Kun Feyenoord ja Excelsior kohtasivat Stadion Feyenoordilla pilvisenä sunnuntai-iltapäivänä, jouduin oikein muistuttamaan itseäni siitä, että kyseessä oli paikallisottelu. Mikään ei oikeastaan viitannut siihen, intensiteetti oli kateissa ja yleisö hyvin passiivinen. Tunnelma jäi kauas siitä, mitä olin kokenut aiemmin viikolla kotimaisessa Kakkosen ottelussa, kun Tampere United ja TPV ottivat yhteen Tampereen derbyssä. 45 000 ihmistä osaa istua hämmentävän hiljaa.
Käsin kosketeltava pettymys
Hyppään ratikan kyytiin hotellini kupeesta ja matkaan kohti De Kuipia. Olen innoissani, näenhän pian eurooppalaisen derbyn, eikä se ole lähimainkaan jokapäiväistä eikä edes jokavuotista herkkua futisturismia harrastavalle lajinörtille.
Heti seuraavalta pysäkiltä kyytiin nousee muutaman nuoren miehen seurue. Heillä on jalassaan valkoiset kengät, merkkifarkut, verkkatakit ja lippikset. Parilla heistä on myös aurinkolasit päässään. On helppo päätellä, että meillä on sama kohde. Mitä lähemmäksi stadion tulee, sitä enemmän Feyenoordin värit alkavat näkyä ratikassa. Ikä- ja pukeutumisjakauma on laaja, mutta olemus on kaikilla yhtä synkkä.
Torstai on tuoreessa muistissa ja se selittää hieman ankeaa ilmapiiriä. Päivä, kun Feyenoord tippui Eurooppa-liigan karsinnoissa. Slovakialaisen Trencinin piti olla vain suupala matkalla lohkovaiheeseen, mutta Trencin vei lopulta otteluparin murskaavin 1-5–lukemin.
Trencin-otteluiden välissä Feyenoord oli hävinnyt nöyryyttävästi sarja-avauksensa sarjanousija De Graafschapille 2-0 ja ilmapiiri oli sen mukainen. Pettymys oli vielä käsinkosketeltava, matsipäivän kiima kateissa ja mielet maassa. Koska Feyenoordilla ja Excelsiorilla ei ole kaupungissa voimakasta vastakkainasettelua, ei edes paikallispeli saa ihmisiin lisävirtaa.
Noustessani stadionin pysäkillä, jatkaa tämä apaattinen ihmisvirta valumista kohti kotipyhättöään. Ei mistään huudon huutoa eikä laulun laulua. De Kuip itsessään on näyttävä rakennelma, joka saa härmäläisen pysähtymään kuvaushetkeä varten.
Tämä on toinen visiittini samaiselle stadionille. Olin paikan päällä aikanaan katsomassa, kun Hollanti löi Suomen kovan taistelun jälkeen EM-karsinnoissa 2-1 lukemin syksyllä 2010. Mikael Forsselin puskumaalin päätyymme muistan yhä elävästi!
Feyenoordilla on jo jonkin aikaa muhinut uusi stadionhanke ja onhan vuonna 1937 rakennettu rakennus kieltämättä aikaa nähnyt, vaikka peruskorjauksia on jo useampi takana. Silti sitä suomalainen unelmoi, että kotimaasta löytyisi edes yksi näin upea paikka.
Stadion on kokenut paljon.
Muun muassa EM-finaalin vuonna 2000 ja pari vuotta myöhemmin Feyenoordin suuren hetken, kun joukkue kaatoi kotikentällään Borussia Dortmundin UEFA Cupin loppuottelussa.
Sisäänpääsy ja turvatarkastus sujuvat joutuisasti. Kapuan stadionin ylätasolle, jonne nousu on verrattavissa siihen, kuin kävelisi kerrostalon viidenteen kerrokseen ilman hissiä. Päästyäni perille halajan sammuttaa janoni mallasjuomalla, mutta käteinen tai kortti eivät kelpaa maksuvälineenä. Olisi pitänyt muuttaa valuutta poleteiksi, joita myytiin sisäänkäynnin läheisyydessä.
Sätin itseäni sokeudestani ja huomaan katselevani ottelun ilman huurteista.
Nallet ensimmäisen jakson kohokohta
Joukkueet saapuvat areenalle, joka ei ole kuitenkaan loppuunmyyty. Paikalla on 45 000 katsojaa, mutta tilaa olisi ollut vielä muutamalle tuhannelle. Feyenoord kuuluu niiden eurooppalaisten seurojen joukkoon, joiden otteluiden alussa ämyreistä on tapana kuulua You’ll Never Walk Alone. Näin tälläkin kertaa, mutta suureen yhteislauluun se ei kirvoita.
Minusta katsoen vasemmalla on Feyenoordin äänekkäimmät kannattajat. Päädystä lähtee tasaisin väliajoin joitakin lauluja ja huutoja, mutta niihin yhtyy vain kourallinen ihmisiä. Muu katsomo on hämmentävän hiljaa. Hiljaa ovat myöskin vastakkaisessa päädyssä Excelsiorin fanit, joita on yläparvella arviolta parisen sataa. Heillä olisi ollut valtava mahdollisuus dominoida katsomossa, mutta hekin ovat harvinaisen hengettömiä.
Eloa yleisöön saadaan ottelun 17. peliminuutilla, kun Feyenoordin hyökkääjä Sam Larsson vapauttaa tekopaikkaan Robin van Persien, joka laittaa pallon ammattimiehen varmuudella verkon perukoille ja vie kotijoukkueen 1-0–johtoon. Maali saa jo lähes koko yleisön seisaalleen taputtamaan.
Pari minuuttia maalin jälkeen Excelsiorin kannattajat varastavat shown hyvällä tavalla. Kotijoukkueen kannattajat heittelivät ottelun alussa pehmoleluja kentälle paikallisen lastensairaalan hyväksi. Excelsiorin fanit osallistuivat tempaukseen täyttämällä ottelun ollessa käynnissä alapuolellaan olleen katsomon pehmoleluilla yhtäaikaisella nalletifolla. Jopa pelaajat keskeyttivät pelin hetkeksi ja tapahtuma sai kotiyleisöltä suuret suosionosoitukset.
Itse pelissä Feyenoord pelasi hyvin riskittömästi ja Excelsiorin mahdollisuudet olivat oikeastaan Feyenoordin kulmien jälkeisissä vastaiskuissa, joita joukkue kärkkyi hanakasti. Johtoasemasta huolimatta iso osa yleisöstä buuasi omansa pukukoppiin, mikä oli selkeä osoitus viime viikkojen pettymyksistä.
van der Heijdenin hetki
Ottelun käsikirjoitus oli toisella jaksolla hyvin samantyyppinen kuin ensimmäisellä. Peli ei tarjonnut hienouksia, Excelsior ei lähtenyt tappioasemasta huolimatta avaamaan peliään ja Feyenoord varmisteli itselleen hyvin tärkeitä pisteitä. Tunnelmasta kertoo omiaan se, että oikealla puolellani istunut kannattaja keskittyi enemmän sosiaaliseen mediaan kuin itse otteluun.
Käänteentekevä hetki ottelulle oli, kun vaihtomies Jeremiah St Juste lisäsi kotijoukkueen johdon kahteen nollaan 78. minuutin kohdalla. Maali paitsi aktivoi yleisöä, mutta myös vapautti pelin. Pian nähtiinkin hyvin intensiivinen kymmenminuuttinen, jossa mentiin kovaan tahtiin päästä päähän. Tolpat kolisivat molemmissa päädyissä ja yleisö heräsi mukaan otteluun.
Hienon pelillisen jakson kruunu saatiin minuutti ennen täyttä aikaa, kun Jan-Arie van der Heijden painoi kantapäällään pallon tolpan kautta sisään. Maali oli yksi oivaltavimmista, mitä olen koskaan paikan päällä todistanut ja räjäytti stadionin suoraan huutoon. Hämmästyksekseni välittömästi tämän suorituksen jälkeen käynnistyi yleisön marssi kohti uloskäyntiportteja ja lisäajan päätyttyä oli omilleen taputtamassa enää kourallinen yleisöä.
Nalleista ja van der Heijdenin neronleimauksesta huolimatta koin, että tapahtuma oli asettamaani odotusarvoon nähden pettymys. Tosin 3-0 –maalin yhteydessä sain kokea palasen sitä, mitä Stadion Feyenoord voi tarjota parhaina iltoinaan. En myöskään tiedä, että oliko hiljaisuus kuinka vahvasti sovittu etukäteen kannanottona tuoreeseen europettymykseen. Oli sovittu tai ei, niin torstai näkyi ja jätti kuulumatta.
Kokonaisuudessaan Rotterdam oli niin hieno kaupunki ja Feyenoord sen verran mielenkiintoinen joukkue, että suosittelen matkaa De Kuipille lämpimästi.
Vinkit Rotterdamiin
Kuinka perille?
Rotterdamiin pääsee lentäen, mutta lennot suoraan satamakaupunkiin ovat varsin tyyriitä. Edukkain ja järkevin tapa on lentää Amsterdamiin, josta on Schipholin lentokentältä suorat junayhteydet Rotterdamiin. Junamatka maksaa reilut kymmenen euroa ja junia kulkee parinkymmenen minuutin välein. Helsingistä on Amsterdamiin suoria lentoja useita kertoja päivässä. Itse lensin KLM:llä ja lentoni maksoivat 205 €.
Majoitus
Hotellitarjonta on Rotterdamissa varsin laaja ja vaihtoehtoja löytyy jokaiseen makuun sekä hintatasoon. Majoituin Euro Hotel Centrumissa, joka oli noin vartin kävelymatkan päässä kaupungin päärautatieasemalta, Rotterdam Centraalista. Kahden hengen huoneeni maksoi hieman päältä 60 € yöltä sisältäen aamupalan ja oli sopiva valinta budjettimatkailijalle.
Enemmän hotellilta vaativalle en kuitenkaan kyseistä paikkaa lähtisi suosittelemaan. Huoneeni oli epäsiisti, valaisin oli rikki, televisio ei toiminut, lakanoissa oli pieniä veriläikkiä, vieressä ollut katu hyvin meluisa ja hotellin respa kirjasi minut kertaalleen ulos hotellista majoitukseni aikana, minkä jälkeen kulkukorttini piti aktivoida uudelleen käyttöön. Plussana kuitenkin mainittakoon, että henkilökunta unohti periä minulta kaupunkiveron (4,5 % kokonaishinnasta).
Liikkuminen
Kaupunki on sen verran iso, että patikoija väsyttää jalkansa helposti. Päivälippu metroon/ratikkaan maksaa 8 € ja saa allekirjoittaneelta suuren suosituksen! Myös hollantilaiseen tapaan pyöriä pystyy vuokraamaan ja vuokrauspaikkoja löytyy tasaisesti pitkin kaupunkia. Eniten rautatieaseman läheisyydestä.
De Kuip
Tunnetaan myös nimellä Stadion Feyenoord.
Jos omaat päivälipun julkisiin kulkuneuvoihin, kannattaa mennä ratikalla numero 23, joka vie suoraan stadionin viereen. Ottelupäivinä Rotterdam Centraalista palvelee myös ylimääräinen junayhteys stadionin omalle asemalle, joka ei ole muulloin käytössä. Pelin jälkeen ratikat pois stadionilta ovat maksuttomia ja linjan 23 lisäksi aukeaa vain tähän tarkoitukseen oleva linja numero 12, jolla pääsee Rotterdamin keskustaan.
Liput
Feyenoordilla on hyvä ja toimiva lippukauppa omalla nettisivullaan. Sivusto palvelee myös englanniksi ja yleisimmät kortit kelpaavat maksuvälineenä. Isoimpiin otteluihin (Ajax ja PSV) lipunsaanti tätä kautta on haastavaa, mutta muuten lipput ovat poimittavissa kun on hereillä general salen alkaessa. Feyenoordilla kaikki syksyn pelit tulivat kerralla myyntiin heinäkuun lopussa ja kevään pelit tulevat myös samanlaisena kertarysäyksenä poistettavaksi loppuvuodesta. Oma kuponkini stadionin ylätasolle, pitkän sivun reunaan, maksoi 35 €.
Nähtävyydet
Rotterdamin ikoninen Erasmus-silta kannattaa käydä näkemässä ja kokemassa. Sillalta pystyy näkemään ja aistimaan satamakaupungin suuruutta sekä ihailemaan sen modernia arkkitehtuuria. Myös jo aiemmin mainittu ratikka numero 23 ajaa stadionille keskustan suunnasta kyseistä siltaa pitkin. Muutakin nähtävää riittää, museokirjo on laaja ja eläintarha näkemisen arvoinen. Jälkimmäiseen kannattaa tosin varata reilusti aikaa, sillä nähtävää on niin paljon!
Ruoka ja hintataso
Keskustan kupeesta löytyy runsaasti vaihtoehtoja syömiselle. On pizzaa, pihviä, sushia ja vaikka mitä. Erikoisruokavaliot on myös hyvin huomioitu. Ravintoloihin uskaltaa astella sisälle, sillä joka kerta kun otin sen mitä mieli teki ja kun otin oluen kylkeen, en köyhtynyt kertaakaan yli 20€:a sapuskoistani. Maininnan arvoiset ovat myös kaupungin lukuisat jäätelöbaarit, joissa suosittelen poikkeamaan.
Budjetti
Viikonloppureissulle kannattaa varata noin 400 €. Tuolla hinnalla saa mukavat lennot Helsingistä Amsterdamiin ja takaisin, hotellin, ottelulipun sekä sopivasti käyttörahaa liikkumiseen, syömiseen ja muutamaan olueen.
