jalkapallon tuoreempaan tulijaan, A.S.D. Pink Sport Timeen, eli tuttavallisemmin Pink Bariin, Barin naisten joukkueeseen.
Pink Bari on huomattavasti AS Baria nuorempi, sillä joukkue perustettiin vasta vuonna 2001. Seuran nousu kohti Serie A:ta huipentui kaudeksi 2014-2015, kun se nousi ensimmäistä kertaa korkeimmalle sarjatasolle. Joukkue oli jo ensimmäisen kauden jälkeen putoamassa takaisen Serie B:hen, mutta säilyi täydennysmenettelyn turvin. Seuraavalla kaudella joukkue ei enää onnistunut sarjapaikkaansa pitämään, mutta visiitti Serie B:n puolelle jäi lyhyeksi, sillä joukkue nousi heti ensi yrittämällä takaisin ja pelaa siellä tälläkin hetkellä.
Suomalaisittain joukkueessa kiinnostavinta on varmasti joukkueen maalilla pelaava Paula Myllyoja, joka siirtyi kesällä Åland Unitedin riveistä Italian aurinkoon. Joukkue sai lisää suomalaisväriä, kun Henna-Riikka Honkanen allekirjoitti sopimuksen marraskuussa ja siirtyi JyPK:n vihreästä paidasta Barin punaiseen.
Ennen ottelua oli mahdollisuus viettää aikaa Pink Barin virallisen kannattajayhdistyksen kanssa ja keskustella jalkapallosta. Paikallisuus on tietysti oleellisin asia, mutta halusin silti kysyä yhden ison kysymyksen: miksi Bari on heille niin tärkeä?
Vastausta ei mietitä pitkään vaan käytännössä heti todetaan, että tärkeintä on tunne, joka tulee suoraan sydämestä. Naisten joukkue ei myöskään Italiassa ole se suurin asia, vaan miesten puoli vie siellä suurimman huomion, mutta silti rakkautta riittää myös Pink Barille. Pink Barin puolella ei ole jaottelua kannattajien ja pelaajien välillä, vaan kaikki ovat yhtä suurta perhettä.
Suomalaiset pelaajat ovat kiinnittäneet myös paikallisten kannattajien huomion. Varsinkin pidempään Barissa ollut Myllyoja on intohimollaan hurmannut paikalliset niin hyvin, että osa on jopa opetellut suomalaisille tärkeät sanat “oi Suomi on” ja “perkele”. Honkasen kohdalla paikalliset eivät vielä osanneet kommentoida pelaamista, sillä Honkanen oli ehtinyt edustaa Pink Baria vain yhdessä ottelussa. Suomalaisten otteet Italiassa ovat kuitenkin olleet niin vakuuttavia, että omien pelien lisäksi katseet ovat kiinnittyneet myös Suomeen.
Naisten Liiga ei ole vielä italialaisia katsojia kerännyt, mutta Helmareiden ja Huuhkajien pelit ovat herättäneet kiinnostusta.
Bari–Empoli
Kauden alku oli Barille melko haastava. Seitsemästä pelistä oli tullut vain kaksi tappiota, mutta tasapelejä oli neljä ja voittoja vain yksi. Kannattajien mielestä kauden tärkein tavoite on se, että Pink Bari säilyttää paikkansa Serie A:ssa. Tavoitetta ei pidetä epärealistisena, vaan usko sarjapaikkaan on vahva. Tuleva ottelu on iso, sillä Pink Bari saa kotikentälleen vieraita Toscanasta, kun Empoli Ladies matkustaa Pugliaan. Empoli on kolme pistettä Baria edellä ja vaikka kausi on vasta alkupäässä, olisi voitto iso askel kohti sarjapaikan säilyttämistä.
Ensiminuuteista lähtien kotijoukkueen kannattajat pitivät hyvää tunnelmaa ja rummut pärisivät koko pelin, sangrian juomiseen käytettäviä taukoja lukuun ottamatta. Ääntä pitävä ryhmä oli noin kymmenen kannattajaa, mutta silti koko katsomo oli hyvin mukana pelissä ja osoitti niin arvostusta omia kohtaan, kuin kritiikkiä tuomaria kohtaan.
Aidatun kentän laidalla oli pieni kyltti, jossa luki “rispettare il verde”, mikä tarkoittaa vapaasti suomennettuna “kunnioita kenttää”. Kyltti oli tietysti suunnattu katsomossa olijoille, mutta saman kommentin voisi antaa myös pelaajille ennen peliä. Kenttä sai todennäköisesti kaiken kunnioituksen, sillä vastustajan oli turha sellaista odottaa.
Pelaajat painoivat joka tilanteessa kovaa, eikä kovia kontakteja puuttunut. Italialaisiin verrattuna iso Honkanen sai lähes jokaisessa mahdollisessa tilanteessa osumaa jalkoihinsa, eikä rumiltakaan rikkeiltä vältytty. Liikenteen tavoin myös kentällä säännöt tuntuivat olevan enemmänkin suosituksia, joita noudatettiin omien tarpeiden mukaan.
Heti ottelun alussa kotiyleisö äityi ankaraan protestointiin, kun Barin pelaaja kaadettiin rangaistusalueella, mutta tuomari ei nähnyt tilanteessa rikettä. Vielä suurempaa protestointia tuli kuitenkin ensimmäisen puoliajan lopussa, kun Empolin pelaajan jalka osui suoraan Barin pelaajan päähän. Pelaajat kerääntyivät välittömästi tarkkailemaan tilannetta ja protestoimaan kovaan ääneen kumpaankin suuntaan.
Barin pelaaja jouduttiin poistamaan kentältä paarien avulla, mutta jostain syystä Empolin pelaaja sai jatkaa pelaamista. Jopa turistina oli helppo yhtyä protestointiin, kun ulosajon arvoisesta rikkeestä ei noussut edes keltaista korttia. Yleensä tuomaritoiminta on sellainen asia, josta valittaminen on tyhmää, mutta Barin pelissä tuli väkisinkin sellainen olo, että Barista ei pidetä, vaan joukkue haluttaisiin takaisin Serie B:hen keinolla millä hyvänsä.
Bari oli ottelussa hallitsevampi osapuoli ja loi lukuisia paikkoja, mutta pallo ei päätynyt maaliin asti. Myllyoja joutui ottelun aikana kahdesti tiukan paikan eteen.
Ensin Empoli sai harhasyötön jälkeen loistavan paikan iskeä pallo maaliin, mutta Myllyoja venytti upeasti alakulmaan suuntautuneen vedon eteen ja pelasti tilanteen kulmaksi. Myös Empolin toinen vaarallinen paikka syntyi Barin omasta virheestä. Empolin pelaaja nappasi pallon ja karkasi läpiajoon, mutta Myllyoja nousi hyvin vastaan ja pakotti laukomaan pallon ohi maalista. Kertaalleen Empoli sai pallon maalikehikoihin, mutta muuten suomalaisveskari selvisi ilman isompia ongelmia.
Pink Bari painoi loppuun asti kovalla paineella, mutta pallo ei lopulta maaliin päätynyt, vaan ottelu päättyi maalittomaan tasapeliin. Matsin jälkeen kannattajat jäivät soihtujen kanssa kiittämään omiaan ottelusta.
Haastattelussa Henna-Riikka Honkanen & Paula Myllyoja
Ottelun päätyttyä oli mahdollisuus kuviin ja haastatteluihin, joten sain mahdollisuuden kuulla Myllyojan ja Honkasen kommentteja Pink Barista, Serie A:sta ja Naisten Liigasta. Ennen muuta keskustelua oli tietysti pakko kysyä pelaajien kommentit päivän ottelusta.
Myllyojalle ottelu oli kauden toinen nollapeli, joten se lämmitti mieltä, vaikka Empolia vastaan torjuntoja ei tullut yhtä paljon kuin aikaisemmissa otteluissa. Yleensä torjuntoja tulee parikymmentäkin, mutta tässä ottelussa tuli maksimissaan kymmenen torjuntaa, jos kaikki lasketaan, eli maalivahdille peli oli helpompi. Myllyoja on tyytyväinen joukkueen suoritukseen siinä mielessä, että Bari sai omaa ideologiaa vietyä eteenpäin ja uskalsi pelata peliä pelaamalla eteenpäin, eikä vain roiskittu.
– Tietysti harmittaa, ettei saatu maalia tehtyä, mutta tulokseen voi silti olla tyytyväinen. Pitää vaan viedä hommaa eteenpäin. Ollaan joukkueena onnistuttu odotettua paremmin, mutta silti pelaajissa on vankka usko siihen, että potentiaalia on vielä parempaankin.
Honkasta ottelun lopputulos jäi harmittamaan. Honkasella oli muutama paikka iskeä pallo maaliin, mutta maalit jäivät vielä odottamaan tulevia pelejä. Katsomoon näytti siltä, että Italiassa pelataan kovaa ja koko ajan tulee pientä rikettä ja potkimista jaloille. Hennasta kuitenkin tuntuu, että hänen on jopa helpompi pelata Italiassa fyysisesti, mutta allekirjoittaa katsomosta tehdyn havainnon rikkomisesta.
– Suomessa on opetettu siihen, että täytyy pysyä pystyssä, kun taas nyt tilanne on päinvastainen. Pitäisi oppia siihen, että aina ei ole pakko väkisin pysyä pystyssä.
Mitä Myllyojan ja Honkasen päässä liikkui, kun Serie A -seura osoitti kiinnostusta?
Myllyojan ensimmäinen ajatus oli vähän epäuskoinen. Kausi Suomessa oli vielä kesken ja ensimmäinen ajatus oli, että “tuskin tämä lopulta onnistuu” mutta silti Myllyoja päätti, että annetaan mahdollisuus ja kaikesta huolimatta lähdetään liikkeelle positiivisella asenteella.
– Mainittiin asiasta tietysti myös Åland Unitedille, mutta sillä hetkellä mentiin vielä ihan rauhassa ja katsottiin, mistä on kyse. Olo oli lähinnä epäuskoinen.
Honkasen kohdalla oli jo pitkin kesää tullut eri seuroista kyselyjä. Aluksi ajatus oli, että Suomessa on kaikki hyvin ja ikääkin on jo, joten miksi sitä enää lähtisi.
– Sain opiskelut päätökseen ja olin urheiluakatemiassa fysioterapeuttina ja nautin työstäni todella paljon. Elämä Suomessa oli kaikin puolin mallillaan.
Hennan kohdalla käännekohdaksi muodostui se, kun JyPK:n päävalmentaja Mikko Manninen lähti kääntämään päätä ja sanomaan, että jos vaan tulee sauma päästä isompiin piireihin, niin ehdottomasti se kannattaa hyödyntää. Fysioterapeutiksi valmistuminen tarkoitti joka tapauksessa sitä, että Honkanen tulisi tekemään töitä jalkapallon parissa.
Keskustelu valmennuksen kanssa tuli loistavaan väliin, sillä jo samana iltana tuli viestiä, että kiinnostaisiko Serie A ja Pink Bari.
– Ajatus oli totta kai erittäin kiinnostava, mutta päätöstä ei voinut sanoa heti, vaan piti myös kotiväen kanssa keskustella muutosta Italiaan. Olisihan edessä melkoinen seikkailu. Kiinnostus italiasta oli todella iso asia itseluottamukselle ja uskolle omaan tekemiseen.
Miten Naisten Liigasta pelaajista kiinnostutaan Italiassa ja päädytään pelaamaan Serie A:han?
Myllyoja toteaa ettei mitään virallisia keskusteluja ole käyty, mutta rivien välistä on pystynyt lukemaan paljon. Maalivahdin mielestä se on tavallaan jopa parasta, että hänet löydettiin “vahingossa”. Hän ei itse ollut tyrkyllä pelaamaan, vaan herätti mielenkiintoa omilla taidoillaan ja päivittäisellä toiminnallaan.
– Skoutti oli ollut katsomassa Hongan pelejä aikaisempina vuosina ja sitä kautta oli kiinnostus oli herännyt.
Honkasen kohdalla Barin osoittama kiinnostus oli erilainen tilanne, sillä siellä oli jo toinen suomalainen pelaaja, jolta oli mahdollisuus kysyä lisätietoja. Honkanen kiittelee Myllyojan avoimuutta ja sosiaalisuutta, ja toteaa niiden auttaneen sopeutumisessa. Vaikka Honkanen on ollut Italiassa vasta muutamia viikkoja, tuntuu hyökkääjästä siltä, että siellä olisi ollut jo pitkään.
Siirto Serie A:ssa pelaavaan Pink Bariin tarkoitti sitä, että molemmat ovat ammatikseen jalkapalloilijoita. Miten tämä näkyy pelaajien elämässä?
Myllyojalle tilanne ei ole täysin uusi, sillä jo Åland Unitediin siirtyminen tarkoitti sitä, että hän oli ammatiltaan jalkapalloilija. Pelaamisen ohella Paula myös valmensi junioreita, mutta se ei missään nimessä tuntunut työltä.
– Olen koko ikäni haaveillut, että jonain päivänä olisin jalkapalloammattilainen ja nyt se unelma on totta. Kaiken lisäksi sopimus tuli paikkaan, jossa on todella hyvä olla ja pystyn nauttimaan jokaisesta päivästä.
Siirto Bariin on Myllyojan mukaan parasta, mitä hänen urallaan on käynyt. Ammattilaisena oleminen on niin erilaista, että paluu puoliammattilaisuuteen ei kuulosta enää oikealta ja on vaikeaa nähdä, että hän enää siihen lähtisi. Joko mennään täysillä, tai ei mennä ollenkaan.
Honkaselle ammattilaisuus oli uusi asia, joten totuttelemista on ollut todella paljon, muun muassa valmennuksessa käytetyn kielen osalta.
– Ammattilaisuus on toki ollut hieno asia, mutta kun on aina ollut puoliammattilainen, on ehtinyt jo tottua siihen, että elämässä on paljon muutakin kuin jalkapallo. Olen pohtinut ottavani jalkapallon lisäksi joitain kursseja, jotta saisin arkeen vähän vaihtelua.
Serie A:n ja Naisten Liigan välillä on paljon eroja, mutta mikä on suurin ero ja voisiko Italian jalkapallo jopa oppia jotain Suomesta?
Myllyojan mielestä Serie A:ssa henkilökohtainen taitotaso ja tekninen suorittaminen on parempaa kuin Naisten Liigassa. Myös Serie A:n tempo ja intensiivisyys on korkeamalla tasolla.
– Naisten Liigassa pelaajat ajattelevat peliä enemmän ja tietävät pelistä enemmän teoriatietoa kuin keskiverto Serie A:n pelaaja. Uskon että suurin syy tähän on se, että ainakin Etelä-Italiassa tyttöjen valmennus on vasta matkalla kohti huippua.
Honkasen mielestä yksi suuri ero on se, kuinka omistautuneita kaikki ovat jalkapallolle.
– Italiassa kaikki saavat keskittyä vain jalkapalloon. Valmennus, pelaajat ja fanit elävät kaikki jalkapallolle, kun taas Suomessa valmentajat saattavat tehdä valmennuksen ohella jotain muuta työtä, taustoista ja pelaajista puhumattakaan.
Myös Honkanen on sitä mieltä, että tempo on kova, mutta taktinen taso on Suomessa edellä. Jos Italian vauhtiin saisi mukaan Suomen järjen, olisi peli todella kovaa.
Naisten Liigassa kannattaminen on vielä lähinnä yksittäisten kannattajien harteilla, joten miltä italialasten soihdut ja savut tuntuvat?
– Vaikka olin yrittänyt tutkia ja opiskella ja olin katsonut aiempia pelejä, oli ensimmäisessä pelissä silti erikoinen tunne. Vaikka kannattaminen on hienoa, on se silti tavallaan myös vähän kuluttavaa, sillä tulee lisää ajateltavaa pelin aikana. Pitää pystyä huutamaan kaiken katsomosta kuuluvan metelin yli kaikki ohjeet ja vielä italiaksi, Myllyoja kertoo.
– Kaikesta huolimatta se on kuitenkin todella hienoa, kun katsojat chanttaavat koko pelin ja pelaajille kohdistetut laulut ja kannustukset oli suunniteltu jo ennen kauden ensimmäistä peliä.
Myllyoja pelaa itse hyvin voimakkaalla tunteella, mutta on erilaista räjähtää tuulettamaan ja juhlimaan yhdessä kannattajien kanssa, eikä vain yksin. Siitä saa todella paljon energiaa, kun koko katsomo mylvii ja tukee joukkuetta pelin ajan. Myllyoja myöntää olevansa todella iloinen siitä, että kannattaminen on Italiassa korkealla tasolla.
Vaikka italialainen kannattaminen on myös Honkaselle uutta, haluaa hän silti kiittää JyPK:n kannattajaa Felixiä siitä, että on päässyt edes vähän tottumaan siihen että katsomossa on kannattajia. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin toteaa, että suurimmaksi osin hän ei edes ehdi huomata kannattajia, vaan peliin keskittyminen vie kaiken huomion.
– Kun tapahtuu jotain erikoisempaa ja peli pysähtyy, niin kannattajien paikallaolo kyllä näkyy hyvin. Jos yleisö esimerkiksi protestoi tuomarin toimintaa, niin kyllä kannattajat silloin huomaa, mutta suurin osa huudoista menee täysin ohi pelin tiimellyksessä.
Tällä hetkellä molemmat keskittyvät Pink Barissa pelaamiseen, mutta mikä on seuraava askel?
Kausi on lähtenyt käyntiin hyvin ja kehitystä sekä henkilökohtaisia onnistumisia on tullut 35-vuotiaalle maalivahdille. Myllyoja on saavuttanut joukkueessa hyvän ja vankan aseman, mutta ei silti tyydy tähän hetkeen.
– Olisi mahtavaa, jos seurana kehityttäisiin ja saisi pysyä laadukkaassa valmennuksessa. Ensimmäinen tavoite on tietysti jatkosopimus, mutta toisaalta myös ajatus isommista saappaista houkuttelee, niin maajoukkueessa, kuin seurajoukkueessakin. Nälkä kasvaa syödessä, Myllyoja toteaa.
Honkanen ei halua lähteä ajattelemaan liian pitkälle, vaan etenee askel kerrallaan. Tällä hetkellä tärkein asia on se, että kehittyy pelaajana, mutta jos jostain osoitetaan kiinnostusta, ei Honkanenkaan tyrmää ajatusta suurimmista saappaista.
Ottelun ja pelaajien tapaamisen jälkeen kasvoillani on vieno hymy. Johtuu se sitten matsissa nautitusta sangriasta tai laadukkaasta jalkapallosta, on helppo hymyillä ja huutaa ääneen kaksi sanaa:
Forza Bari!
